Muhoksen kansakoulut - alkuajat ja alkuaikojen opettajat

Laitasaaren uusi koulu on Oulujoen eteläpuolisella rannalla, valtakunnallisesti merkittävällä maisema-alueella ja osana Laitasaaren vanhan rantatien raittimiljöötä sijaitseva 1954 rakennettu koulu. Toiminta siirtyi sinne toisaalla Rantatien varrella sijainneesta vanhasta koulusta, joka nyt toimii Laitasaaren Seurojentalona.

Laitasaaren vanha kansakoulu. Oulujoen rannalla, valtakunnallisesti merkittävällä maisema-alueella, osana Laitasaaren vanhan rantatien raittimiljöötä sijaitseva entinen kansakoulu vuodelta 1888. Koulutoiminnan loputtua 1950-luvulla rakennus on toiminut Seurojentalona ja tehdyissä remonteissa osittain muuttunut alkuperäisestä asustaan. Pihapiiriin kuuluvat päärakennuksen lisäksi sauna, aitta, liiteri ja maakellari. Rakennus on edelleen ahkerassa käytössä ja ilmentää alueensa koululaitoksen ja yhteisöllisyyden kehitystä.

2) Laitasaaren kansakoulu

Järjestyksessään toisena Muhoksella perustettiin kansakoulu tytöille ja pojille Laitasaareen. Laitasaaren kansakoulun alkuunpanijoista ja puuhaajain joukosta on mainittava ennen muita kauppias Juho Inkala, joka toimi tarmokkaasti koulun saamiseksi kylälleen.

Kun tämän koulun perustamisesta kuntakokouksessa vuonna 1887 äänestettiin, oli monista niistä, jotka aiemmin olivat vastustaneet kansakoulun perustamista Muhokselle, tullut kansanvalistuksen suosijoita ja lämpimiä kansakoulun ystäviä. Siihen oli vaikuttanut se, että oli nähty, kuinka Ponkilassa lapset olivat koulussaan oppineet.

Koulun paikasta lienee ollut jonkin verran erimielisyyttäkin, pari eri tilaa oli tarjoamassa tonttimaata koululle, mutta sitten päätettiin rakentaa koulu Inkalan maalle.

Kun koulussa oli neljä luokkaa ja yksi opettaja, niin oppilaiden täytyi istua luokassa tietyssä järjestyksessä. Niinpä 1. luokka istui ensimmäisessä pulpettirivissä, 2. luokka toisessa, 3. luokka ja 4. luokka seuraavissa. Kullekin luokalle opettaja antoi omat tehtävänsä, mutta myös yhteisiä tunteja saattoi olla.

Koulupäivä alkoi klo 9 ja päättyi klo 14. Kouluviikko oli maanantaista lauantaihin. Syyslomaa ja hiihtolomaa ei noina aikoina tunnettu, lomia olivat kesäloma ja lyhyt joululoma.

Koulu antoi oppilaille tarvittavat koulukirjat lukuvuoden ajaksi ja lukuvuoden mentyä ne kerättiin taas pois. Tärkeitä koulukirjoja olivat laskuoppi, uskonnon kirja ja äidinkielen kirja. Esimerkiksi 1930-luvun suosituin tietokirjailija Suomen kansakouluissa oli Aukusti Salo. 50 - 70 % koko maamme kansakoululaisista luki Salon laatimia oppikirjoja.

Laitasaaren kansakoulu aloitti toimintansa omassa talossaan Oulujoen rannalla vuonna 1888. Tällöin ensimmäisenä lukuvuonna kouluun kirjoittautui yhteensä 52 oppilasta, 27 poikaa ja 25 tyttöä. Nykyisin tämä sama koulurakennus on edelleenkin pystyssä, ja se on Muhoksen vanhin säilynyt koulurakennus.

Kansakoulun lukukirja

Meidän lasten lukukirja. Tekijät: Aukusti Salo, Urho Somerkivi. Otava 1955. - Kuva Ilomantsin Museosäätiö. Möhkön ruukkimuseon kokoelma M.

Laitasaaren kansakoulun opettajia

Koulun ensimmäiseksi opettajaksi kutsuttiin Ponkilan kansakoulun opettajatar (siellä opettajattaren toimi lakkautettiin) Maria Gustava Tähtelä 1888 - 1902. Hänen jälkeensä opettajaksi tuli Inna Charlotta Lindqvist 1902 - 1922. Hänen jälkeensä aloitti vuonna 1922 Ida Kristina Ala-Kojola.

Anja Anttila, ainakin vuonna 1957. Niilo Väätäinen ja Heikki Välitalo, ainakin 1950-luvulla. Antero Alikoski ja Alli Lydia Karppinen, ainakin vuonna 1964. Johan Henrik Huttunen.

Maria Tähtelä.

Maria Tähtelä

Haapavedellä syntynyt Maria Tähtelä valmistui opettajaksi Jyväskylän seminaarista. Hän tuli Ponkilan kansakoulun opettajaksi 2.7.1880, ja hoiti tätä opettajan tointa 1.9.1888 saakka, jolloin hän siirtyi Laitasaaren vasta avatun koulun opettajaksi. Laitasaaressa hän oli opettajana 1.9.1902 saakka, jolloin oli pakotettu yhä riutuvan terveytensä vuoksi jättämään hänelle jo kahden vuosikymmenen aikana rakkaaksi tulleen opettajauransa. Tällöin hän siirtyi synnyinpitäjäänsä Haapavedelle, jossa vietti omaistensa parissa lopun elämäänsä.

Kansanopettajan ohdakkeinen tie ei vaadi yksinomaan päteviä tietoja ja taitoa, vaan se edellyttää ennen kaikkea henkilökohtaisia ominaisuuksia, joita ei ole suotu kaikille. Maria Tähtelä oli yksi heistä, jonka kehtoon suopea kohtalo oli lahjoittanut opettajan ja kasvattajan rikkaat kumminlahjat. Näitä ominaisuuksiaan hän tahtoi uskollisesti käyttää nousevan ihmistaimiston hyödyksi ja onneksi.

Maria Tähtelän opettajaurasta Laitasaaressa on todettu lyhyesti, että "se oli suuresti siunauksellinen ja tulosrikas". Vilpittömin kaipauksin paikkakuntalaiset hänestä erosivat ja suuresti kiitollisin mielin ja rakkaudella häntä on vielä kauan aikaa jälkeenkin päin muisteltu.

Laitasaaren kansakoulun pihamaata.

Kirje Laitasaaresta

Laitasaari Oulujokilaaksossa on varmastikin kappale kauneinta Suomea. Samoin ajatteli Nimimerkki Pora Kalevassa vuonna 1936 julkaistussa kirjeessään:

"Kylämme on kuulu kauneudestaan. Kun Oulusta käsin matkustaessasi tulet Fiskaalin mäelle, niin on kaunis näköala edessäsi. Tuossa mahtava Oulujoki vehmaine rantoineen, talot viljelyksineen ja tuolla kauniin, ikivihreän metsän suojassa, uljas valkoinen linna, Päivärinne.

Kun sitten jatkat matkaasi kauniiden näköalojen vaihdellessa, katseesi huomioidessa Pohjois-Suomen suurimpiin kuuluvan Muhoksen tiilitehtaan ja nouset Korilanvaaralle, joudut mykäksi ihastuksesta. Mikä ihana näky! Mutkitteleva, kaunis, majesteetillinen Oulujoki, josta Z. Topeliuskin kauniin runonsa kirjoitti. Pienet, ihastuttavat saaret ja niemet, kauniit metsiköt, vehmaat pellot ja niityt, komeat puistikot ja uljaat koivukujat kartanoihin, etäältä näkyvän yli 300-vuotisen kirkkovanhuksen tornin näitä kaikkia ylväänä silmäillessä. Tätä kaikkea ei voi kirjoittaa, se täytyy itse kokea. Missä viipyy Korilanvaaran näkötorni?"

Kansakoulun lukukirja

Avartuvaa elämää. Otavan lukemisto 7. Tekijät: Heljä Lahtinen, Alfred Salmela, Kerttu Mustonen, Esteri Paalanen. Otava 1955. - Kuva Ilomantsin Museosäätiö. Möhkön ruukkimuseon kokoelma M.

Inna Charlotta Lindqvist.

Inna Charlotta Lindqvist (11.7.1875 Närpiö - 28.1.1922 Muhos)

Inna Charlotta Lindqvist oli sotarovasti Aulinin sisaren, Ida Charlotta Aulinin (k. 8.1.1890 Muhos) ja lääket. kand. Linqvistin (kuollut nuorena) tytär. Lääket. kand. Lindqvist oli Sakari Topeliuksen rouvan veljen poika. Tämän vuoksi neiti Inna Charlotta Lindqvist tuli lapsena olleeksi paljon Sakari Topeliuksen kotona. (K.A. Strömmer, rovasti)

Etelä-Pohjanmaalta kotoisin ollut Inna Lindqvist viipyili jo nuoruudessaan kesäisin Muhoksella sukulaistensa luona. Valmistuttuaan opettajaksi Jyväskylän seminaarista, hän oli ensiksi opettajattarena lyhyet ajat Temmeksellä ja Limingassa. Sen jälkeen hän tuli opettajattareksi Muhokselle. Hän oli opettajana Ponkilassa kolmen vuoden ajan ja Laitasaaressa noin 20 vuoden ajan. Tuona aikana koko kylänväki oppi suuresti kunnioittamaan opettajatartaan ja hänestä tuli suuren kylän hyvä haltijatar.

Opettajana Inna Lindqvist oli täydellisen opettajan ihanteellinen perikuva. Hän oli pienikokoinen ja hento, mutta omasi tavattoman tarmon ja tahdonvoiman. Hän oli työssään uskollinen, ahkera ja tunnollinen - vielä sittenkin, kun hiipivä sairaus jo riudutti hänen voimiaan. Ajan kasvatusperiaatteiden ja ihanteiden mukaisesti hän halusi kasvattaa oppilaistaan isänmaataan rakastavia ja Jumalaa pelkääviä ihmisiä. Ei ollut oppilaissa niin heikkolahjaista ihmistainta, etteikö Inna Lindqvist olisi pyrkinyt vaalimaan ja kasvattamaan tätä parhain mahdollisin tavoin.

Suomen vapaussodan aikaan keväällä 1918 Inna Lindqvist oli aktiivisesti mukana siinä työssä, jossa kudottiin villasukkia ja käsineitä ja muitakin varusteita rintamalle lähetettäväksi. Jos rintamalta tuli kirjeitä, ne opettajatar luki koululla kaikkien kuultaviksi. Inna Lindqvistin ensimmäisistä omista oppilaista kymmenkunta oli jo siinä iässä, että he olivat hakeutuneet vapaehtoisina mukaan sotaan. Inna Lindqvistille he olivat suuria sankareita.

Laitasaaren kansakoulun pitkäaikainen opettaja Johan Henrik Huttunen on vuonna 1964 muistellut Inna Lindqvistia näin:

"Minun opettajanani oli Inna Lindqvist. Hänellä oli auktoriteettia, kuri syntyi itsestään. Kerran tiedän hänen antaneen piiskaa rangaistukseksi eräälle pojalle, mutta muulloin ei sellaista keinoa tarvittu. Hän tuntui innostuneelta vähän kaikkiin aineisiin. Hyvistä tavoista hän puhui, mutta ei erikoisemmin raittiudesta, koska täällä oltiin raittiita siihen aikaan. Isänmaasta hän puhui paljon, uskonto ja politiikka eivät olleet paljoakaan esillä, politiikka ei ollenkaan. Semmoista opettajaa ei tuu ennää, eikä ole ollu ennekään".

Pohjolan talvi on kuolettavan kylmä ja pelottavan pimeä huolimatta aamunkoitosta etelässä ja pohjoisessa leimahtavista revontulista. Se sammuttaa tuhansia ihmishenkiä. Ken voisi laskea sen saaliin, ken luetella sen uhrit. Se mikä on heikkoa, haurasta, joutuu häviölle, kuolee ja haudataan. Tämän kaltaiseksi muodostui talvi 1922 Muhoksen Laitasaaressa, jolloin yksi sen pitkäaikaisista työntekijöistä, opettaja Inna Charlotta Lindqvist vaipui sairasvuoteelle. – Synkimmäksi muodostui tammikuun 28. paivä 1922, jolloin levisi tieto, että kyläläisten rakastama opettaja on vaipunut ikuiseen uneen herätäkseen uuden kirkkaamman päivän valjetessa.

Laitasaaren kyläläisten rakastama opettajatar Inna Charlotta Lindqvist vaipui kuolonuneen vain 46 vuoden ikäisenä, palveltuaan Laitasaaren kansakoulun opettajana 20 vuoden ajan. Laitasaaren kansakoululla vietetyissä hautajaisissa kylänväki sankoin joukoin oli kyynelsilmin jättämässä hyvästejään opettajattarelleen, joka tuli jäämään jalon sydämensä sekä opetus- ja kasvatustaitojensa vuoksi pitkäksi aikaa ihmisten mieliin.

Mutta kun kylliksi paljon aikaa on mennyt, satelee kaiken ylle unhoituksen lunta. Näin saattoi maineikas kotiseutututkija Martti Kesäniemi ilmeisen alakuloisena todeta, käydessään Muhoksen Kirkkosaaressa Inna Lindqvistin haudalla. Hautakivi oli osittain sammalten peitossa ja kaikki kertoi siitä, että haudalla ei ollut aikoihin käyty. Se oli unohdettu hauta. Hänelle tuli tuolloin mieleen Raamatun Psalmin 103 jae 16:

"Kun tuuli käy hänen ylitseen, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne."

Muistolaatta Laitasaaren kansakoulun seinässä muistuttaa siitä, että Laitasaaren kansakoulu on toiminut tässä talossa vuodesta 1888 vuoteen 1955.

Ida Kristina, Kirsti Ala-Kojola

Oulujoen pohjoispuolella, Hyrkissä opettajana toimi Lapualta lähtöisin ollut, Rauman seminaarista opettajaksi valmistunut Gaabriel Aukusti Ala-Kojola. Oulujoen eteläpuolella, Laitasaaren kansakoulussa opettajana toimi hänen vaimonsa, Laitasaaressa syntynyt Ida Kristina (Kirsti) Ala-Kojola (os. Mäkelä).

Kirsti Ala-Kojola oli viehtynyt runoihin ja hän lausui useissa juhlatilaisuuksissa runoja, eräiden muidenkin Muhoksen naisopettajien lailla. Hän osallistui myös lottatyöhön ja kuului Muhoksen lottain Laitasaaren kyläyhdistyksen johtokuntaan, sekä johti lottien tyttötyötä.

Presidentti Kyösti Kallio vieraili puolisoineen Muhoksella 25.6.1937. Tällöin kansakoululapset esittivät presidentille ja hänen seurueelleen laulutervehdyksen, opettajatar Kirsti Ala-Kojolan johdolla. Kuoro esiintyi seurueelle vielä tämän jälkeenkin Leppiniemessä, useampaankin kertaan eri yhteyksissä.

Käytetyt lähteet.