Muhoksen kansakoulut - alkuajat ja alkuaikojen opettajat
Hyrkin kansakoulu vuonna 1925.
7) Hyrkin kansakoulu
Seitsemäntenä Muhoksen kansakouluista aloitti Hyrkin kansakoulu Laitasaaressa vuonna 1920. Se sijoittui aluksi Ala-Ähkylän tilan rakennukseen,
jossa pirtti oli luokkahuoneena ja opettajan käytettävissä olivat keittiö ja kaksi kamaria. Ähkylässä luokkahuoneena oli tavallinen
maalaistalon pirtti, jolla oli kokoa 6,5 x 6,5 m. Kun oppilaita oli 30, niin tilat olivat aika ahtaat. Voimistelutunnitkin pidettiin samassa tilassa,
pulpetit vain siirrettiin seinustalle ja siten oppilaat pääsivät ainakin riviin odottamaan opettajan komentoja.
Pirtin lisäksi koululla Ähkylässä oli käytössään keittiö, joka oli jaettu sillä tavalla, että tytöt hallitsivat
joen puolta ja pojat kartanon puolta. Kouluruokailu oli kuitenkin tuolloin vielä ihan tuntematon asia. Jollakulla
koululaisella oli leipäpala väskyssään, ehkä maitopullo, köyhimmillä ei yhtään mitään.
Lämpöä pirttiin saatiin luonnollisestikin uunia lämmittämällä. Pojat huolehtivat siitä, että raskaat halot kannettiin
50 metrin päästä liiteristä uunin tarpeisiin.
Kuin silakat nelikossa ähisivät lapset Ähkylän pirtissä neljän vuoden ajan. Silti tuonkin ajan oppilaille jäivät koulunkäynnistä
lämpimät muistot.
Koululaisten terveydenhoidossa merkittävä tapahtuma oli, kun kuntaan saapunut lääkäri Vilho Roine tuli Hyrkin kansakouluun tarkastamaan
oppilaiden terveyttä.
Kansakoulun lukukirja I osa. Tekijät K.A. Horma, Hilda Huntuvuori, E.A. Saarimaa. WSOY 1955. - Kuva Nurmijärven museon Nukarin koulumuseon kokoelma.
Vuonna 1925 Hyrkkiinkin valmistui ajanmukainen koulurakennus, joka tuli maksamaan noin 200 000 mk. Rakennuspuista suurimman osan antoi ilmaiseksi
Muhoksen kunta. Koulu rakennettiin kouluhallituksessa laadittujen piirustusten mukaan, rakennusmestari J. Karvosen johdolla.
Näin sekä opettaja että oppilaat saattoivat siirtyä "oman katon alle".
Koulun vihkiäisjuhlaa vietettiin 21.10.1925, jolloin noin viisi vuotta rakenteilla ollut koulurakennus vihittiin tarkoitukseensa.
Tilaisuus aloitettiin virrellä 285, jonka jälkeen kirkkoherra K.S. Strömmer piti vihkiäispuheen. Laitasaaren nuorisoseuran sekakuoro
esitti hengellistä laulua. Opettajatar Kirsti Ala-Kojola lausui tilaisuuteen sopivan runon. Koulun oppilaiden laulettua muutamia lauluja,
alkoi väliaika, jolloin koulun johtokunnan puolesta tarjottiin voileipiä ja kahvia kaikille juhlavieraille. Ohjelman uudelleen alettua,
piti maanviljelijä J.T. Karhu puheen. Sekakuoro lauloi muutamia isänmaallisia lauluja. Herastuomari A. Kinnunen esitti koulun rakennusvaiheet.
Kutsuvieraina olleet Muhoksen koulujen opettajat esittivät onnittelunsa uudelle koululle. Tilaisuus lopetettiin virrellä 399,
josta laulettiin toinen ja kolmas säkeistö.
Vanha kansakoulun opetustaulu: huuhkaja - Kuva Copyright
© Nurmeksen museo - Creative Commons.
Hyrkin kansakoulu rakennuksineen oli harvinainen siinä mielessä, että se maksoi itse itsensä, koulun nimiin kuuluvan Ala-Ähkylän maatilan tuotoilla.
Opettajille kuuluivat ilmaiset polttopuut, kuten kunnan kaikille muillekin opettajille.
Ennen monet asiat olivat toisin. Vielä 1950-luvulla, kun lasten päivähoitopaikat oli tuntematon asia, opettaja toi Hyrkissä
pienen lapsensa mukanaan tunneille luokkaan. Siellä sitten lapsi kurkisteli pulpettien alta koululaisia ja muodostui koko luokan ilopilleriksi.
Oppilaat antoivat hänelle nimeksi "Pupu",
Vuonna 1925 valmistuneessa koulurakennuksessa pidettiin koulua lähes 30 vuotta ja uusi lisärakennus valmistui 1950-luvun alussa.
Nykyinen koulurakennus valmistui 1990-luvulla ja sitä on rakennettu sen jälkeen useassa vaiheessa.
Kansakoulun lukukirja IV osa. Tekijät K.A. Horma, Hilda Huntuvuori, E.A. Saarimaa. WSOY 1951. - Kuva Nurmijärven museon Nukarin koulumuseon kokoelma.
Hyrkin kansakoulun opettajia
Hyrkin kansakoulu perustettiin naisopettajan kouluksi ja sen ensimmäisenä opettajana toimi ylioppilas Alma Honkamäki. Hän työskenteli
vain yhden syksyn 1920. Kevätlukukaudella 1921 koulu muutettiin miesopettajan kouluksi ja opettajaksi tuli Gaabriel Aukusti Ala-Kojola.
Syynä siihen, että naisopettaja näin nopeasti vaihtui miesopettajaksi, olivat tältä muuten niin rauhalliselta kylältä
löytyneet, muutamat ilkeät pojat, joille ylioppilas Alma Honkamäki ei saanut kuria. Noina aikoina joululoma kesti koulussa puoli kuukautta,
ja sinä aikana koulun johtokunta etsi koululle opettajaksi miesopettajan, Gaabriel Aukusti Ala-Kojolan. Kun hän aloitti
opettajan työnsä 14.1.1921, voitiin heti todeta, että kurittomuus Hyrkin koulussa oli oleva taakse jäänyttä elämää.
Katso tarkemmin hänen esittelystään.
Muita opettajia: Alli Aino Linnea Kupela (yhteinen Laitasaaren kansakoulun kanssa) 1934 -. Kirsti Mäkelä, tyttöjen käsitöiden opettaja 1922 -.
Niilo Koskela, ainakin vuonna 1960. Eeva-Kaisa Vesala, ainakin vuonna 1960.
Vanha kansakoulun opetustaulu: Puhtaus ja päivänpaiste ovat parhaat liittolaisemme keuhkotautia vastaan - Kuva, kuvittaja Akseli Einola, Copyright
© Helsingin kaupunginmuseo - Creative Commons.
Gaabriel Aukusti Ala-Kojola
Noin 1950-luvulta alkaen, oli melko yleistä, että opetuksesta samassa kansakoulussa, vastasi aviopari.
Varhemmin se oli harvinaisempaa.
Ala-Kojoloiden pariskunta teki poikkeuksen. Hyrkissä opettajana toimi Lapualta lähtöisin ollut, Rauman seminaarista opettajaksi valmistunut Gaabriel Aukusti Ala-Kojola.
Oulujoen toisella puolella, Laitasaaren kansakoulussa opettajana toimi hänen vaimonsa, Laitasaaressa syntynyt Ida Kristina (Kirsti) Ala-Kojola (os. Mäkelä).
Tosin, he toimivat opettajina samassakin koulussa eli Hyrkissä, ainakin ennen avioliittoaan.
Gaabriel Aukusti Ala-Kojola osallistui suojeluskuntatyöhön. Hän kuului Muhoksen suojeluskunnan esikuntaan.
Vuonna 1928 hän toimi aluepaikallispäällikkönä. Hänen sotilasarvonsa oli vuonna 1935 vänrikki.
Suojeluskunnassa hänen vastuullaan oli myös urheilun ohjaaminen. Hän oli suuri urheilun ystävä ja sytytti monissa Hyrkin oppilaissa
palavan innostuksen urheiluun. Antwerpenin olympiavuonna 1920 hän kirjoitti seuraavanlaisen riimirunon:
"Suomen pojat Belgiahan Oiharmalla seilas,
Tahko (Pihkala) kiersi mukana nyt onko kaikki reilas,
saatiin keihäät käsille ja alkoi ensi koitto,
neljä miestä tunnettiin ja koitti Suomen voitto,
vielä viime hurraa soikoon Hannes Kolehmainen,
maratoonil' kruunasi hän voiton suomalaisten!"
Gaabriel Aukusti Ala-Kojola oli Muhoksen "napoja" ja kuului Muhoksen kunnanvaltuustoon. Kunnallisissa asioissa
hän mm. kannatti koiraveroa ja totesi, että "jonka kannattaa koira elättää, sen kannattaa siitä myöskin satanen maksaa".
Gaabriel Aukusti Ala-Kojola kirjoitti vuosien ajan pakinoita Kalevaan, nimimerkillä "Aku".
Hän kirjoitti Lydia Hirvelän historiikkiteoksessa kansakoulumme alkuajoista näin:
"Huolimatta köyhyydestään, on kansamme rakentanut perustuksen edistyvälle elämälle - yleisen kansanvalistuksen - jota ilman ei mikään kansa,
ei kukaan yksilö nykyaikana kykene säilyttämään asemaansa olemassaolon kamppailussa. Se sammumaton hengenjano on vaikuttanut sen, että ihmeteltävällä
sitkeydellä on kestetty toisinaan ylivoimaisilta tuntuvat uhraukset, mitkä kansakoululaitos, kansanvalistuksen perusrakennus, on vaatinut!"
Kurinpito. Gaabriel Aukusti Ala-Kojola saatiin Hyrkkiin opettajaksi hätätilanteessa, jolloin kurinpito luokkahuoneessa oli epäonnistunut.
Kookkaanpuoleinen ja voimakasrakenteinen, sotilaallisesti orientoitunut Gaabriel Aukusti Ala-Kojola omasi jo olemuksellaan suuren määrän luontaista auktoriteettia.
Ensimmäiseksi hän antoi voimakkain sanoin ymmärtää, että hän ottaa kurinpalautuksen omiin käsiinsä ja tulee pitämään huolen siitä, että se onnistuu.
Ja onnistuihan se niinä 25 vuotena, jolloin hän oli Hyrkin kansakoulun opettajana.
Hänellä oli kurinpitoon kolme konstia. Ankarin oli aikamoinen korvatillikka, jonka jäljiltä poski punoitti vielä seuraavanakin päivänä.
Lievempi keino oli kunnon tukkapölly ja kaikkein lievin oli mikäpäs muu, kuin luunappi keskelle otsaa. Nämä konstit rauhoittivat luokan välittömästi.
Jälkeen päin oppilaat ovat kertoneet, että opettaja toimi aivan oikein, se kasvatti heissä vastuullisuutta ja oikeaa suuntaa elämään.
Ja mikä myös oli hyvin tärkeää, rauhoitti luokkahuoneen niin, että kaikki saattoivat rauhassa keskittyä oppimiseen.
Gaabriel Aukusti Ala-Kojolasta pidettiin ja häntä pidettiin kuitenkin hyvänä ja oikeudenmukaisena ihmisenä,
jota muisteltiin kunnioittavasti vielä vuosikymmeniä myöhemminkin.
Käytetyt lähteet.