Robinson Crusoe

Kun seikkailunhaluinen Robinson Crusoe 19-vuotiaana karkasi merille, ei hän tiennyt, että näkisi kotimaansa seuraavan kerran vasta kolmenkymmenenviiden vuoden kuluttua. Tästä ajasta suurimman osan hän vietti autiosaaren vankina, aluksi ypöyksin, myöhemmin alkuasukas Perjantai kumppaninaan. Saarella ollessaan Robinson voitti neuvokkuudellaan ja sinnikkyydellään ne suuret vastukset, jotka hän joutui kohtaamaan.

Toivoa on aina!

Robinson Crusoen seikkailussa kiehtovinta ja jännittävintä on yksinäisyys, täydellinen erakkous, jonka hän joutuu kohtaamaan. Kaikki pelkäämme ja kavahdamme yksinäisyyttä, pidämme sitä jonakin kammottavana, jopa kuin kirouksena ja elämän päättymisenä. Sellaista ehdotonta yksinäisyyttä, jonka Robinson joutuu kohtaamaan, pystymme hädin tuskin edes kuvittelemaan. Robinson Crusoen seurassa voimme asettua hieman kuin tirkistelijän asemaan - seurata turvallisesta maailmastamme, henkeämme pidättäen ja herpaantumattomasti, miten hän selviytyy - ja kuvitella samalla itsemme hänen asemaansa.



Suunnattomaksi iloksemme saamme tarinan tapahtumien myötä nähdä, kuinka Robinson Crusoe murskaa kaamean vastustajansa, yksinäisyyden - ja elää uskonsa, toivorikkautensa ja rohkeutensa avulla ajoittain jopa ihanteellista elämää. Hän antaa meille rohkaisevan ja sankarillisen esimerkin siitä, että toivoaan ei saa koskaan menettää ja kaikki elämän vastukset ovat voitettavissa - olivatpa ne meille tässäkin ajassamme millaisia hyvänsä.

Auringonkilossa kylpevän meren tyyneys saattaa olla joskus hyvin pettävää. Näin oli etenkin Robinson Crusoen ja purjelaivojen aikaan.



Lukemattomat purjealukset ovat vuosisatojen saatossa haaksirikkoutuneet tyrskyisiin rantakallioihin ja karikoihin ja uponneet maailman merien pohjattomiin syvyyksiin - vieden mukanaan tuhansittain merimiehiä. Robinson Crusoen kohtalona oli pelastua - ainoana ja yksin!

Tapahtumia Crusoen elämässä ennen haaksirikkoa

Robinson Crusoekin lähtee esikuvansa Selkirkin tapaan, kotoaan ristiriitaisissa tunnelmissa - hän on varakkaan englantilaisen puritaaniperheen poika, joka vanhempiaan uhmatakseen lähtee merille. Itse hän kuvaa itseään näin:

"Olen syntynyt vuonna 1632 Yorkin kaupungissa hyvän joskin vierasmaalaisen perheen poikana, isäni kun oli Bremenistä kotoisin. Hän oli ensin asettunut Hulliin ja kerännyt kaupanteolla melkoisen omaisuuden. Työnteon jätettyään hän asui Yorkissa; sieltä hän oli äitinikin nainut. Tämän omaiset olivat Robinsoneja nimeltään, arvossapidettyä sikäläistä sukua, jonka mukaan minulle annettiin nimeksi Robinson Kreutznaer. Mutta Englannissa tavallisen sanojen vääntelyn takia sanotaan perhettämme nykyään Crusoeksi, vieläpä me itsekin sitä muotoa käytämme sekä puheessa että kirjallisesti, ja siksi minua kumppanini aina nimittävät.

Minulla oli kaksi vanhempaa veljeä. Toinen palveli everstiluutnanttina Flanderiin sijoitetussa englantilaisessa jalkaväkirykmentissä, jonka päällikkönä eversti Lockhart aikoinaan sai mainetta, ja hän sai surmansa Dunkerquen luona taistellessaan espanjalaisia vastaan. Minne toinen veljeni joutui, sitä en ole koskaan tiennyt, yhtä vähän kuin isäni ja äitini sittemmin tiesivät, minne minä olin joutunut.

Pojista kolmantena ja mihinkään ammattiin harjaantumattomana aloin jo varhain haaveilla matkoista. Vanhakantainen isäni oli minutkin osaltani toimittanut kunnolliselle opintielle, niin pitkälle kuin kotikasvatus ja maaseudun kansakoulu yleensä veivät, ja aikoi minusta lakimiestä. mutta minä en tahtonut tyytyä mihinkään muuhun kuin merimiehen ammattiin."

Robinson joutuu monenlaisiin seikkailuihin jo ennen saarelle joutumistaan: hän on vähällä menettää henkensä rajussa myrskyssä. Hän joutuu turkkilaisten vangiksi ja hänet myydään orjaksi - mutta vaarallisten ja värikkäitten alkuvaiheitten jälkeen hän päätyy Brasiliaan plantaasin omistajaksi. Dramaattiset tapahtumat saivat alkunsa täältä Brasiliasta. Crusoe oli elellyt siellä maatilallaan, vaurastuneena, jo nelisen vuotta. Sitten, eräitten uudisasukkaitten ja liikemiesten ehdotuksesta, hän valmistautui lähtemään Afrikkaan. Tuon suunnitellun matkan tarkoitusperät eivät meidän näkökulmastamme olleet aivan jalot: tarkoituksena oli käydä Guinean rannikolla ostamassa "kaikenlaisella rihkamalla, kuten tekohelmillä, leluilla, veitsillä, saksilla, lasinpalasilla ja kirveillä - kaikenlaista, kuten suurin määrin neekereitäkin, joita Brasiliassa tarvittiin."

Robinson Crusoen Afrikan matkalle lähtenyt purjealus oli noin sadankahdenkymmenen tonnin vetoinen; siinä oli kanuunoita kuusi, miehiä neljätoista sekä lisäksi kapteeni, kajuuttapoika ja itse Robinson Crusoe. Afrikkaan alus ei koskaan päässyt, vaan se joutui jo Etelä-Amerikan pohjoisosien tuntumassa, Karibian rannikoilla toiseen myrskyynsä, jossa se sijainnin ollessa 12 astetta 18 minuuttia pohjoista leveyttä törmäsi hiekkasärkkään. Tästä oli alkava Robinson Crusoen 28 vuotta kestävä elämä autiolla saarella, siitä ensimmäiset, yli kaksikymmentä vuotta ihan erakkona ja yksin!

Maailma Robinsonin aikakaudella

Millainen oli maailma Defoen ja Robinsonin aikaan? Suurimmat löytöretket olivat jo takana päin - Amerikka oli löydetty ja maailman meriä oli purjehdittu ristiin rastiin. Taistelu merien herruudesta jatkui kuitenkin kaiken aikaa kiivaana: Euroopan johtavat merivaltiot rakensivat yhä iskukykyisempiä laivastoja, varmistaakseen kauppareittinsä. Kaukomaiden kauppa toi Eurooppaan uusia nautintoaineita: kahvin, kaakaon, tupakan ja teen - joista viimeksimainittua pidettiin aluksi lähinnä lääkkeenä.

Samana vuonna kuin Defoe syntyi, 1660, hollantilaiset buurit asettuivat viljelemään maata Afrikan eteläisimpään osaan, Kapmaahan. Englantilaiset puolestaan perustivat 1690 Intiaan Fort Williamin linnoituksen, josta kasvoi Kalkutta. Ranskassa hallitsi tuohon aikaan "Aurinkokuningas", Ludvig XIV. Turkkilaisetkin käväisevät taas kerran historian suurella näyttämöllä: he yrittävät valloittaa vaatimattomasti koko Euroopan, mutta heidät lyödään Wienin porttien edustalla. Suuret taiteilijat ja tiedemiehet vievät kiihkeästi ihmiskunnan kehitystä eteenpäin. Yksi tuon ajan suurimmista hengen jättiläisistä, Isaac Newton todistaa painovoimalain.

Suomessa riehuivat 1600-luvun lopulla, Euroopan esimerkin mukaisesti, noitavainot. Ruotsissa nousee valtaan, vasta 15-vuotiaana, 1600-luvun lopulla maineikas karoliinikuningas Kaarle XII: edessä on Suuri Pohjan sota, jossa Kaarle XII on ottava mittaa Venäjän tsaarista, Pietari Suuresta. Venäläiset tulisivat pian miehittämään Suomea - tuota aikaa kutsumme Isovihan ajaksi. Muutoinkin suomalaiset joutuivat kokemaan kovia tuolloin - viimeinen ruttoepidemia riehui Suomessa 1710-1711. Tuo aika on myöskin "mustan kullan" - tervan aikaa ja aikakautta.

Robinson Crusoe nuorena pohtimassa, lähteäkö merille.

Kaukokaipuu merille

Mihinkään ammattiin harjaantumattomaa Robinsonia kiehtoi halu lähteä seikkailemaan maailmalle, ja jo lapsuudestaan saakka hän ei halunnut tyytyä mihinkään muuhun, kuin merimiehen ammattiin. Lopullinen sysäys merille lähtöön tapahtui, kun Robinsonin ikätoveri kärtti häntä mukaan isänsä omistamaan laivaan, jolla oli määränpäänä Lontoo. Ensimmäiselle merimatkalleen Robinson Crusoe lähti syyskuun 1. päivänä vuonna 1651.

Ensimmäiset suomalaiset Amerikan maaperällä 1638 - aluksena matkalla Kalmar Nyckel

Kuvassa Ruotsin kuninkaallisen laivaston vuonna 1625 valmistuneen aluksen, Kalmar Nyckelin, vuonna 1998 valmistunut kopio. Aluksen koko pituus 40 m - ylläpito vapaaehtoisvoimin. Aluksen lippujen joukossa liehuu myös Suomen sinivalkoinen lippu. Alkuperäinen alus teki useampia matkoja Ruotsista Amerikkaan, saapuen sinne ensimmäisen kerran vuonna 1638.

Matka yli Atlantin kesti yli kolme kuukautta. Paikka, jossa ensimmäiset ruotsalaiset - ja myös ensimmäiset suomalaiset, vuonna 1638 astuivat Amerikan mantereelle, oli nykypäivän Wilmington, Delaware. Tulijat ostivat itselleen maata Amerikan alkuperäisväestöltä, intiaaneilta. Näin Delawareen perustettiin New Sweden siirtokunta. Keski-Pohjanmaalta ja Savosta muuttaneet suomalaiset loivat Delawarejoen varrelle neljä siirtolaa: Finland, Lapland, Upland ja Takamaa. Suomalaiset ovat jättäneet merkittävät jälkensä seutujen uudisasutuksen historiaan ja heidän jälkeläisiään asuu Delawaressa nykyisinkin. Jos haluat lukea asiasta enemmän, hanki käsiisi Apu 24/2013 - Jorma Lehtola: Lännessä ennen lokareita.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © R'lyeh Imaging

Irja Sinivaara: Robinson Crusoen arvomaailmasta

"Orjakaupan, siirtomaahallintojen ja imperialismin vuosina ja vuosisatoina Robinson Crusoe-romaanin on täytynyt menestyksen lisäksi herättää myös ristiriitaisia tunteita. Defoen Robinson kun ei ole yksiselitteisesti ajan kuvan mukainen valkoinen mies. Hänellä on kyky aika ajoin arvioida tekojensa vaikutuksia. Saaren erakko toimii kapitalististen odotusten mukaisesti. Toivuttuaan haaksirikosta hän siirtyy muutamassa vuodessa keräilystä ja metsästyksestä maanviljelyyn ja karjanhoitoon. Hän julistaa saaren siirtomaakseen ja itsensä kenraaliksi, kuvernööriksi, ties miksi. Hän epätoivoisesti (ja terapeuttisesti) ylläpitää käytöstapoja ja rituaaleja, joiden puristavaa otetta karkuun oli alun perin lähtenyt. Hän ottaa itselleen uskollisen alamaisen, jota voi valistaa ja alistaa. Hän saa aitiopaikan kauhistellakseen "alempia rotuja" ja siten voi nähdä sivistyksensä ylivertaisuuden. Hän kamppailee raamatullisesti luontonsa ja Jumalansa kanssa palatakseen viimein normitettuun yhteiskuntaan.

Mutta on Robinsonilla toinenkin minä. Se, jonka kolonialistisessa maailmankuvassa elävät aikalaiset ovat luultavasti torjuneet. Robinson kykenee paikka paikoin aidosti kyseenalaistamaan valtansa ja oikeutensa. Hän näkee kuin näkeekin itsensä myös valloittajana ja hyväksikäyttäjänä, ei vain ja ainoastaan valkoisen rodun ylivertaisena edustajana.

Crusoe kysyy: "Mistä minä voin tietää, mitä mieltä Jumala itse tästä asiasta on?", hän toisin sanoen kyseenalaistaa oikeutensa riistää saarensa luonnonvaroja, käännyttää villejä jne. Jopa kulttuurirelativistin tavoin hän ajattelee ettei hänellä ole edellytyksiä arvostella edes saarella aika ajoin vierailevia ihmissyöjiä: "Sillä kukapa minä olin tuomitsemaan rikollisiksi näitä ihmisiä (alkuperäisiä asukkaita) ja jakamaan heille teloitustuomioita, kun taivas itse on mittaamattomat ajat sallinut heidän rankaisematta jatkaa elintapojaan..."

Romaani asettaa tahtomattaan kysymyksen. Onko ihmisen ajattelu muuttunut kolmen sadan vuoden aikana riittävästi kulttuurisen oikeudenmukaisuuden toteutumiseksi? Vai ohjaavatko ajatteluamme (vaikkemme enää pöyhkeile neekerinpäillä) samansuuntaiset pelot, asenteet, valtakäsitykset, kuin Kravun kääntöpiirin ja päiväntasaajan välimaille, Orinoco-joen suille haaksirikkoutunutta brittiä 1700-luvun alussa?

Pelätäänkö mustaa miestä? Kuka pelkää? Aikansa lapsi Robinson Crusoe pelkäsi, mutta niin pelkäämme mekin. Tästä syystä en mielelläni moiti enkä kauhistele etten samalla kääntäisi selkääni tämän päivän todellisuudelle: uuskolonialismille, kuten suurvaltapolitiikalle, hallitsemattomalle maailmankaupalle tai alkuperäiskansojen oikeuksien kieltämiselle.

Kun Robinson on jo palannut sivistyksen pariin, hän käy saarellaan katsomassa kuinka asiat ovat siellä sujuneet ja tulee kertoneeksi hauskan asenteita kuvaavan vitsin, vähän samaan tapaan kuin me kerromme suomalainen, ruotsalainen ja venäläinen -vitsejä. Tosin Crusoe on aivan vakavissaan. Kyse on ranskalaisesta pappismiehestä, joka haluaa jäädä saarelle. Robinson pohdiskelee: "... protestanttiselta kannalta katsoen hänessä oli useita pahoja vikoja: ensinnäkin hän oli paavinuskoinen, toiseksi paavinuskoinen pappi ja kolmanneksi vielä ranskalainen paavinuskoinen pappi." (Irja Sinivaara/Kymen Sanomat 29.08.2000).

Robinson Crusoe selviytyy myrskystä

Ankarassa myrskyssä, laivansa haaksirikkouduttua, hän kamppailee hengestään: "Päälleni syöksyvä vaahtovuori hautasi minut heti pari-, kolmekymmentä jalkaa syvälle, ja tunsin voimakkaasti ja nopeasti paiskautuvani hyvin pitkän matkan maalle päin; mutta minä pidätin hengitystäni ja uimalla autoin vielä itseäni kaikin voimin eteenpäin. Olin jo läkähtymäisilläni..."

Lähteinä
Daniel Defoe: Robinson Crusoe - WSOY
Daniel Defoe: Robinson Crusoe - Otava