Daniel Defoe (1660-1731)

Daniel Defoe on englantilainen kirjailija, jonka luoma hahmo Robinson Crusoe on yksi maailmankirjallisuuden suurimmista sankareista. Puritaaniperheeseen Lontoossa syntyneestä Danielista piti tulla perheensä toiveitten mukaisesti saarnaaja - ja hän kävikin pappisseminaarin, jossa opiskeli historiaa, maantiedettä ja yhteiskuntaoppia, ilmeisestikin myös kieliä. Saarnaajana hän ei kuitenkaan koskaan toiminut, vaan antautui liike-elämän haastaviin pyörteisiin, tehden vararikon - kaksikin kertaa. Sitten hän siirtyi politiikan piiriin, toimien poliittisena pakinoitsijana ja siirtyillen kirjoituksissaan luikkaasti ja sulavasti asiasta ja mielipiteestä toiseen.



All Rights Reserved
*Kuva Copyright © cigcardpix
Art used with permission.

Daniel Defoe oli alunalkaen nimeltään Foe - vuoden 1703 tienoilla hän liitti nimeensä etuliitteen De ja alkoi käyttää Defoe-nimeä. Politiikassa hän sukkuloi taitavasti ja nopeasti kuin elohopea kirjoitellen lentolehtisiään ja kylväen niitä ympäriinsä. Kaikki tahot eivät ilmeisestikään hänen ajatuksistaan pitäneet, sillä hän joutui ahtaalle mielipiteittensä ja poliittisen "epävakautensa" vuoksi. Seurauksena oli viruminen häpeäpaalussa ja sen päälle kolmen kuukauden pituinen vankeustuomio.

Häpeäpaalukaan ei suinkaan lannistanut hänen luonnettaan, sillä hän kirjoitti siitäkin satiirisen pilkkarunon, saaden sillä naurajatkin puolelleen. Vuonna 1704, vankilasta vapauduttuaan, Defoe perusti kirjallis-poliittisen aikakauslehden The Rewiew, joka oli pystyssä aina vuoteen 1713 asti. Uusi vankilatuomio masensi ja kyllästytti kuitenkin Defoeta siinä määrin, että hän väsyi lehtikirjoitteluun siirtyen, jo varsin myöhäisessä iässä, kirjoittamaan kaunokirjallisia teoksia.

Kiehtovasti totta ja tarua

Defoe hyödynsi hienosti vuonna 1719 ilmestyneessä Robinson Crusoe-teoksessaan Robinson Crusoen elämä ja kummalliset seikkailut - The Life and Strange Surprising Adventures of Robinson Crusoe, aiempaa sanomalehtikirjoittajan uraansa: hän osasi hyvin taitavasti ja uskottavasti yhdistää kerronnassaan sekä toden että tarun. Hänen valtaisan suosion saavuttanut teoksensa aloitti Englannissa kokonaan uuden kirjallisuuslajin, eli ns. porvarillisen realismin.

Robinson Crusoe-romaani on englantilaisen romaanin isä. Samalla Robinson Crusoe oli ensimmäinen englantilainen kaunokirjallinen teos, joka hyväksyttiin kaikissa kansankerroksissa: siitä tuli suunnattoman suosittu. Teos käännettiin heti lukuisille kielille, se sai jäljittelijöitä, sitä muokattiin ja lyhenneltiin eri tarkoitusperiä palveleviksi versioiksi.

Alexander Selkirk - eräs Robinson Crusoen useista esikuvista

Tämän kuolemattoman seikkailuromaanin kirjoittaja, Daniel Defoe, perusti kirjansa tapahtumat osittain todellisuuteen. Alexander Selkirk-niminen mies jätettiin ihan yksin autiolle saarelle vuonna 1705. Mukaansa hän sai vain nipun työkaluja; tästä Selkirkin neljän vuoden erakkoelämästä Defoe sai idean tarinalleen. Daniel Defoe ei itse koskaan tavannut Selkirkiä, mutta muiden aikalaistensa lailla hän on voinut lukea noista tapahtumista.

Selkirkin asemaa Robinson Crusoen esikuvana on sittemmin myös kyseenalaistettu. Englantilainen kirjallisuustutkija Paula Backscheider toteaa, että Selkirk ei missään nimessä ole ollut Robinson Crusoen päälähde, eikä edes viiden tärkeimmän lähteen joukossa. Myös englantilainen, merenkulun historian professori Andrew Lambert on sitä mieltä, että Robinson Crusoen esitarinoina on käytetty useampia samantyyppisiä haaksirikkoja, kirjailijan vapauksin ja luovalla mielikuvituksella tarinaa punoen.

Selkirkin elämänvaiheita

Erikoisia ovat ihmisten kohtalot! Selkirk, joka oli skotlantilaisen suutarin seitsemäs poika, karkasi merille, jotta ei joutuisi nuhdeltavaksi kirkkoon sopimattomasta käytöksestä. Vuonna 1704 hän pestautui laivueeseen, jonka päällikkönä toimi William Dampier. Selkirk riitaantui niin pahasti Dampierin kanssa, että suuttuneena pyysi päästä maihin ensimmäiselle kohdalle osuneelle saarelle - jolle hänet sitten laskettiinkin. Ennen laivan poistumista hän tuli "muihin aatoksiin" ja pyysi päästä takaisin laivaan - mutta tuima Dampier ei enää tähän "katujan armonpyyntöön" suostunut.

Niinpä Selkirkin oli sitten vietettävä seuraavat neljä vuotta yksikseen tällä kaukaisella saarella. Jonkin verran hän sai mukaansa ruokaa, musketin, kattilan, kirveen, veitsen, navigointilaitteita ja raamatun. Eteläisille merille suuntautunutta tutkimusretkeä johtanut merikapteeni Woodes Rogers pelasti alkuvuodesta 1709 Selkirkin. Sittemmin Rogers kertoili Selkirkistä teoksessaan "A Cruising Voyage Round the World".



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuva - Copyright © Ashley Basil

Kuvassa saari, jolle Alexander Selkirk jätettiin. Harmillisesti Chile on uusnimennyt saaren Robinson Crusoen saareksi, mitä se ei kuitenkaan ole. Selkirkin saarella ollaan subtropiikissa, mutta siltikin olot ovat huomattavasti karummat, kuin Karibianmerellä, jonne sijoittuvat Robinson Crusoen tapahtumat. Kun Karibialla hehkuu aurinko, niin Selkirkin saari on usein kääriytynyt sumuun.

Robinson Crusoen ja Alexander Selkirkin saaret Tyynellämerellä

Vajaan 50 neliökilometrin kokoinen saari Mas a Tierra, jolle Alexander Selkirk jätettiin, kuuluu Juan Fernandezin saariin. Saari sijaitsee Tyynellämerellä, Chilen edustalla; tarkemmin, 674 kilometriä Valparaisosta länteen avomerelle. Siis kaukana Karibianmereltä. Turisteja houkutellakseen on Chilen hallitus uusnimennyt tämän saaren, ja se on nyt Robinson Crusoe-saari. On erityisesti painotettava sitä, että tämä saari ei ole se saari, josta Daniel Defoe Robinson Crusoessaan kertoo.

Yhdelle Juan Fernandezin saarista on annettu nimeksi Alexander Selkirk-saari (Alejandro Selkirk Island). Saaren entinen nimi on Más Afuera. Pahasti pieleen on mennyt tämäkin nimitys. Selkirk-saari on 180 kilometrin etäisyydellä edellämainitusta saaresta, eikä Alexander Selkirk ikinä käynytkään tällä saarella, joka on hänen kunniakseen nimetty. Varmaankin nimien antamisessa meneteltiin näin oudosti siksi, että kun Selkirkin asuttama saari oli nimetty Robinson Crusoen saareksi, ja silti Selkirkin nimi haluttiin pitää mukana, niin nimettiin sitten näin.

Kolmantena pääsaarena Juan Fernandezin saariin kuuluu Santa Clara.



Robert Knox.

Robert Knox ja Henry Pitman

Selkirkin ohella kirjailija Daniel Defoe saattoi saada aineksia Robinson Crusoeen kahden muun aikakauden kuuluisan seilorin kohtaloista.

Brittiläinen merikapteeni Robert Knox (1641 - 1720) purjehti Englannin Itä-Intian kauppakomppanian laivansa myötä idän vesillä. Ceylonilla hän miehistöineen päätyi paikallisten ihmisten vangiksi vuonna 1659. Ceylonin tunnemme nykyisin nimellä Sri Lanka. Miesten kohtelu Ceylonilla oli ihan siedettävää ja he osallistuivat työntekemiseen, vastikkeeksi asunnosta, vaatetuksesta ja muusta välttämättömästä. Siltikin 19 vuoden vankeusajan jälkeen Robert Knox pakeni saarelta yhdessä toisen miehen, eli Stephen Rutlandin kanssa. Moninaisten vaiheiden jälkeen Robert Knox palasi takaisin Lontooseen vuonna 1680.

Pitkäaikaisen matkansa aikana Robert Knox kirjoitti kokemuksistaan kirjan "An Historical Relation of the Island Ceylon", joka julkaistiin vuonna 1681.

Englantilainen lääkäri Henry Pitman pelastui Karibialla haaksirikosta saarelle. Sieltä hän onnistui palaamaan takaisin Englantiin, jossa hän kirjoitti seikkailuistaan kirjan. Kirjan kustansi vuonna 1689 mies, jonka poika puolestaan sittemmin kustansi Daniel Defoen teoksen Robinson Crusoesta. Henry Pitman ja Daniel Defoe ovat mitä ilmeisimmin tavanneet toisensa useammankin kerran. Monet nykypäivän tutkijoista pitävät Henry Pitmania Robinson Crusoen tärkeimpänä innoituksen lähteenä.

Kartalla, punaisen ympyrän sisäpuolella on jollakin kohdalla, jota emme tarkemmin pysty määrittämään, Robinson Crusoen saari. Numerolla 1 on merkitty Orinoco-joen suistoalue, numeron 2 alapuolella on Tobago ja numeron 3 alapuolella on Trinidad.

Robinson Crusoen "Epätoivon saaren" sijainti Karibianmerellä

Robinson Cruseo eli erakkona saarella, joka sijaitsee Karibianmerellä. Robinson Crusoe itse nimitti saartaan "Epätoivon saareksi". Kirjailija on määrittänyt haaksirikon sijaintipaikaksi 12 astetta 18 minuuttia pohjoista leveyttä, mutta pituusasteet hän on jättänyt määrittämättä. Tarkennuksia saaren sijaintiin löytyy myös Robinson Crusoe-kirjan jatko-osasta "The Further Adventures of Robinson Crusoe", jossa Robinson Crusoe palaa takaisin saarelleen.

Oman tarkastelunsa vaatii se, että miten ihmeessä Robinson Crusoen laiva päätyi Karibianmerelle, kun se oli lähtenyt Etelä-Amerikan itärannikolta, Brasiliasta kohti itää ja Guinean rannikkoa Afrikassa. Näiden kahden pisteen välinen, suoraviivainen reittihän poikki Atlantin ei käy lähelläkään Karibianmerta.

Karibianmerelle jouduttiin siksi, että purjehduksen aluksi Robinson Crusoen laiva purjehti Brasilian rannikon tuntumissa kohti pohjoista, ja vasta 10. tai 12. pohjoisen leveysasteen vaiheilta oli tarkoitus kääntyä kohti itää ja Afrikkaa. Laivan lähtösatama oli päiväntasaajan eteläpuolella. Pelkästään päiväntasaajan saavuttamiseen meni kaksitoista päivää.

7 astetta 22 minuuttia päiväntasaajan pohjoispuolella laiva joutui ensimmäiseen myrskyynsä. Tämän myrskyn myötä laiva ajautui 11. pohjoisen leveysasteen paikkeille. Tällöin oltiin Guyanan rannikon tuntumissa, Orinoco -joen suun paikkeilla. Täältä laivan oli tarkoitus suunnata Barbadokselle, koska matka yli Atlantin valtameren ei olisi ollut mahdollinen ilman varastojen täydennystä. Tällöin laiva joutui toiseen rajuun myrskyynsä, kun sen sijainti oli 12 astetta 18 minuuttia pohjoista leveyttä. Tämä myrsky kiidätti laivaa suoraan länteen ja jo kohta laiva ajautui tuhoonsa hiekkasärkälle. Tästä Robinson Crusoe sitten selviytyi nipin napin saarelleen.

Saari on luonnollisestikin fiktiivisessä kirjassa kuviteltu, mutta olosuhteet siellä olivat Robinsonin aikana sellaiset, kuin ne Karibian saarilla nykyisinkin ovat. Karibianmerelle ovat ominaisia trooppinen ilmasto, koralliriutat, vulkaaninen toiminta ja maanjäristykset.

Vai oliko Robinson Crusoen saari Atlantin puolella?!

Jos emme laisinkaan yritä määrittää Robinson Crusoen saaren sijaintia kirjan tekstin avulla, vaan luemme teoksen vuonna 1719 painetun ensipainoksen nimiölehden, niin siellä saaren sijainti määritetään näin:

"The Life and Strange Surprizing Adventures of Robinson Crusoe, of York, Mariner: Who Lived Eight and Twenty Years, all alone in an un-inhabited Island on the Coast of America, near the Mouth of the Great River of Oroonoque; Having been Cast on Shore by Shipwreck, wherein all the Men perished but himself. With an Account how he was at last as strangely deliver'd by Pyrates. Written by Himself. London: Printed for W. Taylor at the Ship in Pater-Noster-Row. MDCCXIX."

Tämän tekstin mukaanhan saari on ollut Amerikan rannikon lähellä ja lähellä Orinoco-joen suuta. Tällöin saari olisi ollut mahdollisesti jopa Atlantin valtamerellä.

On kuitenkin todettava, että nimiölehden teksti on hieman ristiriidassa kirjan tekstin kanssa. Kirjan tekstin mukaanhan myrskyyn jouduttiin, kun aluksen sijainti oli 12 astetta 18 minuuttia pohjoista leveyttä. Tällöin ollaan huomattavasti pohjoisempana ja tästä pisteestä myrsky vei laivaa vielä suoraan länteen, kohti Karibiaa. Jos myrsky olisi kuljettanut laivaa kohti lounasta, oltaisiin lähestytty Orinoco-joen suuta.

Toisaalta, molemmat tekstit ovat luovasti yhdisteltävissä ja saari sijoittuu tällöin Atlantin ja Karibian rajoille. Ehkäpä kuitenkin mitä ilmeisimmin Karibian puolelle.

Tobagon maanpäällisen paratiisin näkymiä. Tobagolaisten mukaan Robinson Crusoe vietti erakkovuotensa Tobagossa.

Robinson Crusoe ja Tobago

Karibianmerellä, kaakkoon Grenadasta sijaitsee kaksoisvaltio Trinidad ja Tobago. Saarista pohjoisempi, Tobago huomioi myös Robinson Crusoen. Onhan Tobago paratiisin ja sadun maisemiltaan juuri sitä, mitä "Epätoivon saarikin".

Tobagolaiset ovatkin sitä mieltä, että juuri heidän saarensa on innostanut ja inspiroinut Daniel Defoeta sijoittamaan Robinson Crusoen, eipä mihinkään muualle kuin juuri Tobagoon. Tobagolaiset jopa väittävät kaikki olevansa Robinson Crusoen jälkeläisiä ja saaren vuohetkin polveutuvat Crusoen vuohista. Saarelta löytyy myös turisteille nähtäväksi Robinson Crusoen luola, josta Robinson Crusoe on saarelaisten mukaan aikoinaan etsinyt suojaa. Saaresta käytetään myös nimitystä "Robinson Crusoe Island".

Robinson Crusoe oli täysin fiktiivinen hahmo, joten olisi hyvin helppoa kiistää tobagolaisten tarinat Robinson Crusoesta. Mutta miksipä sitä kukaan tekisi. Miksi emme eläytyisi mukaan heidän kertomaansa, sillä juuri saman hengen vallassa olemme tässä, kun selvittelemme sen saaren sijaintia, jolla Robinson Crusoe eli 28 vuotta.

Lähteitä
*Nick Ostdick: Who Is the Real Robinson Crusoe?
*Crusoefaktat Tobagoon: Jennifer Maclean: What Robinson Crusoe should have packed
*Chicago Tribune 24.11.1976: Tobago - Caribbean's Robinson Crusoe isle
*National Geographic: Debunking the Myth of the "Real" Robinson Crusoe
*Tunturisusi: Robinson Crusoen saaren (Karibianmerellä) sijainnin määrittelyä