Yllä taidekuvassa Cervantes on uppoutunut vankilassa ollessaan, mielikuvissaan Don Quijoten maailmaan. Maalaus Mariano de la Roca y Delgado (1825 - 1872).

Miguel de Cervantes Saavedra (1547 - 1616)

Espanjalainen kirjailija Miguel de Cervantes Saavedra on tullut kuuluisaksi teoksellaan Don Quijote, joka alun perin oli tarkoitettu ritariromaanin parodiaksi ja joka yleisesti luetaan länsimaisen kirjallisuuden merkkiteoksiin. Kirjan samanniminen sankari on saanut yhtä merkittävän sijan länsimaisessa kulttuurissa, kuin Hamlet, Don Juan ja Faust. Sanotaan, että tämä teos tasoitti tietä Fieldingin, Smollettin ja Dickensin romaaneille; sen tapa käsitellä hulluutta ja illuusioita on vaikuttanut suoranaisesti Dostojevskin teoksiin. Myös Aleksis Kivi on saanut vaikutteita teokseensa Seitsemän veljestä Don Quijotesta.

Miguel de Cervantes Saavedra syntyi 29.9.1547 Espanjassa Alcalá de Henaresissa, lähellä Madridia, välskärin neljäntenä poikana. Opiskeltuaan jonkin aikaa Madridissa hän ryhtyi sotilaaksi ja osallistui Lepanton meritaisteluun vuonna 1571. Taistelussa pysäytettiin turkkilaisten eteneminen kohti länttä. Tässä taistelussa hänen vasen kätensä vammautui ja hän sai liikanimen "El manco de Lepanto", Lepanton rampa. Vamma ei kuitenkaan katkaissut hänen sotilasuraansa, jota jatkui aina siihen asti, kunnes hän joutui viideksi vuodeksi algerialaisten merirosvojen vangiksi.

Kirkonkiroamana velkavankina kirjailijaksi

Matkallaan Hollannista Espanjaan vuonna 1575 Cervantes kaapattiin panttivangiksi Algeriin, josta hän vapautui viittä vuotta myöhemmin lunnaiden maksun jälkeen. Palattuaan vuonna 1580 Espanjaan, jossa Habsburgien ulkopolitiikka aiheutti yhä suurempaa yhteiskunnallista, taloudellista ja moraalista rappiota, Cervantes ei saanut vakinaista työtä. Hän asui useita vuosia levottomassa Sevillassa, toimi armadan viljanostajana sekä veronkantajana, joutui velkavankeuteen ja oli jopa kirkonkirouksessa. Tuona aikana Cervantes aloitti kirjallisen uransa, joka käsittää kaikki kirjallisuudenlajit. Vuonna 1585 häneltä ilmestyi paimenromaani "La Galatea". Sitä seurasi joukko näytelmiä, jotka julkaistiin ja esitettiin näyttämöllä.

Don Quijoten kirjoittamisen Cervantes aloitti istuessaan velkavankeudessa Sevillassa 1590-luvun lopulla. Teos ilmestyi espanjalaisen kirjallisuuden kultakauden huipulla, vuonna 1605 nimellä "El ingenioso hidalgo Don Quijote de la Mancha" - suomennettuna: Mielevä Hidalgo Don Quijote Manchalainen. Teos tuli kansainvälisesti tunnetuksi nimellä Don Quijote. Varhaisin, lyhennetty suomennos on vuodelta 1877. Kokonaisuudessaan teos ilmestyi suomennoksena J.A. Hollon kääntämänä, vuosina 1927 - 1928. Alkulauseessaan Cervantes lausuu pyrkineensä siihen, että kertomusta lukiessaan "alakuloinen ilahtuu nauramaan, hilpeä nauraa enemmän, yksinkertainen ei ikävysty, että älykäs ihailee sen kekseliästä sommittelua, ettei vakava sitä halveksi eikä viisas epää siltä kiitostaan".

Kirja saavutti heti valtavan suosion ja samana vuonna siitä ilmestyi seitsemän painosta. Lukuisten luvattomien painosten vuoksi Cervantes itse ei juurikaan taloudellisesti hyötynyt kirjansa saavuttamasta suosiosta. Osa II ilmestyi vuonna 1615.

Vaikka Don Quijotessa on kaksi osaa, jotka on kirjoitettu noin kymmenen vuoden välein, niin niitä pidetään yhtenä kirjana. Ensimmäinen, romaanin molemmat osat sisältävä laitos ilmestyi jo vuonna 1617.

Miguel de Cervantes Saavedra - patsas, Madrid, Espanja.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/Jose Luis Cernadas Iglesias

Urho Kekkosen lempikirja

Eduskunnan puhemies Urho Kekkosta (1900 - 1986) pyydettiin vuonna 1949 kertomaan radiokuuntelijoille mielikirjastaan. Ei ehkä ole sattuma, että paasikiveläisen realismin sisäistänyt poliitikko valitsi aiheekseen "Don Quijoten".



Don Quijote-kirjan kansi vuodelta 1880. Kustantaja Montaner y Simón, kuvitus espanjalainen Ricardo Balaca (1844 - 1880).

Urho Kekkosen ajatuksia Don Quijotesta

"Cervantes itse oli elämässään monia vastoinkäymisiä kohdannut maailman murjoma mies. Mutta hän kykeni muuttamaan katkerat elämänkokemuksensa korkeaksi taiteeksi, jossa suuri suvaitseva huumori kohoaa verrattomalle tasolle. Tämä ei ole huumoria leikinlaskun takia, tämä ei ole pelkkää komiikkaa, vaan tässä esitetään huumorin kaikki kultaavassa valaistuksessa sellaisen aatteelleen uskollisen yksinäisen miehen kokemukset mainioissa seikkailuissa, joissa jokapäiväisen elämän kovat realiteetit alituisesti törmäävät hupsuttelevaa ihanteellisuutta vastaan ja säälimättömällä kädellä rusikoivat sitä.

Kirjailijan esitystapa kertomuksen etenemisen mukana saa yhä enemmän ja enemmän lämpöä ja tuo hullu hidalgo saa yhä suuremmassa määrin sympatiamme osakseen. Johtuuko se kenties siitä, että me kukin, kuten eräs kirjallisuuden tutkija on sanonut, olemme vuorollamme Don Quijote ja Sancho Panza, että meissä kussakin käydään samaa ikuista taistelua absoluuttisen, ehdottoman ihanteellisuuden ja arkielämän väistämättömien realiteettien välillä ja että me yhtenä ikäkautena käymme nukkumaan Don Quijotena, mutta toisena ikäkautena heräämme Sancho Panzana.

Joka tämän tuntee ja uskaltaa tunnustaa, hän vasta täysin mitoin voi nauttia tästä kirjasta, jossa on niin runsaasti mielikuvituksen rajua leikkiä, jossa hyvyys ja inhimillisyys tulevat niin kauniisti kuvatuiksi ja jossa suuri, valloittava huumori johtaa meidät humaanisen elämänkäsityksen kunnioittamiseen, sillä ei ole humaanisuutta ilman huumoria." (Urho Kekkonen 1953)

Kuvataiteilijoiden suosima

Lukuisat taidehistorian suurimmista ovat tehneet kuvituksia Don Quijoteen. Tunnetuimpia ja lukemattomissa erilaisissa painoksissa mukana olevia ovat Gustave Dorén kuvat. Espanjalainen José Jiménez Aranda on myös maineikas Quijoten kuvittaja. Yksi modernin ajan helmistä on Salvador Dalín akvarellein kuvitettu Don Quijote, joka julkaistiin vuonna 1945.



Gustave Dorén puupiirros Don Quijotesta.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Thomas Shahan

Rosinante

Rosinante (esp. Rocinante) on Quijoten ratsuhevonen. Nimessä Rocín merkitsee huonoa hevosta tai kaakkia ja koko nimi Rosinante on "kaakkina oleva". Quijote mietti neljä päivää ja neljä yötä sopivaa nimeä uljaalle ratsulleen ja päätyi omasta mielestään loistokkaaseen nimeen Rosinante. Quijoten ritarin valppain silmin Rosinante on uljaampi, kuin El Cidin Babicea tai Aleksanteri Suuren Bukefalos. Todellisuudessa Rosinante on ylen raihnas, pitkä ja hontelo kuten isäntänsäkin, riutunut ja laiha, teräväselkäinen ja vieläpä rintatatautinenkin.





Kuumehulluuden vallassa. - Pappi, parturi ja muuta väkeä kerääntyneenä kuumeisen kiihkoissaan, ritarin seikkailuistaan kertovan Don Quijoten ympärille. - Maalaus espanjalainen Miguel Jadraque y Sánchez (1840 - 1919).



Don Quijote ja Sancho Panza - Madrid Espanja.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Let Ideas Compete / Dick Rochester

Don Quijoten tulkintaa

Cervantesin iäkkäänä, epäsuosioon joutuneena ja velkaantuneena, seikkailurikkaiden kokemusten jälkeen kirjoittamasta teoksesta on kirjoitettu lukemattomia tulkintoja ja tutkimuksia. Kaikki määritelmät ovat kuitenkin vain suuresta taiteen kudelmasta irrotettuja, ohuita yksityisiä säikeitä. Cervantesin teos on syvä ja rikas kuin elämä ja ihan samoin kuin elämää, sitäkin voi tarkastella mitä erilaisimmilta tahoilta. Lopultakin jokainen lukija kokee teoksen omalla tavallaan.

Cervantes itse väitti, että hän Don Quijotessa vain parodioi ritariromaaneja, jotka tuolloin olivat sangen suosittuja. Teoksessa on kyllä parodisia aineksia, mutta sen jatkuva suosio selittyy muista aineksista.

Ritariromaani (amadis) oli maailmaltaan hyvin espanjalainen laji, se korosti sankarin ehdotonta uskollisuutta sekä ritarikunnialleen että naiselleen. Don Quiote parodioi tätä lajia. Toisaalta Don Quiotea voidaan pitää veijariromaanina (pikareski), koska teoksen juoni perustuu toinen toistaan seuraaville koomisille seikkailuille. Veijariromaanissa päähenkilö on yksinäinen veijari, joka alituisesti roolia vaihtaen seikkailee eri paikkakunnilla. Don Quiote ei kuitenkaan ole tällainen veijari, vaan yhden ihanteen mies.

Idealismi ja realismi

Don Quijoten on tulkittu kuvaavan idealismin ja realismin ajatonta vastakohtaa, joka tässä teoksessa ruumillistuu Don Quijotessa ja Sancho Panzassa. Vanhanaikainen ritari ei ole pelkästään naurettava hahmo, vaan myös ihminen, joka halutessaan parantaa maailmaa käyttää yrityksissään epätavallisia keinoja ja antautuu väliin täysin mielikuvituksensa vietäväksi.

Nykyään on vakiintunut ajatus pitää Don Quijotea yksilön ihanteitten ja reaalisen todellisuuden ristiriitaa koskevana romaanina. Aiemmin teosta luettiin parin vuosisadan ajan koomisen ja satiirisen romaanin klassikkona. Käsitys muuttui saksalaisessa romantiikassa 1700-luvun lopulla Friedrich Schlegelin johdolla. Hän nosti teoksen esille ja katsoi sen toteuttaneen "romanttisen romaanin idean".

Ensimmäinen moderni romaani

Idealismia ja realismia ei teoksessa aseteta arvojärjestykseen, valinnan mahdollisuutta ei edes mainita. Niinpä teoksen yhtenä aiheena yhtä hyvin onkin se ristiriita, joka samassa henkilössä esiintyy kahden vastakkaisen ominaisuuden välillä, kuin kahden ihmistyypin välinen ristiriita. Tämän johdosta Don Quijotea onkin joskus pidetty ensimmäisenä modernina tai psykologisena romaanina. Kaiken kaikkiaankin sitä pidetään ensimmäisenä eurooppalaisena romaanina.

Kertomus tuulimyllyjä vastaan taistelevan Don Quijote de la Manchan, hänen aseenkantajansa Sancho Panzan ja uskollisen kaakkinsa Rocinanten vaiheista loi monella tapaa perustan koko länsimaiselle romaanitaiteelle. Meksikolaisen Carlos Fuentesin sanoin - Don Quijote on ensimmäinen nykyaikainen romaani ja ehkä kaikkein kestävin koskaan kirjoitettu romaani.

Lähteet
*Miguel de Cervantes Saavedra: Mielevä hidalgo Don Quijote Manchalainen I, suomennos J.A.Hollo - WSOY 1958
*Miguel de Cervantes Saavedra: Mielevä hidalgo Don Quijote Manchalainen II, suomennos J.A.Hollo - WSOY 1951
*Plaza.fi: Don Quijoten jäljillä Espanjassa
*Plaza.fi: Espanja - Kastilia - La Mancha
*The Mitchell Beazley: Kuka teki mitä
*Spectrum: Miguel de Cervantes Saavedra
*YLE Elävä arkisto
*Maaseudun Joulu 1953 - Urho Kekkonen: Maailmanparantajan perustyyppi
*Turun Sanomat: Hämmentävä haarniskahupailu
*Turun Sanomat - Juha-Pekka Helminen: Espanja on Don Quijoten lumoissa - 2005
*V. Tarkiainen: Aleksis Kivi - WSOY
*Museo-Casa de Dulcinea del Toboso - Dulcinea del Toboso House-Museum
*Opetushallitus: Etälukio
*Suomen historian pikkujättiläinen - WSOY
*Combi - Maailmanhistoria 2 - Tammi
*Spectrum - WSOY
*Media Maailmanhistoria - Tammi
*Andrew Taylor: Kirjat jotka muuttivat maailmaa - Ajatus kirjat
*Soile Järvelä-Kairenius: Don Quijoten Espanja - WSOY 1955