"Jo lumiset myrskyt myllertelee
lumen, tuiskujen kentillä täällä.
Mut liedet kirkkaasti leimuilee
ja kynttilät pöytien päällä.
On tullut joulu, se rakkahin,
alas laskenut taivaastansa,
ja pirttinsä lattian köyhinkin
maja peittävi oljillansa.
Ja lapsoset nuo
käy ikkunan luo
ja tiuvut niin kirkkaan
helkkehen suo.
Oi, joulu, oi,
pyhä pohjolan lapsuusrauha!
Me istuimme varjossa pimeyden
ja käännyimme taivahan puoleen:
kosk' annat Sä kasvojes kirkkauden
maan paistaa tuskaan ja huoleen?
Ja Herra, hän antoi armonsa tään
ja toivonsa tuskaamme sääsi:
valo syntynyt yöhön on synkimpään,
elo kuoleman vallasta pääsi!
Ah kirkkahin koi,
min Betlehem loi
ja tähties paistaa
kirkkaasti soi!
Oi, joulu, oi,
pyhä pohjolan lapsuusrauha!
Nyt huurteinen pakkanen rakentaa
yli vettemme välkkyvän sillan,
ja hevosin korskuvin kiiruhtaa
voi kirkkohon jouluillan.
Punat poskille, pitkäksi pellava nyt,
kun laskemme täyttä laukkaa.
Ei haittaa, jos myrsky on yltynyt
ja pakkanen järvillä paukkaa!
Sillä loistossaan
sädekruunussaan
on kirkkomme tuttu
kummullaan!
Oi, joulu, oi."