JOULUKALENTERI - KAUNEIMMAT RUNOT

Anttilan lasten joululahjat - Linda Kunnas

"No, lapset, kohta on jouluaatto,
niin virkkoi hymyillen hellä taatto.

Jos kiltit ootte ja läksyt luistaa,
niin joulupukki taas teitä muistaa.

Ja lapset lukivat päivin, illoin,
ja auttoi äitiä, kun pyysi milloin.

Ja pian jouluiset valot hohti,
Ne pukin Anttilan torppaan johti.

Lie täällä lapsia uutteria?
ei ole laiskoille antimia.

Ja taatto lausui - on meidän piltit
ja tytöt ahkerat, aivan kiltit.

Nyt pukki pussinsa auki luopi,
ja lahjat lapsien käsiin tuopi.

Saa Esko pehmoisen talvitakin,
saa sukset, valkean hiihtolakin.

Saa Liisa kelkan ja luistimet,
ja kuvakirjat niin kaunoiset.

Vaan Sirkka, suosikki parhain pukin,
hän uhkehimman saa joulunukin.

Mi silmät sulkevi nukkuissaan,
ja itkee, kun rintaan painetaan.

Ja lapset huusivat: Kiitos, ukki,
sa paras maailman joulupukki!

Ja pukki riemuiten pussin sulki,
ja taloon toisehen kiirein kulki. "

Joulu on kuni ihana tähti! - Alfred Saukkonen

"Kevät, kesä, syksy ja talvi,
niinhän se aika luistaa,
alkavat lapset lukujen lomaan
joulun tuloa muistaa.

Hiipii salaa sieluhun aatos:
jopas se joutuvi, kulta!
Kääröihin moniin lahjoja luomme
sekä kuusihin tulta!

Joulu niin kuni ihana tähti,
talven hämyssä hohtaa,
säihkyvi sätein kullan-kirkkain
jokaisen sielua kohtaan.

Hyviksi mielet hymyvi joulu,
ihmisten iloita suopi,
lapset äidin ja isän luokse
kotihin koulusta tuopi!"

Pohjola ja talvi - Alfred Saukkonen

"Kaunis on Pohjola talvella,
kaunis, kun valkeat hanget hohtaa,
välkkyvät vaaroilta kirkkahat koit,
tai tuhat-tähtöset katsetta kohtaa.

Kaunis on Pohjola talvella,
kaunis, kun syntyvät kuutamovalot,
lepäävät huurteessa metsämme nuo,
roihuvat punaiset Pohjanpalot.

Kaunis on talvella Pohjola,
ritvoissa koivun kun jäähelmet soipi,
mistäpä Suomemme vertainen,
maa iki-ihana löytyä voipi?"

Joululahja - Paavo Cajander

"Tuhannet kultakorut kai
Muut joululahjaksensa sai,
Minä sain yhden lahjan vaan,
Mut sit' en vaihtais kultaankaan.

Ja kultaa on se kuitenkin
Ja kulta on sen nimikin,
Mut se vaan sitä kultaa on,
Mi valuu säteist' auringon.

Kun väliin ilmaretkillään
Koi kohtaa hämärikkiään,
Se lemmest' ihastuksissaan
Suo kultavihman maailmaan.

Ja nuoret ahot kulloittuu,
Heloittaa kuuroittunut puu,
Ja kun sit' ihmisrinta juo,
Niin palamahan syttyy tuo.

Semmoisen liekin autuain
Minäkin sydämmeeni sain,
Ja sydän kylmä ennen, nyt
On liekkimähän syttynyt."

Köyhän jouluilta - Paavo Cajander

"Niin kylmä metsäss' ompi
Ja raskas taakka on,
Ja pitk' on tie, ja itse
Nuor' olen, voimaton.

Takassa torpan tuolla
Heloittaa valkeat,
Ja lapset leikitellen
Tuvassa riemuvat.

Kyll' olis minullenkin
Siell' ehkä soppinen,
Ja lämmintä ja ruokaa
Köyhänkin lapsellen.

Mut mua äiti armas
Odottaa kodissaan,
Ja paras jouluilo
On hänen seurassaan.

Kun äiti tulen laittaa
Nokiseen uunihin
Ja sarvileivän taittaa,
On joulu meilläkin."