MERENNEIDOT eli VEDENNEIDOT ja SEIREENIT
Merenneidot ja seireenit ovat myyttisiä taruolentoja, jotka suuresti muistuttavat
toisiaan - tai ovat lopultakin sama olento. Molemmat ovat viekottelevan kauniita ja elävät ja asuvat
merillä sekä niiden rannoilla ja saarilla.
Antiikin seireenit asuivat Etelä-Italian rannoilla ja saarilla, ja myös jyrkkärinteisen ja korkean Caprin
saaren kivisiä reunamia täplittävissä luolissa.
Merenneitojen alavartalon muodostaa suuri kalanpyrstö. Merenneidot ovatkin
sopeutuneet täydellisesti vesielämään ja liikkuvatkin vesillä sananmukaisesti
kuin kala vedessä.
Seireenit voivat joskus salakavalasti naamioitua merihädässä oleviksi seiloritytöiksi.
Yksikään laiva ei kykene ohittamaan tällaista avuntarvitsijaa.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
Tom Simpson
Merenneitojen ja seireenien pääasiallinen tehtävä on odottaa seuduilleen saapuvia
laivoja ja niiden miehiä, ja houkutella sitten näitä merimiehiä pauloihinsa.
Seireenit erityisesti ovat tähän erikoistuneet. Ne kykenevät soittamaan ja laulamaan
niin lumoavasti, että saavat valtaansa jokaisen, joka heidän musiikkinsa kuulee.
Tunnetuin taru seireeneistä on Odysseiassa. Seireenien lumoihin antautuminen on
hengenvaarallista - sillä seireenit eivät suinkaan anna rakkautta, vaan repivät
uhrinsa kappaleiksi.
Merenneito pitämässä kalakoulua.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
Tom Simpson
Seireenistä merenneidoksi
Antiikin seireeni omasi naisen ylävartalon, mutta osin hän oli muuten
kuin lintu, terävine kynsineen.
Erään tarinan mukaan Afrodite rankaisi rakkauden alueella kapinoineita vedenneitoja tällaisella
muodonmuutoskohtalolla. Myöhemmin, keskiajalla, seireenit esitettiin naisina, joilla oli kalan pyrstö, joten seireenit lienevät
olleet myös eräänlaisia pahansuopien merenneitojen esiäitejä.
On esitetty teorioita, joiden mukaan seireenit olisivat
symboloineet kuolleiden sieluja, samaan tapaan kuin Egyptin ihmispäinen haukka. Mytologian tarinat kuitenkin keskittyvät näkemään
seireenit ikävinä, ilkeinä ja verenhimoisina merihirviöinä.
Seireeneillä oli temppeli Sorrentossa, josta - kuten myös Napolista - on nykyisin suhteellisen vilkas
lauttaliikenne Caprille. Kun seireenit menettivät voimansa Orfeuksen ylivoimaisen musisoinnin tuloksena, hirviöt muuttuivat kiviksi.
Orfeus oli antiikin mestarimuusikko, joka kykeni soittamaan vieläkin
tenhoavammin, kuin seireenit. Kuultuaan Orfeuksen soiton, seireenit
menettivät voimansa.
(Lily La Tigresse: Seireenit olivat syöjättäriä)
Vanha mainosjuliste, Kansallismuseo, Helsinki.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
Ilkka Jukarainen