Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright Duchess Flux

Paracelsus - (1493 - 1541) aallotarten ja vedenneitojen tutkija

Paracelsus on yksi niistä suurista, historiallisista henkilöistä, joka on jättänyt omat jälkensä myös vedenneitojen ja aallotarten maailmaan. Häntä voi pitää hyvällä syyllä yhtenä alan suurimmista asiantuntijoista. Hän kuljetti alkemiansa myötä ja yhteydessä antiikin myyttisiä henkiolentoja kohti meidän aikaamme. Hänenkin aikaansaannostensa myötä monet suuret kirjailijat, kuten Hans Christian Andersen (1805 - 1875) ovat käsitelleet tuotannossaan näitäkin ulottuvuuksia, myös vetten jumaluuksia. Undine-myytin innoittamana Hans Christian Andersen kirjoitti satunsa Pieni merenneito.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © Flickr/Roberto Verzo



Kuvituksena tällä sivulla oleva veistos vedenneidosta (Undine), jalkojensa juurissa olevine apulaisineen, sijaitsee Badenissa, Itävallassa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuvat Copyright © Anu Wintschalek

Sveitsiläissyntyinen alkemisti, lääkäri, astrologi, psykologi ja okkultisti Paracelsus uskoi, että kaikki neljä klassista elementtiä, maa, vesi, ilma ja tuli pitivät sisällään runsaasti elämää, luonnonhenkiä, nereidejä, keijuja, peikkoja, maahisia, haltijoita ja tonttuja.

Paracelsus jakoi myyttiset olennot neljään eri ryhmään. Maata asuttivat gnoomit, joita olivat erilaiset tontut, peikot, haltijat ja muut olennot. Ilmaa hallitsi Sylph eli Sylphid, joka siipineen on samaa sarjaa keijujen ja enkelten kanssa. Tulen asukkaita olivat salamanterit.

Vesien äärillä, metsälammilla ja vesiputouksilla, asuivat Paracelsuksen mukaan aallottaret ja vedenneidot. He olivat poikkeuksetta feminiinisiä olentoja.

Näistä neljästä myyttisten henkiolentojen ryhmästä Paracelsus kirjoitti alkemistisen tutkielmansa ja kirjansa "Liber de Nymphis, sylphis, pygmaeis et salamandris et de caeteris spiritibus", joka julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1566. Hän halusi kirjassaan antaa kuvaa näistä jumalallisista olennoista, jotka Jumala on luonut ja jotka ovat tieteen nähtävissä olevan valon tuolla puolen. Hänen mielestään oli huomattavasti ylevämpää kirjoittaa näistä henkiolennoista, kuin vain kirjoittaa tavanomaisesti hovietiketistä, miekkailusta, ratsuväestä tai jostakin sen tapaisesta tavallisesta, maallisesta toimesta.





Sivun kuvissa taivaita kurottelevan Aallottaren jalkojen juuressa on pikkuaallottaria. Veistoskokonaisuuden on luonut itävaltalainen kuvanveistäjä, Josef Valentin Kassin (1856 - 1931).

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © Flickr/Roberto Verzo

Jo klassisessa mytologiassa ja kirjallisuudessa esiintyvät vedenneidot kuuluvat nymfeihin, ja pitävät sisällään useita erilaisia erityisryhmiä, joita ovat najadit, limnadit ja potamidit - sekä merenneidot ja seireenit.