Maalaus yllä, Herman Wendleborg Hansen (1854 - 1924): "Hyökkäys vankkureiden kimppuun", 1908.
Kuvassa yllä tutustutaan Lännen historiaan ja sen keskeiseen liikkumisvälineeseen, vankkureihin.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva sivujen yläreunassa - Copyright
©
Baker County Tourism
Villi Länsi
Lännen valloituksen alkuajat
Lännen valloituksen alku sijoittuu vuoteen 1492, jolloin eurooppalaiset
Kristoffer Kolumbuksen johdolla saapuivat Uuteen maailmaan.
Tällöin alkoi siihen saakka eräänlaista neitseellistä unta
nukkuneessa maanosassa tapahtumasarja, taikka myllerrys,
joka oli muuttava kaiken.
Se koki eräänlaisen huipentumansa 1800-luvulla, Villin lännen
tapahtumien pyörteissä.
Pohjois-Amerikan erämaat, vuoret ja preeriat,
asutettiin uudisasukkaitten toimesta. Intiaanit joutuivat väistymään - mutta samalla
kun vanhaa tuhoutui, syntyi uutta ja alkoi uusi, kiihkeän kehityksen aikakausi.
Silti, ei voi kyllin korostaa sitä murhenäytelmää, joka liittyi lännen valloitukseen.
Itsenäisyysjulistus
Pohjois-Amerikan Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus lausuttiin
Pennsylvanian osavaltiossa Philadelphiassa 4. heinäkuuta vuonna 1776.
Itsenäisyys tunnustettiin kansainvälisesti 3. syyskuuta vuonna 1783. Sitä ennen
alkuperäiset 13 osavaltiota, jotka muodostivat Yhdysvallat, olivat Iso-Britannian siirtomaita.
Muuttoliike kohti länttä
Muuttoliike kohti mantereen
läntisiä osia alkoi laajemmin vuonna 1787. Varsinkin luoteiseen territorioon,
nykyisten Ohion, Indianan, Illinoisin ja Michiganin osavaltioiden alueelle,
saapui Uudesta Englannista ja New Yorkin osavaltiosta uudisasukkaita.
He tekivät matkaa pitkin Hudsonia ja Mohawkia, seuraillen sitten
Erie- ja Ontariojärvien rantoja - osa heistä saapui etelämpänä olevien
solien kautta.
Keväällä 1788 oli eräs viitisenkymmentä henkeä käsittänyt
ryhmä lähtenyt matkaan Pittsburghista pitkin Ohio-jokea veneellä, jonka
he olivat ylpeästi kastaneet Mayfloweriksi. Heidän perässään tuli muita,
jotka asettuivat eri kohtiin joen pohjoisrannalle perustaen uudisraivaajien,
kauppiaiden ja metsästäjien kaupunkeja. Näistä Ohio-joen kaupungeista tärkein oli
Cincinnati. Joitakin vuosia myöhemmin muuan Moses Cleveland asettui
uudisraivaajaryhmänsä kanssa Erie-järven rannalle
perustaen nykyisin Clevelandiksi kutsutun kaupungin.
Nämä ihmiset eivät olleet ensimmäisiä alueelle tunkeutuneita
valkoihoisia, mutta he olivat ensimmäisiä, jotka asettuivat alueelle
pysyvästi asuakseen siellä ja viljelläkseen sitä. Uudet tulokkaat olivat kotoisin
mantereen itä- ja kaakkoislaidalta, missä eurooppalaisia oli asunut jo
toista vuosisataa, eikä heillä ollut käsitystä siitä, millaista
elämä olisi uusilla alueilla.
Saavuttuaan näennäisesti autiolle seudulle
he alkoivat kaataa metsää ja raivata viljelysmaata; he karkottivat
tällä tavoin metsänriistan ja rajoittivat vapaita laidunalueita saaden
intiaanit vastaansa ja aiheuttaen jatkuvan sotatilan. Nämä sodat intiaanien kanssa
olivat kuitenkin vielä vain esinäytöstä siitä, mitä oli aikanaan tuleva tapahtumaan.
Valkoinen alue kartalla on Louisiana kauppahetkellä. (Kartta näyttää tilanteen "noin", ei tarkasti).
Villi Länsi
Villi Länsi on Yhdysvalloissa merkinnyt eri aikoina
eri alueita. Se on maan itärannikon ihmisten käsite, jonka maantieteellinen
sijainti siirtyi asutuksen mukana länteen.
Yhdysvaltojen ensimmäiset uudisasukkaat pitivät läntenä kaikkia
Appalakkivuorten länsipuolisia alueita. 1800-luvun alussa rajaksi tuli
Mississippijoki. 1850-luvun amerikkalaiset sijoittivat Villin Lännen
Kalliovuorten taakse ja vihdoin, 1900-luvun alussa, Yhdysvallloissa
tunnustettiin, ettei Villiä Länttä enää ole.
Kiihkeintä Villin Lännen aikaa elettiin Yhdysvalloissa 1800-luvulla - tätä aikakautta
tarkastelemme näillä lännen sivuilla. Silloin
muuttoliike kohti Länttä kiihtyi äärimmilleen. Tämän villin, väkivaltaisen
ja värikkään aikakauden alku osuu vuodelle 1803. Silloin presidentti Jefferson
osti Ranskalta Louisianan (Louisiana Purchase). Ehkä Napoleonin ratkaisu myydä
Louisiana oli pidemmällä tähtäimellä viisas, mutta rahaa hän ei osannut
vaatia ollenkaan kylliksi. Kauppahinta koko Louisianasta oli vain
15 miljoonaa dollaria - noin seitsemän senttiä hehtaarilta!
Tämä alue ulottui Mississippijoelta aina Kalliovuorten
itäisille rinteille asti. Tuolloin Louisianan pinta-ala oli noin puolet Euroopan
koosta - nykyisen Yhdysvaltain pinta-alasta 23 %. Se oli suurimmaksi osaksi asumatonta erämaata, jossa siellä täällä
eli intiaaneja ja sen rajatkin olivat varsin epäselvät ja hädin tuskin tiedossa. Nykyinen Louisianan
osavaltio on muodostettu alueen eteläosasta vuonna 1812. Alueen tutkimattomuuden
vuoksi edelleenkin eturintamassa riensivät pienet tutkimusretkikunnat ja turkiskauppiaat.
All rights reserved
*Kuva - Copyright
© Calsidyrose
Photo used with permission.
Lewisin ja Clarkin tutkimusretki 1804 - 1806
Tärkein tutkimusretki kautta aikain ja samalla mitä huimin
erämaaseikkailu, joka tapahtui
Amerikan mantereen poikki kohti Länttä ja Tyyntä valtamerta - tehtiin Meriwether Lewisin
(1774 - 1809)
ja William Clarkin (1770 - 1838) toimesta. Mississipin ja Tyynen valtameren välinen alue oli
ennen heidän matkaansa täysin tuntematonta ja kartoittamaton. Sieltä oli olemassa
vain satunnaisten kävijöiden tarinoita - mutta mikä siellä tulijaa odotti,
sitä ei tiedetty. Lewisin ja Clarkin
joukko lähti matkaan keväällä vuonna 1804. Mukana oli kolme lahjoilla täyteen ahdettua venettä
intiaanien lepyttelemiseksi ja 30 miestä.
Kuva Copyright
©
Tom - Creative Commons.
Marraskuussa vuonna 1805 Lewis ja Clark saivat
Tyynen valtameren näkyviinsä. Retkikunta pystytti Fort Clatsopin
linnakkeen ja sinnitteli ankaran talven yli ennen kuin lähti kotia kohti
maaliskuussa vuonna 1806. Kotimatkalla ryhmä jakaantui kolmeen osaan niin, että
kartoituksia voitiin tehdä mahdollisimman laajasti.
Kaikkiaan heidän matkansa vei aikaa kaksi
vuotta ja neljä kuukautta ja sille tuli pituutta liki 13 000 kilometriä.
Kahta lukuun ottamatta kaikki selvisivät takaisin - yksi oli kuollut matkan aikana
ja yksi päättänyt lähteä omille teilleen. Kiperiä tilanteita oli koettu, mutta yhtään
vihamielistä laukausta kohti intiaaneja ei ollut ammuttu. Päinvastoin, kiitos mukana
seuranneen shoshone-tulkin, Sacagawean, intiaaneihin oli luotu hyviä suhteita.
Heidän tältä matkaltaan keräämänsä tiedot ja piirtämänsä kartat osoittautuivat
myöhemmin suunnattoman arvokkaiksi retkikunnan jälkiä seuraaville turkiskauppiaille -
ja siirtolaisille. Lewisin ja Clarkin matkallaan kirjoittamat päiväkirjat
julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1814 ja niistä on tullut amerikkalainen klassikko.
Retkikunnan intiaaniopas Sacagawea - ja paljon lisätietoa retkestä.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
Bureau of Land Management
Oregonin reitti - Oregon Trail
Oregonin reitti kulkee 3 490 kilometrin pituisena poikki Amerikan, Illinoisista Oregoniin.
Se on satojentuhansien uudisasukkaiden ja heidän vankkurikaravaaniensa käyttämä, vaarojen täyttämä
ja valtavan pitkä pääreitti. Varsinainen karavaanivirta tällä reitillä alkoi vuonna 1843.
Liikenne Oregonin reitillä loppui 1869, kun rautatie valmistui ja liikkuminen junalla oli huomattavasti
nopeampaa ja helpompaa.
Alunalkaen, vuosina 1811 - 1840, tätä reittiä käyttivät vain jalkaisin taikka ratsain liikkuvat
turkiskauppiaat ja kauppiaat. Sitten reittiä paranneltiin silloin, leikkauksin ja muin insinööritoimin niin,
että vankkurikaravaanitkin selviytyivät siitä mahdollisimman turvallisesti.
Näitä historiallisia reittejä arvostetaan nykyisin Amerikassa suunnattomasti. Uudisasukkaiden jäljillä
liikkuva matkalainen voi saavuttaa vielä häivähdyksen siitä tunnelmasta, millaista oli vaeltaa näillä avarilla preerioilla ja
nukkua yöllä tähtikirkkaan taivaan alla, susien ulvoessa lähistöllä.
Noin 400 000 uudisasukasta, tilallista, mainaria ja liikemiestä perheineen vyöryi pitkin tätä reittiä ja sen sivuväyliä kohti länttä, jonne heidän myötään syntyi 12 uutta
osavaltiotakin.
Leiritulilla Oregonin reitillä.