Tervetuloa - Howdy - Hau Koda!

Yritämme pienin välähdyksin tavoitella värikylläisen Villin Lännen kauas historian hämäriin kadonneita jännittäviä aikoja. Aikakausi synnytti loputtomiin taruja ja legendoja tähtineen.

Villi Länsi - Wild West

Villillä Lännellä tarkoitetaan Yhdysvaltojen läntisiä, tutkimattomia alueita, joilla ei ollut aiempaa, pysyvää valkoihoisten asutusta. Erityisesti villejä seutuja tässä yhteydessä olivat valtauksen ja uudisasutuksen myötä yhä lännemmäksi työntyvät rajaseudut (frontier) - joilla eturintaman tulijat, tienraivaajat, kohtasivat tuntemattomat seudut intiaaneineen.

Ponca-intiaanien päällikkö Valkoinen Kotka, vuonna 1877.

Villin lännen aika (engl. Wild West tai Old West) on historiallinen aikakausi Yhdysvalloissa, joka liittyy maan länsiosien asuttamiseen ja kehittämiseen 1800-luvulla. Tämä aikakausi on muodostunut osaksi amerikkalaista mytologiaa ja populaarikulttuuria, ja siihen liittyy monia legendoja, stereotyyppejä ja romantisoituja kuvia.

Intiaanit ja suomalaiset

Intiaanit ovat pitäneet suomalaisista, koska olemme heidän mielestään samanlaisia heidän kanssaan. Jo 1600-luvulla liikkui Lännessä, intiaanien mailla suomalaisiakin. Tuohon aikaan intiaanit kutsuivat eurooppalaisia nimellä Ihmiset Jotka Eivät Ole Meidän Kaltaisiamme - mutta suomalaisia nimellä Ihmiset Jotka Ovat Meidän Kaltaisiamme.

1800-luvun Lännestä kerrotaan tarinaa, että joissakin saluunoissa saattoi olla kyltti: "Ei tarjoilua intiaaneille ja suomalaisille". Onko tämä suomalaisten maininta tässä yhteydessä miellettävä positiiviseksi arvioksi meistä suomalaisista, jää jokaisen omaan harkintaan.

Intiaanien ja suomalaisten kerrotaan myös olleen rakentamassa Amerikan korkeimpia pilvenpiirtäjiä. Intiaanit tulivat toimeen huimaavissa korkeuksissa teräspalkeilla siksi, että heitä ei huimannut eikä pelottanut - suomalaiset taas siksi, että he tekevät rahasta mitä hyvänsä.

(Antti Tuurin saatesanoista hänen kääntämäänsä teokseen: Walter McClintock: Mustajalat)

Lewisin ja Clarkin tutkimusretki 1804 - 1806

Tärkein tutkimusretki kautta aikain ja samalla mitä huimin erämaaseikkailu, joka tapahtui Amerikan mantereen poikki kohti Länttä ja Tyyntä valtamerta - tehtiin Meriwether Lewisin (1774 - 1809) ja William Clarkin (1770 - 1838) toimesta. Mississipin ja Tyynen valtameren välinen alue oli ennen heidän matkaansa täysin tuntematonta ja kartoittamaton.

Eräitä rajapyykkejä

1803 Louisianan myynti Yhdysvalloille.

1804 - 1806 Lewisin ja Clarkin tutkimusmatka Saint Louisista Tyynenmeren rannikolle.

1807 - 1840 Turkiskaupan aika.

1822 - 1846 Santa Fen kaupan aika.

1836 Alamon varuskunnan hävitys San Antoniossa, Texasissa.

1847 Mormonien vankkurireitti Länteen.

1848 Kalifornian kultalöydöt.

1852 - 1862 Postivaunuyhtiöiden perustaminen.

1860 - 1869 Pony Expressin aika.

1862 - 1890 Intiaanisotien aika.

1863 - 1890 Ensimmäisen rautatien rakentaminen mantereen halki.

1866 - 1890 Karjapaimenten aika.

1870 - 1890 Maanviljelijöiden asettuminen Länteen.

Villin lännen aika 1865 - 1890

Villin lännen aika käsittää suunnilleen vuodet 1865 – 1890, ja se liittyy Yhdysvaltojen laajenemiseen länteen. Tämä aikakausi alkoi sisällissodan (1861–1865) jälkeen ja päättyi, kun länsiosat oli asutettu ja liittovaltion hallinto laajeni kattamaan koko maan. Villin lännen aika määritellään usein seuraavien piirteiden perusteella:

Rajaseutuelämä. - Länsiosat olivat vielä suurelta osin asumattomia tai alkuperäisasukkaiden asuttamia, ja niiden asuttaminen oli usein raakaa ja vaarallista.

Lain ja järjestyksen puute. - Lännessä oli usein heikkoa lainsäädäntöä, mikä johti väkivaltaan, lainsuojattomuuteen ja "oman käden" -mentaliteettiin.

Kultakuumeet. - Useat kultakuumeet, kuten Kalifornian kultakuuma (1848–1855) ja myöhemmät kuumeet Coloradossa ja Alaskassa, houkuttelivat länsiosiin suuren määrän siirtolaisia.

Rautatien rakentaminen. - Yhdysvaltain rautatieverkoston laajentaminen länsiosiin oli keskeinen tekijä alueen kehittämisessä.

Konfliktit alkuperäisasukkaiden kanssa. - Länsiosien asuttaminen johti usein väkivaltaisiin yhteenottoihin alkuperäisasukkaiden kanssa, mikä oli osa laajempaa alkuperäisväestön syrjäyttämistä.

Merkittävimmät tapahtumat Villin lännen aikana

1 Rautatien rakentaminen (1860-luvulla). - Yhdysvaltain ensimmäinen transkontinentaalinen rautatie valmistui vuonna 1869, mikä mahdollisti nopean liikenteen ja tavaroiden kuljetuksen itä- ja länsirannikon välillä.

Rautatien rakentaminen loi työpaikkoja ja houkutteli siirtolaisia länsiosiin.

2 Kultakuumeet. - Kalifornian kultakuuma (1848–1855) oli ensimmäinen suuri kultakuume, joka houkutteli tuhansia ihmisiä länteen.

Myöhemmät kultakuumeet, kuten Black Hillsin kultakuuma Etelä-Dakotassa (1870-luvulla), jatkoivat länsiosien kehittämistä.

3 Konfliktit alkuperäisasukkaiden kanssa. - Alkuperäisasukkaat vastustivat länsiosien asuttamista, mikä johti useisiin sodankäynteihin ja verilöylyihin, kuten Little Bighornin taisteluun (1876) ja Wounded Kneen verilöylyyn (1890).

Alkuperäisasukkaat pakotettiin reservaatteihin, ja heidän kulttuurinsa ja elämäntapansa tuhottiin systemaattisesti.

4 Lainsuojattomuus ja väkivalta. - Villin lännen kaupungeissa, kuten Tombstonessa (Arizona) ja Dodge Cityssä (Kansas), oli usein heikko lainsäädäntö, mikä johti väkivaltaan ja rikollisuuteen.

Kuuluisat lainsuojattomat ja sheriffit, kuten Billy the Kid, Jesse James ja Wyatt Earp, ovat tulleet tunnetuiksi Villin lännen mytologiassa.

5 Karjatalouden nousu. - Karjatalous oli tärkeä osa länsiosien taloutta, ja karjapaimenet (cowboys) olivat keskeinen osa Villin lännen romantisoitua kuvaa.

Karjareitit, kuten Chisholm Trail, mahdollistivat karjan kuljetuksen teuraaksi itäosien markkinoille.

Aikakauden lopputulos

Villin lännen ajan loppu oli osa Yhdysvaltojen modernisaatiota ja teollistumista. Tärkeimmät lopputulokset olivat:

1 Länsiosien asuttaminen. - Länsiosat liitettiin osaksi Yhdysvaltoja, ja niistä tuli osa maan taloutta ja kulttuuria.

2 Alkuperäisväestön kukistaminen. - Alkuperäisasukkaat menettivät suurimman osan maistaan ja pakotettiin reservaatteihin.

3 Lainsäädännön ja järjestyksen vakiintuminen. - Länsiosiin vakiintui liittovaltion hallinto, ja lainsuojattomuus väheni.

4 Mytologian synty. - Villin lännen aika romantisoidaan usein populaarikulttuurissa, ja siitä on tullut osa amerikkalaista identiteettiä. Elokuvat, kirjat ja televisio-ohjelmat ovat luoneet kestävän kuvan "villistä lännestä".

Villin lännen ajan perintö

Villin lännen aika on jättänyt merkittävän perinnön Yhdysvaltojen historiaan ja kulttuuriin. Se symboloi sekä mahdollisuuksien maata että alkuperäisväestön kohtaloa. Vaikka aikakausi on usein romantisoitu, sen todellisuus oli monimutkainen ja usein väkivaltainen. Villin lännen aika muistetaan sekä urotekoina että menetyksinä, ja se on edelleen keskeinen osa amerikkalaista kansallistarinaa.

Istuva Härkä on tunnetuin intiaanipäällikkö.

Oregonin reitti oli tärkeä uudisasukkaiden pääväylä kohti länttä. Lukemattomat kyltit tämän yli 3 000 kilometriä pitkän reitin varrella muistuttavat tämän päivän ihmisille siitä, kuinka länsi aikoinaan asutettiin ja valloitettiin. - Kuva, McDonald Crossing, John Day Wild and Scenic River, Photo Greg Shine, Copyright © Bureau of Land Management Oregon and Washington - Creative Commons.

Hiljaisuutta ennen ryntäystä

Ensimmäiset Lännen tutkimusmatkailijat eivät voineet aavistaa, minkä kulkijoiden vyöryn he saisivat jäljilleen muutama vuosikymmen myöhemmin. Vielä 1830-luvulla Lännessä ei ollut valkoihoisia, lukuun ottamatta turkismetsästäjiä ja niiden linnoitusten väkeä, joita suuret amerikkalaiset tai englantilaiset riista- ja turkisyhtiöt rakennuttivat erämaahan, englantilaiset erityisesti maan luoteisosiin. Erämaihin piiloutuneiden linnoitusten toiminta päättyi 1830-luvun lopulla turkiskaupan lakatessa.

Lännen valloitus - uudisasukkaat vyöryvät yli preerioiden ja vuorten

Lännen - Appalakkien vuoristosta Mississippijoelle ulottuvan alueen - valloitus alkoi toden teolla 1840-luvulle tultaessa. Yhdentoista osavaltion alueet ulottuivat tälle rikkaalle seudulle, jonne tulvi yhä uusia uudisasukkaita. Kiihkeimmillään siirtyminen Länteen oli 1850-1860-luvuilla. 1840-luvulta 1860-luvulle noin 300 000 ihmistä muutti Amerikan läntisiin territorioihin.

Preerioille ilmestyivät pitkät vankkurikaravaanit rohkeine uudisasukasperheineen - yhdessä vankkurikaravaanissa saattoi olla kaksisataakin vankkuria. Heidän myötään myös koko tuo Lännen kirjava ja loputon joukko; kullanetsijät, revolverisankarit, cowboyt, postivaunut matkustajineen, rautateiden pioneerit, pelurit - kaikki muut. Kaikilla heillä oli yhteisenä tavoitteenaan löytää oma sijansa tässä uudessa maailmassa, työtä, toimeentuloa, ehkä onnea ja rikkauttakin.

Näinä Lännen valloituksen alkuaikoina monet epäonnistuivat ponnistuksissaan, monet kuolivatkin - toiset löysivät mitä etsivät, ja saavuttivat mainetta ja rikkauksia.

Luotien laulaessa, seriffien, karjapaimenten, sotilaiden ja intiaanien keskellä unohtuu helposti Amerikan Villistä Lännestä se arkinen elämä, jota urheat uudisraivaajat ja myös naiset, vaimot ja perheenäidit uudistiloillaan viettivät. Loppujen lopuksi, heidän varassaanhan kaikki oli ja he olivat niitä, jotka maan saivat ja asuttivat. Heidän rohkeutensa myötä syntyi uusi, uljas Amerikka.

Kuvassa 16-vuotias Jesse James (1847-1882), joka joukkoineen ryösteli vuosien ajan pankkeja ja junia.

Sinitakit ja harmaatakit

Pohjoisvaltioiden, unionin sinitakit, tai "sinimahat", kuten heitä myös kutsuttiin, pukeutuivat perinteiseen, väriltään siniseen univormumalliin. Takki oli tummansininen ja housut olivat vaaleansiniset. Etelävaltioiden, konfederaation sotilaiden univormu oli väritykseltään harmaa.

Ulysses S. Grant (1822 - 1885). Yhdysvaltain sisällissodassa pohjoisvaltioiden armeijaa johtanut kenraali sekä Yhdysvaltain 18. presidentti (1869–1877). Erityisesti intiaanien asema heikkeni Grantin kauden aikana huomattavasti.

Sinitakit voittivat sisällissodan. Sodan päätyttyä monet heistä siirrettiin Lännen linnakkeisiin ja varuskuntiin pitämään rajaseutuja turvattuina ja taistelemaan intiaanisodissa.

"Istuva Kotka". Kuva Edward S. Curtis, Library of Congress.

Lännen valtauksen aikakausi 1803 - 1890

Kolumbuksen jälkeen, suuret osat Pohjois-Amerikan mantereen sisäosista uinuivat satojen vuosien ajan lähes tutkimattomina ja tuntemattomina. Elämä noilla intiaanien asuttamilla preerioilla ja vuorilla jatkui samanlaisena, millaista se oli aina ollut.

Siellä täällä liikkui turkismetsästäjiä ja seikkailijoita, joitakin siirtokuntia perustettiin keskeisimpiin paikkoihin. Ranskalaisilla ja espanjalaisilla oli hallinnassaan omia alueitaan.

Daniel Boone. Kuva Copyright Gilberton Company / USA 1952. All Rights Reserved.

Suuri muutos oli tulossa ja sen alkuvaiheen pioneereja oli Daniel Boone (1734 - 1820). Tämä tutkimusmatkailija, maanmittaaja, sotilas, metsästäjä ja maanviljelijä oli ensimmäisiä merkittäviä, amerikkalaisia tienraivaajia Lännessä. Hän kuuli intiaaneilta sekä metsästäjiltä ja seikkailijoilta tarinoita niistä rajattomista mahdollisuuksista, joita Lännen tutkimattomat seudut tarjosivat. Niiden myötä hän pakkasi perheensä ja tavaransa, ja lähti matkaan etsimään uutta onneaan.

Muutama vuosi hänen jälkeensä kohti Länttä vaelsivat Meriwether Lewis (1774 - 1809) ja William Clark (1770 - 1838). Mississipin ja Tyynen valtameren välinen alue oli ennen heidän huimaa erämaaseikkailuaan täysin tuntematonta ja kartoittamatonta.

Gertrude Three Finger - "Kolmisormi-Kerttu". - Chickasaw-prinsessan kuvasi intiaanikuvaukseen erikoistunut William E. Irwin (1871-1935). Koristeellisina ketjuina asun yläosassa hirven hampaita. Kuva Copyright The Online Archive of California ja Western History Collections of the University of Oklahoma Libraries.

Intiaaninaiset

Naisilla ja miehillä oli intiaanien kulttuurissa kummallakin omat tehtävänsä. Intiaaninaiset hallitsivat kotielämää tiipiissä ja tekivät kaiken aikaa ankarasti työtä. Naiset usein omistivat koko tiipiin ja kaiken, mitä se piti sisällään. He huolehtivat ruoanlaitosta, johon liittyi monenlaista askaretta. Riistasaaliit oli käsiteltävä, polttopuut ja monenlaiset kasvikset ja hedelmät oli kerättävä ja ruokaa piti myös käsitellä pitempään varastoimiseen talvea varten.

Naisten osalla olivat myös viljelyskasvien sadonkorjuu, käsityöt ja lastenhoito. Kun heimo vaihtoi asuinpaikkaa, niin naiset pakkasivat kaiken matkakuntoon ja sitten taas perillä purkivat ja perustivat uuden kodin.

Vaikka miehet useimmiten johtivat, niin intiaanien parissa miehet ja naiset olivat tasa-arvoisia. Eräissä heimoissa naiset saivat valita, kuka oli se mies, joka heimoa johti. Naiset olivat intiaanien parissa suuresti kunnioitettuja tekemänsä kovan työn vuoksi, sillä heidänkin varassaan oli lopulta kaikki, kaikkien hengissä pysyminen.

Vankkurikaravaani ahdingossa! Intiaanit ovat hyökänneet vankkurikaravaanin kimppuun, eikä uudisasukkailla urhoollisesta vastarinnasta huolimatta ole tässä taistelussa mahdollisuuksia.

Intiaanien tappio

Yksi kansanryhmä, jolle nämä Villin Lännen ajat merkitsivät suurta tappiota ja tragediaa, olivat Amerikan alkuperäisasukkaat, intiaanit. Heidän kohtalonaan oli väistyä ja antaa tilaa uusille tulijoille. Esimerkiksi Kaliforniassa eli vuonna 1800 vielä 260 000 intiaania - sata vuotta myöhemmin heitä oli jäljellä enää 20 000.