H. C. Andersen

Tanskan suuri satusetä Hans Christian Andersen syntyi 2.4.1805 Odensessa, joka nykyisin on Tanskan kolmanneksi suurin kaupunki, ja kuoli Kööpenhaminassa 4.8.1875. Nämä kaksi kaupunkia olivat merkittäviä Andersenin elämässä. Odensessa hän syntyi ja eli lapsuutensa, 14 ensimmäistä vuottaan ja Kööpenhaminassa hän puolestaan eli ja kirjoitti suuren osan aikuisajan elämästään.

H. C. Andersenin oma elämäkin oli kuin satua. Suuresta tuntemattomuudesta ja köyhyydestä hän kohosi elämään, jossa hänen ystäviään olivat kuninkaat ja prinssit, sekä ajan muut suuret vaikuttajat.

Katse tulevaisuudessa

Vaikka H.C. Andersen on yksi maailman suurimmista sadunkertojista, oli hän eräänlainen ulkopuolinen ja poikkeus omana elinaikanaan. Hän ei katsonut taaksepäin ja ammentanut ideoitaan romantiikasta, vaan hänen katseensa suuntautui kohti tulevaisuutta.

Hän erottautui näin modernina ja kehittyvänä kirjailijana ideoillaan ja aatemaailmallaan useimmista oman aikansa tanskalaisista kirjailijoista. H.C. Andersen pani toivonsa ja uskonsa humanistiseen ihmiskäsitykseen ja valistuksen kasvuun.

H. C. Andersen ennätti olla "rakastunut" useampiinkiin naisiin. Heitä olivat nuoruudenaikainen Riborg Voigt, Sophie Ørsted ja kuvan ruotsalainen oopperalaulaja Jenny Lind (1820 - 1887).

Jenny kävi konserttimatkalla Tanskassa vuonna 1843, ja silloin kuulijana konsertissa ollut H. C. Andersen oitis rakastui tähän Ruotsin satakieleen. Itsestään selvää oli, että Jenny torjui kaikki satusedän kosijan elkeet.

Uskotaankin, että H. C. Andersen myöhemmin käytti Jennyä esikuvana sadussaan Lumikuningatar - siinähän kunigattarella on jäinen sydän ja hän hallitsee lumihiutaleita.

Satusedän selibaatti

Hans Christian Andersenia on väitetty homoseksuaaliksi. Sitä hän ei ehkä ollut, mutta ei hän ollut myöskään "normaali" seksuaalisessa mielessä, sillä hän ei kyennyt luomaan luonnollisia suhteita naisiinkaan.

Hänellä oli kyllä voimakkaitakin romanttisia tuntemuksia, sekä miehiä että naisia kohtaan, mutta ne jäivät aina vain tuntemusten tasolle. H.C. Andersen eli koko elämänsä ajan selibaatissa ja hänen romanttiset "pyrkimyksensä" ovat tulleet julki muille ihmisille lähinnä vain hänen päiväkirjojensa myötä, sen pidemmälle ne eivät koskaan ole edenneet.

Kirjan kansipaperi: H. C. Andersen: Kootut sadut ja tarinat 1. Werner Söderström Osakeyhtiö, 1950–1959. Taiteilija Rudolf Koivu. Kuva Ilomantsin Museosäätiö, Ilomantsin museokokoelma IM.

Maailmankansalainen

Matkoillaan ja kirjoissaan Andersen tarkkaili valppaana ja innostuneena kaikkinaista ihmiskunnan kehittymistä, insinööritaitoja ja tekniikkaa, rautateitä ja lennätintä. Andersen oli maailmankansalainen ja kommunikoinnissa hän katsoi lennättimen ja vastaavien yhteydenpitovälineiden tekevän koko maailmasta lopulta yhden ainoan, yhtenäisen valtion - aivan kuten me ajattelemme nykyisin Internetin yhdistävän koko maailman. Joskus Andersen näki kaikkinaisessa kehityksessä myös pessimistisiä sävyjä, sillä hän oli myös suuri luonnon ihailija ja puolesta puhuja.

Lapsuus

H.C. Andersenin lapsuudenkoti oli varsin vaatimaton. Hänen isänsä oli hupakko suutari, joka uskoi olevansa aatelinen, äiti oli pesijätär. Äidiltä kaikenlainen koulutus tyystin puuttui, ja hän oli miestään useita vuosia vanhempi. Äiti aloitti jo varhain poikansa viemisen sadun ja fantasian maailmaan, sillä hän oli hyvin taikauskoinen ja vaikutti varmasti lapsensa mielikuvitukseen ja maailmankuvan syntyyn.

Tässä käsityöläisperheessä elettiin köyhyydessä ja puutteessa. Koko perheen asuntona oli yksi pieni huone. Vanhemmilla ei ollut kykyjä poikansa kasvatukseen ja niinpä Hans Christian sai kasvaa kohti aikuisuutta varsin omillaan. Hänen isänsäkin kuoli vuonna 1816. Poika lopetti silloin kokonaan koulunkäynnin ja kyhäili sen sijaan kotiinsa pienen leikkiteatterin. Hän vietti aikaansa kotonaan yksin mielikuvitusmaailmoissaan, seuranaan nuket, joille hän valmisti vaatteita.

Työt ja opiskelu

Erilaisia vaatimattomia sekatöitäkin Hans Christian elossa pysyäkseen teki, hän oli töissä tupakkatehtaassa ja lyhyet ajat opiskeli kutojan ja räätälinkin ammattia. Kaiken ohessa hän rikasti maailmankuvaansa, lukemalla suuria kirjailijoita, kuten Shakespearea. Samalla hän haaveili sellaisista ammateista, kuin näyttelijä, laulaja ja tanssija - joten hänellä oli terve annos haihattelua. Näyttelijäksi hän sittemmin pääsikin, peräti kuninkaalliseen teatteriin. Noina aikoina hän tutustui moniin suuriin kulttuurielämän ihmisiin.

Huolimatta vaatimattomista lähtökohdistaan, Hans Christian menestyi lopulta myös opintiellä. Hän oli ensin parissakin yleisessä koulussa, sai yksityistäkin opetusta ja pääsi Kööpenhaminan yliopistoonkin. Hänen opiskelunsa kustansi Kööpenhaminan kuninkaallisten teatterin johtaja Jonas Collin.

Opiskellessaan hän yleensä oli muita opiskelijoita selkeästi vanhempi, ja kun hän vielä omasi erikoisen ulkonäön, jota pidettiin epämiellyttävänä ja jopa rumana, hän herätti muissa sekavan kriittistä huomiota.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/rduta

H. C. Andersenin kotitalo

Punainen talo, jossa H.C. Andersen Kööpenhaminassa asui ja kirjoitti satujaan.

H.C. Andersenin satuja

H.C. Andersenin kirjoittamien tarinoiden ja satujen joukossa ovat sellaiset, kuolemattomat mestariteokset, kuin Ruma ankanpoikanen, Paimentyttö ja nokipoika, Pieni tulitikkutyttö, Todellinen prinsessa, Vakaa tinasotamies, Hopealantti, Tuhma-Jussi, Vanha talo, Peukalo-Liisa, Villijoutsenet, Lumikuningatar, Pieni ankanpoikanen, Pieni merenneito, Satakieli ja Keisarin uudet vaatteet.

Kirjailija ja maailmanmatkaaja

Vuonna 1828 H.C. Andersen kirjoitti mielikuvituksellisen matkaromaanin ja häneltä julkaistiin ensimmäinen runokokoelmakin. Vuonna 1831 hän aloitti laajat matkustelunsa ympäri Eurooppaa ja matkojaan hän rahoitti mm. kuningas Frederick VI:n henkilökohtaisen tuen turvin eli tältä saamallaan stipendillä. Matkoillaan hän tapasi aikakauden suurimpia kirjailijoita, joita olivat Ranskassa Victor Hugo ja Alexandre Dumas, sekä Englannissa Charles Dickens.

Vuonna 1835 julkaistiin Andersenin ensimmäinen romaani, Improvisatoren, joka saavutti kansainvälistä huomiota ja menestystä. Tänä samana vuotena hän julkaisi satujensakin ensimmäisen osan, Eventyr-tarinasarjan. Hänen satunsa jäivät aluksi vähemmälle huomiolle, eikä niiden arvoa täysin heti tajuttu.

Matkoiltaan, jotka suuntautuivat eri puolille Eurooppaa, hän kirjoitti matkakirjoja. Hänen parhaana matkakirjanaan pidetään vuonna 1842 julkaistua teosta, En Digters Bazar, jossa hän kertoo mm. käynnistään Konstantinopolissa.

Ei suuren romaani- ja näytelmäkirjailijan uraa ja mainetta tavoitteleva H.C.Andersen itsekään aluksi arvostanut kirjoittamiaan satuja, vaan hän peräti halveksi niitä, pitäen niitä vähäpätöisinä suuren kirjallisuuden rinnalla. Hän kuitenkin jatkoi kaiken aikaa myös satujen kirjoittamista. Vuosina 1847 ja 1848 häneltä ilmestyikin kaksi uutta satukokoelmaa. Tämän jälkeen hän kirjoitti sekä romaaneja että matkakirjoja, mutta myös satuja aina vuoteen 1872. Tällöin jouluna julkaistiin hänen viimeiset satutarinansa.

Kirjan kansipaperi: H. C. Andersen: Kootut sadut ja tarinat 1. Werner Söderström Osakeyhtiö, 1950–1959. Kuva Ilomantsin Museosäätiö, Ilomantsin museokokoelma IM.