Kuvassa yllä intiaanien valmistama, helmikoristeinen lääkelaukku. Lue alempaa lääkelaukusta.
Kuva - Copyright
© dutchbaby.
LAUKUT, KUKKAROT JA PUSSIT
Intiaanit kuljettivat mukanaan, usein vyötäisillään, ranteeseen, satulaan,
taikka milloin minnekin kiinnitettynä,
erilaisia pusseja, kukkaroita ja laukkuja monia tarkoituksia
varten.
Kanadan intiaanien näyttelyynsä alkuperäisin menetelmin valmistama esittelylaukku.
Creative Commons
Kuva Copyright
© antefixus21
Materiaalit näissä tarve-esineissä vaihtelivat maissintähkänkuorista nahkaan.
Pussissa saattoi olla naisilla tulitikkuja, taula ja tulukset ja muita pieniä tavaroita.
Erikseen olivat naisilla toalettilaukut, joissa oli kampoja, maaleja
ja muita kauneustarpeita. Lääkejauheillekin oli olemassa omia pussejaan.
Varis-intiaanien naisilla oli helmikirjailuin koristettu peilipussi,
jossa piikkisianpiikein tuetut hapsut.
Kuvassa helmikirjailtuja, puhvelin nahasta tehtyjä laukkuja.
Maryhill Museum of Art - Goldendale, Washington.
Creative Commons
Kuva Copyright
Mary Harrsch.
Miesten laukut
Myös miehillä oli pusseja
ja laukkuja eri tarkoituksiin. Miehellä sisältönä tällaisessa pussissa saattoi olla
tulentekovälineitä, piikivi, teräs ja taula. Wintuilla oli kudottu nauhakukkaro,
jossa säilytettiin luoteja tai villitupakkaa.
Maissintähkänkuorista tehdyt laukut ovat tunnettuja nez perceiden erikoisuuksia.
Ne ovat litteitä, taipuisia kukkaroita, jotka on tehty kutomalla, ilman
kangaspuita. Loimilangat ja kuteet ovat intiaanihampun niintä tai huonommissa tapauksissa
seljapensaan, pajun tai jonkin muun kasvin kuorta. Nez perceiden laukuissa
kuvioilla ei ole mitään erityistä tarkoitusta, ne ovat vain esteettisesti
kauniina miellyttämässä silmää.
Lääkepussi.
Little Bighorn Battlefield National Monument Visitors' Center, Crow Agency, Montana.
Creative Commons
Kuva Copyright
Mary Harrsch.
Lääkelaukku
Lääkelaukkuja tai -pusseja kantoivat mukanaan intiaanien poppamiehet ja shamaanit.
Niiden sisältönä oli tarpeita ja esineitä, joiden uskottiin parantavan, tai antavan kantajalleen ja saajalleen henkisiä voimia
ja spirituaalista suojaa.
Lääkelaukussa saattoi olla erilaisia yrttejä, siemeniä, käpyjä, ruohoa, eläinten hampaita ja kynsiä,
hevosen jouhia, pieniä kiviä, helmiä, tupakkaa, nuolenpäitä, luita ja muita sellaisia pieniä esineitä,
joilla oli merkitystä ja arvoa laukun haltijalle, poppamiehelle.
Intiaaniheimossa lääkelaukkua pidettiin erittäin arvokkaana ja pyhänä omaisuutena ja sen sisältö pidettiin salassa.
Lääkelaukkua käsiteltiin ja kannettiin aina hyvin kunnioittavasti, eikä laukku saanut koskettaa maata.
Lääkelaukkujen sisältöä käytettiin hyväksi myös silloin, kun rukousten ja tanssien avulla haettiin onnea metsästykseen tai sotimiseen.
Joskus lääkelaukku haudattiin poppamiehen kuollessa hänen mukanaan hautaan. Useimmiten se kuitenkin siirtyi sukupolvelta toiselle.
Laukku, vai pitäisikö sanoa kassi tai pussi, 1900-luvun alusta. Tämä alunperin hampusta valmistettu litteä
laukku on valmistettu 1800-luvun alkupuolen mallien mukaisesti. Laukun materiaaliksi tuli myöhemmin myös nahka. Tällaiseen laukkuun kerättiin
ruokakäyttöön tarvittavia marjoja, juureksia ja siemeniä.
Creative Commons
Kuva Copyright ©
Flickr/Alan.
Laukku, vai pitäisikö sanoa kassi tai pussi, 1900-luvun alusta. Tämä alunperin hampusta valmistettu litteä
laukku on valmistettu 1800-luvun alkupuolen mallien mukaisesti. Laukun materiaaliksi tuli myöhemmin myös nahka. Tällaiseen laukkuun kerättiin
ruokakäyttöön tarvittavia marjoja, juureksia ja siemeniä.
Creative Commons
Kuva Copyright ©
Flickr/Alan.
Koristeellinen ojibwa- eli chippewaintiaanin laukku.
Creative Commons
Kuva Copyright
Mary Harrsch.
Kuin säkkinä toimiva kuljetuspussi.
Creative Commons
Kuva Copyright
Mary Harrsch.
