Creative Commons
*Istuva Härkä Madame Tussaudin vahakabinetissa - Copyright
© Flickr/InSapphoWeTrust.
Little Big Horn
Istuva Härkä johti Little Big Hornin taistelussa 25. kesäkuuta 1876, 3 500 sotilaan sioux- ja
cheyenne-joukkoja, vaikka ei itse henkilökohtaisesti ollutkaan taistelupaikalla.
Powder- joen mailla Montanassa ja Wyomingissa eli joukko siouxeja, cheyennejä ja arapahoja,
yllättävän rauhallisesti aina kesään 1874 asti. Heidän päällikkönsä oli hunkpapa-heimon
päällikkö Istuva Härkä. Vuoden 1874 kesänä Istuva Härkä ja toinen oglala-sioux päällikkö
Hullu Hevonen kuulivat, että intiaanien pyhää vuorta Black Hillsia oli loukattu kenraali
Custerin ja seitsemännen ratsuväkirykmentin toimesta. Custer väitti etsivänsä paikkaa
uudelle linnakkeelle, mutta todellisuudessa hän tutki alueen malmiesiintymiä.
Niinpä hänen
toimiaan ei estetty. Kultaa löytyikin niin runsaasti, että uutta kultaryntäystä ei voitu
estää. Päälliköt asettivat kuitenkin hinnan niin korkeaksi, että siihen ei voitu suostua.
Tästä syystä Yhdysvaltain sisäasiainministeri määräsi kaikki vapaat cheyennet ja siouxit
ilmoittautumaan intiaanitoimistossa viimeistään 31.01.1876. Kaikkia jotka eivät
ilmoittautuneet pidettäisiin vihollisina.
Istuva Härkä ja Hullu Hevonen jättivät jostain syystä tulematta ja niin maaliskuussa vuonna
1876 eversti J. J. Reynoldsin johtama kolmas ratsuväki hyökkäsi heidän leiriinsä.
Reynolds yllätti intiaanit täysin, mutta ei käyttänyt yliotetta hyväkseen. Intiaanit
huolehtivat naisten ja lasten turvallisuudesta ja hyökkäsivät takaisin. Reynolds ajettiin
pakosalle ja hän joutui suureen häpeään.
Kesäkuussa 1876 kokoontui 1 000 - 3 000 cheyennejen ja siouxien parasta soturia, joita johtivat
Istuva Härkä ja Hullu Hevonen. He hyökkäsivät 17.06.1876 Rosebud-joelle majoittuneen
kenraali George Crookin sekä tämän 1 300 miehen kimppuun. Tappiot olivat vähäisiä molemmilla
puolilla, mutta lopulta Crook joutui perääntymään. Voitto valoi intiaaneihin uutta voimaa ja
he jatkoivat matkaansa Little Big Hornille, jonne saapui myös kenraali Custer. Siitä
seuraavan taistelun johdosta Little Big Horn on intiaanien kuuluisimpia paikkoja.
Syytettynä verilöylystä Istuva Härkä johti heimonsa Kanadaan, missä se eli vuoteen 1881,
kunnes 20. heinäkuuta hän miehineen antautui Yhdysvaltojen joukoille Fort Bufordissa
Montanassa. Maan hallitus oli kuitenkin luvannut Istuvalle Härälle armahduksen.
Myöhemmin Istuva Härkä kiersi maata Buffalo Billin Wild West Shown vetonaulana. Istuva
Härkä yhdistettiin myös Aavetanssi-liikkeeseen (Ghost Dance). Yhdysvaltain hallitus piti
tätä uhkana ja lähetti joukon intiaanipoliiseja pidättämään Istuvan Härän. Seuranneessa
kahakassa Istuva Härkä ja tämän poika Korpinjalka saivat surmansa.
Vanhemmalla iällään hän oli (ja on edelleen) kuuluisa myös opetuksistaan ja puheistaan
intiaanien tavasta elää ja kunnioittaa kaikkea Suuren Hengen (Great Spirit) luomaa ja
Maa-äidin (Mother Earth) antamaa.