Perillä yö leirissä ja tiedustelua
Pinevilleen saavuttiin 16.8.1897 ja siellä kolmikko vielä vietti yön odotellen
kaupungin laitamilla. Oli hyvää aikaa tehdä viime hetken suunnitelmia
ja varautua kaikenlaisiin yllätyksiin, jotka ovat pankkiryöstöissä
enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Yö oli lämmin ja kirkas kuutamo
loi hohdettaan ryöstäjien leirinuotiolle. Jokainen mukana oleva tunsi
viimeistään nyt, että suuret hetket olivat käsillä. Jännityskin
alkoi mukavasti kutkuttaa, kun H-hetki lähestyi.
Meno pankkiin
Seuraavana aamuna miehet kävivät kaupungissa tarkistelemassa
tilannetta ja palasivat sitten hakemaan Coraakin varsinaiselle keikalle.
Nyt oli lopultakin tullut aika ryhtyä päättäväisesti toimeen.
Kaupunkiin saavuttiin ratsain. Miehet menivät pankkiin ja Cora jäi pitelemään hevosia aloillaan.
Pankin edustalla he kohtasivat kolme miestä. Miehet olivat
pankinjohtaja A.V. Manning, kassanhoitaja John W. Shields ja rahastonhoitaja Marcus N. LaManc.
Nämä miehet otettiin
aseilla uhaten helposti hallintaan.
Pienet ongelmat pankissa ratkotaan ammattimaisin ottein
Tennyson jäi pankin pihalle pitämään vahtia
ja Sheets työntyi panttivankien kera pankkiin.
Pankissa oli töissä vielä jo tavattujen lisäksi kaksi virkailijaa.
Pankin ovella sisään astuessaan Sheets huudahti rehvakkaasti, kuten
kuuluukin, jotta jokaiselle selviää tilanteen vakavuus:
"We're here for the money and we want it damn quick!
- Olemme täällä rahan vuoksi, ja tarvitsemme sitä pirun nopeasti!"
Pankin sisällä yksi pihalta panttivangiksi otettu mies, John W. Shields,
meinasi alkaa ryppyilemään, mutta Sheets huitaisi hänet ohimennen
Winchesterinsä perällä lattiaan.
Rahaa sentään löytyi nyt, ihan käteistä, mutta ei kovinkaan paljon, kun
kyse oli kuitenkin sentään pankista.
Koko ryöstösaaliin suuruudeksi tuli 589 dollaria ja 23 senttiä, kaikki olivat kolikoita
($589.23).
Pankinjohtaja Manning sai pidellä säkin suuta tukevasti avoinna ja pökkyrästä toipumassa oleva
Shields sai tunkea rahat säkkiin, Sheetsin valvoessa valppaana toimitusta.
Pankin ulkopuolella tässä vaiheessa oli kaksi iloista rouvaa tulossa asioimaan
pankkiin, mutta Tennyson sai rouvat hallintaansa, pyöräyttelemällä laiskasti
Winchesterinsä piippua ja sanomalla:
"Just sit still and you shan't be hurt! -
Istukaapas kiltisti alas ja kenellekään ei satu mitään!"
Onnistuneen pankkiryöstön viime vaiheet
Pankista poistuttiin kohti hevosia niin, että Sheets ja Tennyson kävelyttivät
paria panttivankiaan suojakilpenään edellään läpi pääkadun niin, että joku intoilija ei pääsisi
ammuskelemaan heitä. Tämän kävelyn aikana Tennyson huomasi vielä Manningilla
olevan hopeakellon, jonka arvo oli 15 dollaria ja niinpä Tennyson vapauttikin
Manningin tästä kellostaan ja työnsi sen omiin liiveihinsä.
Ryöstösaaliin arvo kipusi siten hiukan yli 600 dollariin.
Kohta oltiin hevosten luona, siellä oli Cora odottamassa.
Pianpa kolmikko jo ratsasti iloisesti ulos kaupungista, vielä onnistumisen
huumassa ilmaankin ampuen. Kaikki oli sujunut kuin leikki ja jännityksen
herpaannuttua kolmikko tunsi sisällään suurta onnistumisen riemua.
Posset eivät tunne armoa
Kolmikon ilo onnistumisesta oli jäävä hyvin lyhytaikaiseksi.
Sähkösanomat alkoivat kiitää ilmojen teitä ja välittömästi useampiakin posseja
oli ryöstäjien jäljillä. Kaikki kolmikon jättämät jäljet,
sekä heidät nähneiden havainnot aikaansaivat sen, että
takaa-ajo oli yksi kaikkein helpoimpia koko Villin Lännen historiassa.
Takaa-ajajat pystyivät kartoilta helposti päättelemään, mihin kolmikko matkasi.
Niinpä jo ryöstöä seuraavana päivänä, 17.8. kun ryöstäjät ratsastivat kanjoniin
nimeltänsä Butler Creek, osattiin heitä jo olla odottamassa.
Takaa-ajajat olivat siis jo ryöstäjien etupuolella. Yllättäen avatussa ristitulessa ryöstäjät
hevosineen saivat kyllä osumia, mutta onnistuivat vielä pakenemaan. Coraltakin ammuttiin revolveri
kädestä, joten ei hänkään vain sivustakatsoja ollut.
Tennyson saatiin haavoittuneena vangituksi seuraavana päivänä, ja hän
kertoi muiden ryöstöön osallistuneiden nimet. Kun tuli ilmi, että yksi
pankkiryöstäjistä oli nainen, kohosi kuumeinen jännite
ja tapahtuman seuranta lehdissäkin äärimmilleen.
All rights reserved
Kuva - Brazos, by Ross McLaury Taylor -
Bantam 844, 1950 -
Cover art by Ed Vebell - Copyright
© Flickr/John
McClaverty.
Junalla körötellen kotimatkalle
Tennysonin jäätyä heti kiinni, sekä Cora Hubbard että John Sheets jatkoivat pakenemista.
Parsons'issa Cora astui junaan, matkaten sillä loppumatkan kotikaupunkiinsa
Weir Cityyn, jonne hän saapui 21.8. Siellä Cora meni taas isänsä
luokse, jonne possekin saapui perässä hyvin nopeasti.
Possesta yksi seriffeistä jyskytti kiväärinsä perällä Coran kotitalon ovea
ja kehoitti heti avaamaan. Kun Cora avasi oven, häntä kehotettiin nostamaan kätensä ylös.
Aikalaiskuvauksen mukaan Cora kyllä nosti kätensä ylös, mutta "hän teki sen samoin,
kuin lapset nostavat kätensä leikkiessään, leikkiaseen edessä".
Tutkinnassa ilmi pippuripensaita ja perunamaita
Tämän alunalkaen surkuhupaisan ja tuhoon tuomitun pankkiryöstön jälkiselvityksissä
ryöstörahoja löydettiin Hubbardin tilan pippuripensaasta 25 dollaria,
sekä perunamaahan kaivettuna 141 dollaria. Myös Coran käyttämät miehenvaatteet
löydettiin piilotettuna, sekä revolveri, Colt .45, jonka peräpäähän oli
kaiverrettuna "Bob Dalton".
Cora oli aiemmin kehuskellut sillä, että hän oli
kuulunut Daltonin joukkioon ja että hän omisti Bob Daltonin aseen.
Tämä ilmenikin nyt todeksi ja aseella, joka takavarikoitiin, oli todellakin
ammuttu hengiltä useampiakin ihmisiä. Myös Sheets saatiin vangituksi, ja häneltä
ryöstörahoja löytyi 91 dollaria.
Tuomiot
Cora Hubbardin ja John Sheetsin tuomioiksi tuli 12 vuotta vankeutta, Whit Tennyson
selvisi 10 vuoden tuomiolla. Isä Sam ja Coran veli Bill selvisivät tuomioitta,
vaikka olivatkin ennalta jotenkin tietoisia ryöstöstä, mutta eivät tehneet mitään
ilmoituksia. Bill, joka oli aiemmin asunut Pinevillessa,
piirsi jopa kartan pankkialueesta ryöstäjien käyttöön.
Jälkisanat
Cora pääsi vapaaksi vankilasta uudenvuodenpäivänä vuonna 1905.
Hän ei tämän jälkeen enää tehnyt ainakaan pankkiryöstöjä, joten hänen tiedetty uransa
käsitti vain yhden ainoan ryöstön. Oliko hän mukana joissakin Daltonien ryöstöissä,
on oman tarkastelunsa vaativa aihe. Kun hän ilmeisesti kuitenkin oli mukana Daltonin
joukkiossa, oli hän tuona ajankohtana iältään noin 15-vuotias.
Tähän pankkiryöstöön paneutuvalle voimistuu se tunne, että rikolliset
tässä tarinassa olivat varsin harrastelijamaisia. Vaikka heidän tekemisissään
välittyykin kuin leikki ja jopa komiikka, oli kuitenkin silti kyse
vakavasta rikollisuuden muodosta, jossa olivat mukana aseet ja jossa ammuttiinkin.
Voi vain itsensä tekijöiden puolesta esittää kysymyksen,
että oliko koko ryöstössä vähäisintäkään mieltä ja järkeä.
Sillä sitä siinä todellakaan ei ollut, kun ajatellaan, että olemattomien
rahojen vuoksi saatiin pitkät vankeustuomiot.
Jos Cora oli viehtynyt aseisiin ja seikkailuun, hän olisi voinut
hankkiutua seriffiksi...
Lähteinä mm:
Larry Wood: Cora Hubbard: Female Bank Robber in Missouri
Jessica Lautin: Wanted: Notorious Bank Robbers