Yavapai-Apache Nation. Kuva yllä Copyright © Tom McKinnon - All Rights Reserved. - Yavapai-Apache Nation sijaitsee Verde Valleyssa, Arizonassa. Se muodostuu viidestä heimoyhteisöstä: Tunlii, Middle Verde, Rimrock, Camp Verde ja Clarkdale. Huhtikuussa 2019 yhteisössä oli 2 596 jäsentä. Yavapai-Apache Nation koostuu kahdesta erillisestä ihmisryhmästä, Yavapai ja Apache. Yavapait kutsuvat itseään nimellä Wipuhk’a’bah ja puhuvat yumanin kieltä, kun taas apassit kutsuvat itseään nimellä Dil’zhe’e ja puhuvat athabaskan kieltä. Köyhyyden vallitessa yhteisössä, päätettiin avata pelikeskus vuonna 1995. Nyt Cliff Castle Casino tarjoaa kipeästi kaivattuja tuloja Yavapai-Apache Nationille, ja heimohallitus pystyy tarjoamaan parempia palveluja jäsenilleen. (Yavapai-Apache Nation)

Apassit eli apachet (engl. Apache)

Apassi on kollektiivinen nimitys usealle heimolle, joilla on kulttuuriset ja kielelliset siteet toisiinsa. Apassien kotimaa ulottui 1500-luvulta lähtien yli kahden vuosisadan ajan keskisestä Arizonasta nykyisen Meksikon puolelle Sonoran ja Chihuahuan osavaltioihin ja idässä siihen kuului nykyisen Uuden Meksikon alueen länsi- ja eteläosa. Tätä apassien alueen ydintä on joskus kutsuttu "Apacheriaksi".

Nimen alkuperä

Apache-nimi juontuu todennäköisesti yavapaiden sanasta epache, joka tarkoittaa ihmistä. Toisen teorian mukaan sana tulee zunien kielen sanasta "apachu" ja tarkoittaa "vihollista". Itse he kutsuvat itseään dinë, inde tai nide - suomeksi ihminen, kansa tai "meikäläinen" (engl. people).

Apassit ja navajot

Nykyisin apassit ja navajot erotetaan erillisiksi kansoiksi, vaikka molemmat kuuluvat kielellisesti samaan athabascalaiseen ryhmään. Apachet ja navajot ovat olleet toistensa vihollisia, sukulaisuudestaan huolimatta.

Apassien yhteiskuntarakenne

Apasseilla ei ollut kovin kiinteää yhteiskuntarakennetta. Sukulaisuus ja etenkin äidin puolelta laskettava sukulinja olivat yhteiskuntaa koossa pitäviä voimia. Niinpä apacheilla oli kymmeniä matrilineaarisia klaaneja. Avioliitot solmittiin aina klaanien välillä. Apachet asuivat pienehköissä ydinryhmissä eli laajentumaperheissä tai leiri- tai heimokunnissa. Tällaisen noin 25 - 200 henkeä käsittäneen ryhmän jäsenet olivat useimmiten sukua keskenään.

Johtamisjärjestelmä oli joustava. Johtajan tai päällikön, nantan, asemaan päädyttiin pääasiassa omien kykyjen, kuten sotamenestyksen kautta. Suurempia sotaretkiä varten eri heimokunnat valitsivat keskuudestaan sotapäällikön.

Apassien luonteesta

Apassit pitivät toimissaan, saalistus- ja sotaretkillä oveluutta ja taistelutaktiikkaa tärkeinä. Heidän mielestään oli kunniakkaampaa varastaa hevonen huomaamattomasti, kuin tehdä avoin hyökkäys, joka johti kamppailuun ja hengenmenetyksiin.

Apassien elintapoja

Apachet elivät vuoristoissa ja kanjoneissa, metsissä, rehevissä laaksoissa tai autiomaissa. Läntisten apachien elinkeinoina olivat metsästys: hirviä ja antilooppeja - sekä keräily: villejä kasveja, kuten peyoten juuria, kaktuksen hedelmiä, mesquitopuun hedelmiä ja pähkinämännyn siemeniä. Noin neljännes ruokavaliosta tuli maanviljelyksestä, maissista, pavuista ja kesäkurpitsoista, joita kasvatettiin pienillä kastelluilla pelloilla vuoristossa. Niitä tuotteita, joita apachet eivät itse viljelleet, he saivat käymällä kauppaa tai sitten ryöstelemällä naapurikansoja.

Ensimmäisiä kohtaamisia

Apache-nimitystä käytti ensimmäisenä kirjallisesti vuonna 1598 espanjalainen tutkimusmatkailija Juan de Oñate (1550 - 1626).

Toinen espanjalainen tutkimusmatkailija,Francisco Vazquez de Coronado (1510 - 1554), oli kohdannut apachet jo vuonna 1541 ja kirjeessään majesteetilleen, Espanjan kuninkaalle hän käytti tällöin kohtaamistaan apacheista nimitystä querechos. Kirjeessään hän kertoi intiaanien syövän raakaa lihaa, juovan palan painikkeeksi verta tappamistaan eläimistä ja pukeutuvan niiden nahkoihinkin. Hän kertoi myös koirista, joita käytettiin veto- ja kantojuhtina, sekä muista näkemistään apachien tavoista.

Näitä apacheja hän kuvasi ulkonäöltään komeimmiksi kohtaamistaan intiaaneista. Hieman myöhemmin hän kohtasi matkallaan toisen intiaaniheimon, teya-intiaanit (engl. Teya Indians), joita on pidetty myös apacheina. Coronadon kohtaamat apachet olivat ilmeisesti nykypäivän jicarilloja ja mescaleroja.

Miehet retkillä naiset kotona

Apacheyhteisössä miehet metsästivät ja sotivat taikka olivat ryöstöretkillään, naisten tehtävänä oli kerätä puuta, valmistaa ruokaa ja kantaa vettä. Tosin, apachien perheyhteisö usein oli matriarkaalinen ja naisilla oli tärkeä asema. Liittoon mennessään apachemies muutti vaimonsa telttaan. Moniavioisuutta suosittiin silloin, kun taloudellinen tilanne sen salli.

Miehet pystyivät parhaimmillaan taivaltamaan jalkaisin kaksitoista peninkulmaa, eli 120 kilometriä päivässä ja he pystyivät kulkemaan pitkiä matkoja nukkumatta.

Apassipäällikkö. Kuva Library of Congress.

Apassi, apašši vaiko apache suomen kielessä?

Apassi sanana on täysin juurtunut suomen kieleen. Sitä käytetään kirjankin nimenä, kuten Alexander B. Adamsin vuonna 2004 suomennetussa kirjassa "Apassit sotapolulla". Joskus näkee kirjoitusasussa muodon apaššit.

Suomalaiset johtavat intiaanitutkijat, kuten Pentti Virrankoski kirjassaan "Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit" - sekä Rani-Henrik Andersson ja Markku Henriksson vuonna 2010 ilmestyneessä kirjassaan "Intiaanit - Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia" käyttävät suomenkielisessäkin esityksessä muotoa apache.

Suositeltavinta on kuitenkin käyttää yksinkertaisinta muotoa apassi.

Vaatetus ja aseet

Vaatetuksenaan apachet käyttivät useimmiten peurannahasta valmistettuja paitoja ja mekkoja. Miehillä oli lisäksi lannevaatteet, säärystimet sekä yleensä pitkävartiset mokkasiinit. Pään ympärillä oli usein nauha, ja hiukset jätettiin vapaasti auki. Aseistukseen kuuluivat jouset ja nuolet, nuijat, keihäät, sekä tietysti valkoisilta saadut tuliaseet.

Uudet vaikutteet espanjalaisilta

Espanjalaismeksikolaisella kaudella länsiapachekulttuuri sai voimakkaita vaikutteita: apachet omaksuivat hevoset ja niiden varusteet, tuliaseet, vaatteet ja metalliset työvälineet. Espanjalaisten ja intiaaninaapureiden kanssa luotiin kauppasuhteita.

Vaikutteita muilta intiaaneilta

Apacheheimot ja -kansat omaksuivat myös aina tapoja naapurikansoiltaan. Niinpä pueblojen läheisyydessä elävistä apacheista tuli maanviljelijöitä. Jicarillat kiisivät tasangoilla biisonilaumojen perässä ihan samoin, kuin muutkin tasankointiaanien heimot. Kiowa-apachet muistuttivat tavoiltaan jo enemmän kiowia, kuin apacheja.

Apassien uskonto

Apachien uskonto perustui näkemykseen, jonka mukaan kaikella maailmassa oli henki, diyi. Ihminen saattoi saada siitä osan haltuunsa seremonioiden tai esimerkiksi näkyjen kautta. Kojootti, karhu ja käärmeet olivat eläimiä, joita apachet eivät yleensä syöneet, sillä niiden katsottiin ilmentävän pahoja henkiä. Samasta syystä myöskään kala ei yleensä kuulunut apachien ruokalistalle. Pöllö oli pahaa ja kuolemaa symboloiva lintu. Sen läheisyys ennusti yleensä tuhoa.

Tarut ja uskomukset elävät

Apacheilla oli runsas suullinen kertomaperinne, joka korvasi kirjoitukset ja kuljetti mukanaan heidän omia myyttisia tarujaan ja uskomuksiaan.

Monista muista kansoista poiketen apachet pelkäsivät kuolleita. Esimerkiksi hautajaisiin osallistui mahdollisimman vähän omaisia, eikä kuolleen henkilön nimeä tämän jälkeen enää koskaan mainittu.

Tyttöjen puberteettimenot

Apachien kulttuuriin kuuluvat tyttöjen puberteettimenot, jotka kestävät neljä päivää ja ovat fyysisesti vaativat ja rankat, sillä tanssia ja juoksemista on tunnista toiseen joka päivä. Na'ii'ees on tämän valmistautumisjuhlan nimi (engl. preparing her, getting her ready). Puberteettiriitti paitsi siirtää tytön naiseuteen, sitoo hänet tiukasti apacheyhteisöönsä. Menojen aikana "Valkoinen Maalattu Nainen", spirituaalinen olento, joka liittyy apachien omaan luomiskertomukseen, valloittaa tytön. Mescalerot maalaavat tytön kasvot menojen ajaksi valkoisella savella.

Ratsaille ja ryöstöretkille!

Muutosta apachien elintapoihin merkitsivät seuduille, uudisasukkaiden mukana tunkevat karjalaumat. Apachit oppivat nopeasti, hurjilla yllätyshyökkäyksillään, rosvoilemaan karjaa näistä laumoista. Heidän nopeista ja mitään pelkäämättömistä ryöstöretkistään tuli pian legendaarisia. Ratsastajina he olivat ylivertaisen taitavia. Myös pueblot olivat ryöstelyn kohteina.

Hevoset mahdollistivat ryöstelykulttuurin

Niin lampaat, vuohet, kuin joskus hevosetkin maistuivat apasseille ruokana. Erityisen ironista on se, että nämä hurjat, ryöstelevät apachet, jotka levittivät kauhua uudisasukkaiden joukkoon Kanadasta aina Meksikon pohjoisosiin, olivat maahan tulevien valkoisten valloittajien luomuksia. Ryösteleviä apacheja ei esiintynyt ennen, kuin he saivat haltuunsa tulokkailta hevosia - joko niitä varastaen, taikka villiintyneitä yksilöitä kiinni vangiten. Hevosten myötä kehittyi apachien ryöstelykulttuuri.

Ennen espanjalaisia ja hevosia apachet tulivat kohtuullisen hyvin toimeen naapureidensa, kuten pueblojen ja pimojen kanssa. Sittemmin heistä tuli paitsi uudisasukkaiden, niin myös näiden muiden intiaanikansojen paha vihollinen ja he ryöstelivät naapurikansojaan, vieden kylistä ei vain tavarat vaan myös ihmiset mukanaan. 1630-luvulta lähtien apachet tunnetaan ryöstöretkistään.

Kuvassa vuodelta 1899 on Hattie Tom, Chiricahua Apache -neito.

Tytöt parhaita sotavankeja

Sotavankeja apachet ottivat erityisen mielellään ja etenkin nuoria naisia ja tyttöjä. On mahdollista, että espanjalaisten oma käyttäytyminen kiihdytti apachien ryöstelyä. Sillä tuohon aikaan espanjalaiset kiersivät kyliä ja ryöstivät kylien asukkaat raatamaan orjina Chihuahuan hopeakaivoksilla pohjoisessa Meksikossa. Näissä oloissa ei ollut ihme, että apachet puolestaan iskivät espanjalaisten tulijoiden kyliin ja veivät hevosia, tuliaseita ja vankeja myös mukanaan.

Pojilla tiukka koulutus

Poikiaan apachet kouluttivat sotureiksi spartalaisesti, järjestelmällisin urheiluharjoituksin ja sotaleikein. Tämän seurauksena sanotaan, että apacheja sitkeämpiä ja parempikuntoisia intiaaneja ei ollut olemassa. Pojille pidettiin lapsesta saakka ankaria ruumiillisia harjoituksia. Polttavassa auringonpaahteessa heidän oli juostava kuusi seitsemän kilometriä, kulaus vettä suussaan - saamatta niellä taikka sylkeä sitä pois. Näin he oppivat hengittämään pelkästään sierainten kautta. Myös tyttöjen koulutukseen kuuluivat juoksulenkit, vaikka heitä ohjattiinkin jo nuorena tekemään naisten tehtäviä.

1800-luku sotaa Yhdysvaltain armeijan kanssa

Suurimman osan 1800-luvun jälkipuoliskoa länsiapachet taistelivat Yhdysvaltojen armeijaa vastaan. Vihollisuudet loppuivat viimein, kun Geronimo useiden karkailujensa ja takaa-ajojen jälkeen joutui vangiksi vuonna 1886.

Yhdysvaltain armeija nujertaa apassit

Yhdysvaltain armeija laittoi kaikki voimansa liikkeelle, viime vaiheessa kenraali George Crookin johdolla, jotta viimeinenkin taisteleva apache saatiin nujerretuksi.



Yli sata vuotta sitten ilmestyneessä lännenkirjassa ovat hyökänneet apahit. Kuva Suomen Kansalliskirjasto.

Nimityksiä apasseille

Apacheista on käytetty ainakin seuraavia nimityksiä.

Ahadje, havasupaiden.
Apache, (engl) yleisesti käytetty.
Apassi suomeksi.
Ai-a'-ta, panamint-intiaanien.
Atokuwe, kiowien.
Awatch tai Awatche, utejen.
Chah'-shm, Santo Domingo Keres.
Chishye, laguunoiden.
Ha-ma-kaba-mitc kwa-dig, mohaveiden, merkitsee "kaukana mohaveista".
H'iwana, taosien.
Igihua'-a, havasupaiden.
Inde ja N'de, omia nimityksiä.
Jarosoma, pimojen.
Vuorikomanssi (engl. Mountain Comanche), Yoakum (1855-56).
Muxtsuhintan, cheyennejen.
Oop, papagojen.
Op tai Awp, pimojen.
Poanln, (Hodge, 1895).
P'onin, (Gatschet, MS., B. A. E.).
Shis-Inday, oma nimi, merkitsee "metsien miehet".
Ta-ashi, komanssien, viittaa apassien mokkasiineihin.
Tagui, kiowien vanha nimi.
Tagukeresh, Pecosin nimi.
Tashin, (Mooney, 1898).
Taxkahe, arapahojen.
Thah-a-i-nin', arapahojen, merkitsee "ihmiset, jotka leikkivät luukepeillä", viitaten apassien tapoihin.
Tinna'-ash, wichitojen.
Tshishe, laguunoiden.
Utce-ci-nyu-muh tai Utsaamu tai Yotche-eme, hopien.
Xa-he'-ta-no', cheynnejen, merkitsee "miehet, jotka sitovat hiuksensa taakse".

Apassiheimoja

Jicarilla. Jicarillojen nimi merkitsee "pientä koria" taikka "suklaakoria" ja viittaa siihen, että heimon naiset olivat hyvin taidokkaita korintekijöitä. Naapuriapasseille, kuten Mescalerolle ja Lipanille, heidät tunnettiin nimellä Kinya-Inde, joka tarkoittaa "kiinteissä taloissa asuvat ihmiset". Jicarillat kutsuivat itseään myös Haisndayiniksi, käännettynä "ihmisiksi, jotka tulivat alhaalta", koska heidän uskottiin olevan ensimmäisten alamaailmasta nousseiden ihmisten jälkeläisiä.

Jicarillat elivät puolipaimentolaisina Sangre de Criston vuoristossa ja Etelä-Coloradon tasangoilla, sekä pohjoisessa Uudessa Meksikossa. Sieltä he levittäytyivät tasangoille ennen vuotta 1 525. He elivät suhteellisen rauhallista puolinomadin elämää vuosia, matkustaen kausiluonteisesti, metsästäen, keräillen ja viljellen joenuomia.

Jicarillat jakaantuivat kahteen eri haaraan: varsinaisiin jicarilloihin eli olleroihin ja itäisillä preerioilla ratsastaviin llaneroihin. 1800-luvun puolivälissä jicarillat joutuivat sotaan Yhdysvaltoja vastaan. Vuosikausia jatkuneet sodat päättyivät jicarillojen tappioon 1870-luvun alussa.


Mescalero. Mescalerojen nimi viittaa heidän tapaansa pureskella ja syödä agavekaktuksesta (Agave americano) uutettavaa mescalia. Eivät yhtä sotaisia, kuin Arizonan suunnalla elävät apassit. Mescalerot asuivat Rio Granden ja Pecos-joen välimaastoissa Uuden Meksikon keskiosissa. Faraon taikka pharaoh oli eteläisen mescaleroryhmän niimi. Mescalerot allekirjoittivat sopimuksen USA:n hallituksen kanssa vuonna 1868 ja sijoittuivat Fort Sumner-reservaattiin itäisessä Uudessa Meksikossa navajojen kanssa.

Chiricahua. Eteläinen Arizona ja lounainen Uusi Meksiko. Chiricahua jakaantuu Chiricahua, Mimbreno, Mogollon ja Warm Springs (Ojo Caliente)-apacheryhmiin. Cochise oli kuuluisa chiricahua-apachepäällikkö. Hän kirjoitti rauhansopimuksen USA:n hallituksen kanssa vuonna 1872 ja vei heimonsa reservaattiin Arizonassa. Viimeisenä kaikista apacheista lyötiin Geronimo vuonna 1886 - hänkin chiricahua.



Apassityttö koreineen, kuva vuodelta 1902, kuvaaja Carl Werntz. Kuva Library of Congress.


Lipan (engl. Lipan Apache). Itäinen Uusi Meksiko ja läntinenTexas. Lipanit olivat itäisiä ja tasankojen apacheja, joita kutsuttiin myös nimellä Apache de los Llanos. Lipan-apachet saivat nimensä ehkä asuinseutunsa mukaan, sillä sana merkitsee mahdollisesti "vuoriston sotureita". Lipanit olivat taitavia metsästäjiä, heitä kutsuttiinkin biisoninmetsästäjiksi - ja hurjia sotureita. He metsästivät sekä biisoneita, että monia muita pienempiä nisäkkäitä. Naisväki piti kotona pientä puutarhaa. He kävivät muiden apachien tapaan kauppaa naapuriheimojen kanssa ja saivat vaihtokaupassa biisoninnahoista, lihoista ja luista ja muista metsästystuotteistaan itselleen sekä saviastioita, huopia, puuvillakangasta, turkoosi-mineraalia, viljansiemeniä että kaikkia muita mahdollisia tarvekaluja ja materiaaleja. Soturit leikkasivat hiuksensa lyhyiksi pään vasemmalta puolelta ja antoivat niiden kasvaa oikealta hyvin pitkiksi, palmikoiden ja sitoen hiukset.

Kiowa-apache. Eteläiset tasangot Kiowan maisemissa.

Itäapachet

Jicarilla, mescalero ja lipan yhdessä muodostavat itäiset eli itäapachet, vaikkakin lipanit edustavat myös tasankoapasseja. Tasankoapacheja ovat myös kiowa-apachet eteläisillä tasangoilla Kiowan maisemissa. Rio Grande on rajana itäisille ja läntisille apacheille.

Länsiapachet

Läntisiä apacheja (engl. Western Apache), joilla nimenä myös Coyotero, edustaa viisi keskisen ja pohjoisen Arizonan alueella elänyttä apacheryhmää:



Intiaanisotien rauettua intiaaniheimojen ja -reservaattien alueilla aloittivat toimintansa intiaanien omat poliisit. Järjestelmä oli luonnollisestikin valkoisten kehittämä. Kuvassa Arizonassa eläneiden San Carlos -apassien heimopoliisin kaunis olkamerkki, sekin valkoisten tekemä. Kaikilla intiaaniheimoilla oli omat olkamerkkinsä.

Creative Commons
*Kuva - Copyright © antefixus21


San Carlos-apache. Piti sisällään heimoryhmät Apache Peaks, asuinseutuina Apache Mountains - Arivaipa, asuinseutuina Arivaipa Creek - Pinal, asuinseutuina Salt ja Gila, - sekä varsinaisen San Carlos-apachien heimoryhmän, jonka asuinseutuina San Carlos-joen seudut.

White Mountain-apache. Piti sisällään kaksi heimoryhmää, itäiset ja läntiset white mountain-apachet.

Cibeque-apache. Piti sisällään heimoryhmät Canyon Creck, asuinseutuina Canyon Creek - Carrizo, asuinseutuina Carrizo Creek ja varsinainen Cibeque-apachien heimoryhmän, jonka asuinseutu kahden muun välissä, Cibecue Creekissä.

Eteläinen Tonto-apache (engl. Southern Tonto Apache). Piti sisällään heimoryhmän Mazatzal, asuinseutuina Mazatzal Mountains - sekä useampia pienempiä heimoryhmiä.

Pohjoinen Tonto-apache (engl. Northern Tonto Apache). Piti sisällään heimoryhmät Bald Mountain, asuinseutuina Bald Mountain - Fossil Creek, asuinseutuina Fossil Creck - Mormon Lake, asuinseutuina Mormon Lake - sekä Oak Creek-apachet, joiden asuinseutuina Oak Creek.

Jokainen edellä ensimmäisenä mainittu, läntisten apachien pääryhmä muodostui kahdesta viiteen toisistaan riippumattomasta joukosta, joista kussakin oli 50 - 700 jäsentä, näin oli vuonna 1880. Jokaiseen näistä kuului sitten useita paikallisryhmiä, kooltaan 35 - 200 henkeä. Nämä olivat maanomistukselliset ja poliittiset perusyksiköt.

Eräitä muita apassiheimoja

Luettelomaisesti eräitä apassiheimoja, olivat mm. tucubante, joka ilmeisesti oli yksi lipanien ryhmä. Conejero (conexero), tasankojen apasseja ja ilmeisesti yksi lipan-apassien varhaisimmista ryhmistä.

Rio Coloradon intiaanit (engl. Rio Colorado Indians) edustivat myös ilmeisesti varhaisia lipaneita. Texasissa esiintyneitä apassiheimoja, joita ei enää ollut ainakaan näillä nimillä 1800-luvulle tultaessa, olivat limita (lemita), conejero ja trementina. Viimeksi mainittu trementina saattoi tarkoittaa myös juuri limita-heimoa, joka tapauksessa trementinat olivat varhaisia lipaneita, ja samalla tasankojen apasseja.

Salinero oli myös apassiheimo, ja heidän nimensä viittaa "suolan tuottajaan", sillä he hyödynsivät alueen suolavarantoja. Salinerot kuuluivat mescaleroihin. Chenti (chení) heimo on mainittu vain 1730-luvulta, läntisestä ja keskisestä Texasista ja hekin olivat ilmeisesti yksi lipan-apassien varhempia ryhmiä.

Juuri sama koskee heimoa, jolle annettu nimi yxandi (sandi, ysandi). Manso (maise, mansa, manse, manxo) mainitaan 1500-luvun lopulta, jolloin he elivät Rio Granden seuduilla. Yleisesti uskotaan, että toisessa raportissa seudulta mainitut tanpachoa-intiaanit ovat juuri samoja manson-apasseja.

On mahdollista, että mansonit eivät olleet alunperin apasseja, joihin he kuitenkin mahdollisesti sulautuivat, heistä ei jäänyt jälkeäkään.

Melenudo-intiaanit (engl. Melenudo Indians) tunnetaan vain 1700-luvulta ja heitä pidetään lipanien varhaisena ryhmänä.

Muita apassiheimoja olivat yavapai eli mohave-apassi (engl. Apache Mohave), joka ei kuulunut athapaskanin kieliperheeseen vaan oli osa yuman-kieliperhettä, gila-apassit (xila) sekä seuraavat heimot ja ryhmät, joiden historiasta on varsin vähän tietoa: alacranes, animas, bissarhar, chafalote, cocoyes, colina, doestoe, goolkizzen, janos, jocomes, tejua, tremblers ja zillgaw.

Pinal Coyotero oli läntisten apassien Pinal-vuorten maisemissa Arizonassa elänyt heimo, johon kuuluivat seuraavat pienemmät heimoryhmät:

Chisnedinadinaye, destchetinaye, gadinchin, kaihatin, klokadakaydn, nagokaydn, nagosugn, tegotsugn, titsessinaye, tutsoshin, tutzose, tziltadin ja yagoyecayn.

Pinaleño-vuorilla kaakkoisessa Arizonassa eli apassiheimo pinaleños, joka oli läheisissä suhteissa chiricahua-apasseihin, ja teki asuinseuduiltaan sota-, kauppa- ja ryöstöretkiä Sonoraan ja Chihuahuaan Meksikoon.

Apassit koolla, valmistautumassa hyökkäykseen.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä, "Apache Lookout" - Carl Hantman Copyright © Tom Simpson

Lähteinä mm:
Rani-Henrik Andersson, Markku Henriksson: Intiaanit - Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia - Gaudeamus 2010
Encyclopedia of North American Indians
The Handbook of Texas Online
DesertUSA
Native Languages of the Americas
List of Native American Tribal Entities
Villi Länsi - toimittaneet William C. Davis ja Joseph G. Rosa.
Mike Sotter: Villi Länsi.
Pentti Virrankoski: Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit
Royal B. Hassrick: The Colourful Story of The American West.
Norman Bancroft-Hunt ja Werner Forman: The Indians of The Great Plains.
Suuri Intiaanikirja - Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat (Colin F. Taylor, William C. Sturtevant, 1991)
United States Marshals Service
Finn Arnesen: Intiaanikirja - WSOY
Näin elettiin Villissä Lännessä - Otava
Ulf Sindt: Intiaanit ja cowboyt - SCHILDTS
Apassit sotapolulla - Apassisoturien historiaa - Art House Oy
Dee Brown: Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen - Otava
Michael Johnson: Villi Länsi - Otava
Kultainen Villi länsi - Tammi
The Apaches - Osprey Publishing