Sekstantti. - Kuva Copyright
© Olaf Arndt - Creative Commons.
Navigointia merillä
Ennen tieteen ja teknisen kehityksen myötä käyttöön tulleita kojeita merillä suunnistettiin
maamerkkien ja taivaankappaleiden avulla. Kompassi oli merinavigoinnissa tärkeä virstanpylväs, sillä
se mahdollisti kiinteän suunnan seuraamisen ilman tällaisten havaintojen tekoa.
Merkittäviä navigoinnin apuvälineitä olivat kronometri, kvadrantti, oktantti ja erityisesti sekstantti.
Niiden avulla harjoitettiin tähtitieteellistä navigointia satojen vuosien ajan.
1940-luvulta alkaen tapahtunut radiotekninen kehitys ja sen myötä yhä paremmat ja tarkemmat
sovellukset ja instrumentit merkitsivät ratkaisevia parannuksia navigointimenetelmiin.
Radiomajakat antoivat 1900-luvulla laivoille ja myös lentokoneille mahdollisuuden määrittää
suuntansa ja sijaintinsa ilman maamerkkien apua.
Aivan uutta aikakautta merkitsi se, kun Yhdysvaltain ilmavoimat alkoi kehittää Navstar-nimistä ohjelmaa 1970-luvun puolessa välissä.
Sen myötä meriliikenteenkin käytössä on tänä päivänä tarkka ja reaaliaikainen paikannusmenetelmä -
järjestelmä, joka tunnetaan nykyisin nimellä GPS (Global Positioning System).