Pyhän Jaakobin kirkko. - Kuva Copyright © tatulund - Creative Commons.

Suomen kaunein kirkko

Pyhän Jaakobin kirkko

Pyhän Jaakobin kirkko ei ole Paimion seurakunnan omistuksessa. Rakennuksesta huolehtii Pyhän Jaakobin kirkon seurakuntayhdistys. Kirkko sijaitsee Hevonpäässä Kivinenän kummulla ikivanhalla kirkon paikalla. Kirkon alueella on sijainnut jo pakanuuden ajalla uhrilähde sekä lähellä muinainen markkinapaikka Hiisi. Paimionjoki oli tärkeä kulkuväylä sisämaahan asti, joten paikka kristillisen pyhätön synnylle oli otollinen. Varmuudella tiedetään, että Kivinenä on Paimion vanhin kristillinen kirkonpaikka.

Kirkon suojelus-pyhimys, Jaakob vanhempi (patsas sakariston oven oikealla puolella), pyhiinvaeltajien suojeluspyhimys, antaa aiheen olettaa, että kirkko olisi toivioretkeläisten perustama. Kirkon säilymisen syynä lienevät perinteet ja kelirikkoajan vaikeat kulkuyhteydet pitäjänkirkolle. Kirkollisen keskuksen siirryttyä Vistalle jäi Jaakobin kirkko palvelemaan lähinnä merikulmalaisten tarpeita.

Alkuperäinen kirkko puusta

Alkuperäinen puukirkko sijaitsi hautausmaan keskellä (sakastissa maalaus ja ristipistotyö). Kirkko oli 1700-luvulla isonvihan jälkeen kovin huonossa kunnossa ja sitä alettiinkin pikkuhiljaa kunnostaa. Avustuksia anottiin kuningas Fredrikiltä, mutta avun viivästymisestä huolimatta, kun kirkko melkein hajosi käsiin, aloitettiin rakennustyö kihlakunnan-tuomari Abraham Paleenin toimesta. Tuomari oli Wiksbergin kartanon omistaja ja rahoitti kirkon rakentamista.

Kirkon ja nykyisen kellotapulin suunnittelijaksi palkattiin emäkirkon lukkari Joonas Wrigstadius, joka oli myös erityisen lahjakas kirvesmiehenä. Samanaikaisesti valmistuivat sekä kirkko että kellotapuli vuonna 1734. Lukuisten kirkkoon hautausten vuoksi oli kirkko 1800-luvun alussa riutunut ja vaikutti maahan vajonneelta. Kirkkoa alettiin korjata kyläläisten toimesta.

Vuosisadan vaihteessa Jaakobin yksinkertaisuudessaan kaunis pyhättö oli hyvään kuntoon saatettuna ja olisi taas pitkään toiminut merikulmalaisten jumalanpalvelushuoneena, ellei odottamaton tuho olisi kohdannut tätä Herran huonetta. Kevätsiivouksen yhteydessä 1909 riistäytyi tuli valloilleen sakariston kamiinasta ja lyhyessä ajassa rakkaiden muistojen temppeli oli tulimerenä palaen nopeasti maan tasalle.

Pyhän Jaakobin kirkko. - Kuva Copyright © tatulund - Creative Commons.

Puukirkon tuhoutuminen koettiin suurena menetyksenä ja uuden kirkon suunnitteluun ryhdyttiin oitis. Asiaa hoitamaan valittiin erityinen komitea. Tilattiin piirrokset arkkitehti Lars Sonckilta uutta kirkkoa varten. Komitea pohti aikojen kuluessa kivi-/puukirkon vaihtoehtoja ja lopuksi päädyttiin vielä tilaamaan toiset piirrokset Sonckilta kivikirkkoa varten. Komitea päätti myös, ettei uutta kirkkoa rakenneta vanhan paikalle kirkkotarhan keskelle vaan paikaksi valittiin nykyinen kallioperäinen kumpare, jonka Wiksbergin kartanon omistaja Erik Dahlström lahjoitti. 200-paikkainen kirkko oli ensikertaa käytössä jouluaattona 1928 ja viralliset vihkimisseremoniat pidettiin 11.2.1929.

Jaakobin kirkkoa voidaan pitää viimeisenä kansallis-romanttisen aikakauden tuotteena. Kirkon sijoitus on poikkeuksellinen. Se on rakennettu pohjoiseteläsuuntaisesti, kuori pohjoispäädyssä. Saarnastuoli on alttarin takana ja rakennettu yhteen sen kanssa. Tämä on jonkin verran käytetty ratkaisu pikkukirkoissa. Kirkon sisustus on jugendtyylinen. Kirkon sisäkoristelun suoritti taiteilija Oskari Niemi. Katossa olevat evankelistain vertauskuvat, vihkimäristit, kristilliset symbolit ja köynnöskoristelu sekä kuori-ikkunan Kristuksen päätä esittävä lasimaalaus.



Pyhän Jaakobin kirkko. - Kuva Copyright © tatulund - Creative Commons.

Siitä alkaen kun kirkko jouluaattona 1928 oli ensi kerran käytössä, on kirkossa pidetty säännöllinen jouluhartaus klo 16. Pienenä, intiiminä pyhättönä kirkko on saavuttanut suosiota vihki- ja kastetoimituksille. Kirkkoa hoidetaan talkoilla ja haudat ovat omaisten hoidossa. 110-tieltä kirkolle johtava ikivanha kirkkotie ei tänäkään päivänä pääse nurmettumaan. Perinteet ja kunnioitus niitä pyhiä arvoja kohtaan, joita esi-isät vuosisadasta toiseen ovat vaalineet, kannustavat tätä pientä yhteisöä sen toiminnassa. (Paimion seurakunta)