Nousiaisten kirkko. - Kuva Copyright
© Antti T. Nissinen - Creative Commons.
Suomen kaunein kirkko
Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkko
Pyhän Henrikin kulttiin liittyvä Nousiaisten kirkko on Turun tuomiokirkon ohella Suomen keskiaikaisen kirkkoarkkitehtuurin merkittävin muistomerkki.
Kirkkosalissa oleva piispa Henrikin haudalle pystytetty sarkofagi (kenotafi) pronssilaattoineen on ainutlaatuinen maassamme. Kirkko pappiloineen
on säilyttänyt vuosisataisen maisemallisen asemansa avoimella viljelysaukealla Hirvijoen laaksossa.
Nousiaisten ja Lemun pitäjiä halkovan Hirvijoen yläjuoksun rantatörmällä sijaitseva kirkko poikkeaa pohjamuodoltaan muista keskiaikaisista kirkoista.
Runkohuoneen länsipää on kolmitaitteinen ja itäpäässä siihen liittyy kapeampi taitteinen kuori. Asehuoneessa on oviaukot itä- ja länsiseinällä,
eteläseinällä on ollut ikkunan yhteydessä ulkoinen saarnaparveke. Kirkossa on käytetty poikkeuksellisen paljon tiiltä seinämuurien yläosassa.
Kuori-ikkunoissa ja eteläportaalissa on monimuotoiset tiiliprofiloinnit.
Neljä pilariparia jakaa kirkkosalin kolmeen laivaan, joista keskilaiva
on kaksi kertaa niin leveä kuin sivulaiva. Holvit ovat yksinkertaisia ristiholveja ja niissä sekä pitkittäisissä arkadikaarissa on joitakin
primitiivisiä kalkkimaalauksia. Kirkkosalin kiinteä sisustus on alkuperäiselle paikalleen 1960-luvun lopulla palautettua Pyhän Henrikin
sarkofagia ja 1640 lahjoitettua saarnastuolia lukuun ottamatta selkeän moderni.
Kirkon merkittävin kalleus on Piispa Maunu II Tavastin 1429 lahjoittama mustaa belgialaista kalkkikiveä oleva sarkofagi, joka on päällystetty
piispa Henrikin elämää ja ihmetekoja kuvaavilla kaiverretuilla messinkilaatoilla. Lisäksi kirkossa on Pyhää Henrikiä esittävä suurikokoinen
veistos ja triumfikaareen kiinnitetty krusifiksi.
Kirkon eteläpuolella oleva vaatimaton kaksikerroksinen kellotapuli on rakennettu 1759-1760 turkulaisen Matias Ledeniuksen johdolla.
Nousiaisten pappila sijaitsee joen vastarannalla ja kirkolta sinne johtavat portaat ja silta. Pappila on sijainnut samalla paikalla
todennäköisesti 1200-luvulta lähtien. Päärakennus on rakennettu 1890. Talousrakennuksista yksi on yhteinen viereisen kirkon virkatalon tilanhoidosta vastanneen tilan kanssa.
Historia
Nousiaisten kirkko rakennettiin legendan mukaan paikalle, johon Suomen ensimmäinen piispa Henrik 1150-luvun puolivälissä haudattiin.
Nousiaisten kirkossa säilytettiin ilmeisesti piispa Henrikin pyhäinjäännöksiä ennen niiden siirtämistä Turun tuomiokirkkoon
1300-luvun vaihteessa. Piispa Henrikin pyhimyskultti, johon liittyvät Surmavirsi ja Pyhän Henrikin legenda, kehittyi 1200-luvulla ja
Nousiaisten kirkko muodostui pyhiinvaelluskohteeksi.
Nousiaisten Topoisiin, nykyiselle kirkonpaikalle, kehittyi 1100-1200-luvulla Suomen ensimmäinen hiippakuntakeskus. Keskiaikaista
kivikirkkoa edelsi samalla paikalla ilmeisesti puinen kirkko. Piispanistuin siirtyi Aurajoen Koroisiin 1229 ja Pappilan kylän maat
luovutettiin Nousiaisten seurakunnalle.
Vuonna 1901 arkkitehti Josef Stenbäckin johdolla tehdyssä korjauksessa kivikirkon kiinteä sisustus uusittiin, ikkunat laajennettiin ja
kuorin eteläseinää vasten rakennettiin harmaakivinen kappeli piispa Henrikin sarkofagia varten. Kirkkoa korjattiin Muinaistieteellisen
toimikunnan arkkitehtien Heikki Havaksen ja Maija Kairamon suunnitelmien mukaan 1967-1968. Tuolloin sarkofagi siirrettiin erillisestä
kuorista kirkkosaliin sen lattian alta löydetyn kiviperustan kohdalle. (Museovirasto)
Nousiainen
Nousiainen (ruots. Nousis) on Suomen kunta, joka sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa. Nousiaisten naapurikunnat ovat Aura, Masku, Raisio,
Mynämäki, Pöytyä, Rusko ja Turku. Entisiä naapurikuntia ovat Maskuun liitetty Lemu, Mynämäkeen liitetty Mietoinen, Turkuun liitetty Paattinen,
Ruskoon liitetty Vahto ja Pöytyään liitetty Yläne. Kunnan koilliskulmassa on alkujaan kahdeksan kunnan yhteinen rajakivi Kuhankuono.
Nousiaisten asukkaasta käytetään sanaa nousiaislainen tai noustelainen. (Wikipedia)
