Pyhän Laurin kirkko. - Kuva yllä Copyright
© markgeneva - All Rights Reserved.
Mynämäen Pyhän Laurin kirkko on rakennettu paikalle, jossa on ollut pysyvää asutusta jo esihistoriallisella ajalla. Paikalle lienee ensin rakennettu 1200-luvulla rakennettu puinen kirkko. Nykyinen kirkkorakennus kuuluu Suomen suurimpiin keskiaikaisiin kivikirkkoihin. Suuren runkohuoneen ulkomitat ovat n. 39 metriä ja 21 metriä, päädyn korkeus noin 28 metriä. Kirkon erityispiirteisiin kuuluu mahtava, tornimainen länsihalli, jolle ei ole vastinetta muualla Suomessa. Rakennuksen toisessa kerroksessa on kaksi paikkaa ulkosaarnatuolille, josta pappi saattoi saarnata kirkon ympärille kerääntyneelle kansalle.
Pyhän Laurin kirkko. - Kuva Copyright © markgeneva - All Rights Reserved.
Mynämäen kirkko on kooltaan, tilavuudeltaan, maamme kolmanneksi suurin keskiaikainen kirkko. Suurin on Turun tuomiokirkko. Kirkon koko on edustanut aikansa mahtisukujen valtaa paikkakunnalla. Nykyisen harmaakivikirkon paikalla lienee ollut ensin puukirkko ja myöhemmin lisäksi kivinen sakaristo. Keskiajalla rakennettu Mynämäen kirkko on omistettu Pyhälle Laurille (Laurentius), joka on köyhien suojeluspyhimys. Kolmilaivaisen ja tiiliholvatun kirkon tarkkaa rakentamisvuotta ei tiedetä. Tämän päivän tutkimus arvioi kirkon rakennusajaksi 1430-luvun, jolloin Suomen piispana Turussa toimi Mynämäen Alasjoelta (vanhan Mietoisten alueen Tavastilasta) lähtöisin ollut Maunu II Tavast.
1400-luvun alkuperäisasussa olevat kattomaalaukset ovat näkyvissä keskilaivan neljässä kattoholvissa. Edestä katsoen toisessa holvissa näkyvät kuvat: Jeesus äitinsä Marian sylissä, marttyyripiispa Henrik ja surmaajansa Lalli, Ruotsin kuningas Erik, apostolit Pietari ja Paavali sekä pyhä Antonius (ruttopyhimys ja sikojen suojelija). 1650-luvulla kattomaalaukset peitettiin kalkilla. Sivuseinät rapattiin 1800-luvun lopulla tasaiseksi, mikä muun muassa aiheutti kaiun voimistumisen kirkossa.
1500-luvulta oleva krusifiksi on alkuperäisellä paikallaan alttarikorokkeen päälle, Krusifiksin alapuolella sijaitsi vuoteen 1738 asti kuoriaidan keskimmäinen ovi. Krusifiksi, ristiinnaulitun kuva, on kotimaista työtä.
Suomen kaunein kirkko
Pyhän Laurin kirkko
Mynämäki on Varsinais-Suomen vanhoja pitäjiä, ruotsiksi Virmo. Vanhin asiakirjamaininta seurakunnasta löytyy paavin kiertokirjeessä jo vuodelta 1309.Mynämäen Pyhän Laurin kirkko on rakennettu paikalle, jossa on ollut pysyvää asutusta jo esihistoriallisella ajalla. Paikalle lienee ensin rakennettu 1200-luvulla rakennettu puinen kirkko. Nykyinen kirkkorakennus kuuluu Suomen suurimpiin keskiaikaisiin kivikirkkoihin. Suuren runkohuoneen ulkomitat ovat n. 39 metriä ja 21 metriä, päädyn korkeus noin 28 metriä. Kirkon erityispiirteisiin kuuluu mahtava, tornimainen länsihalli, jolle ei ole vastinetta muualla Suomessa. Rakennuksen toisessa kerroksessa on kaksi paikkaa ulkosaarnatuolille, josta pappi saattoi saarnata kirkon ympärille kerääntyneelle kansalle.
Pyhän Laurin kirkko. - Kuva Copyright © markgeneva - All Rights Reserved.
Mynämäen kirkko on kooltaan, tilavuudeltaan, maamme kolmanneksi suurin keskiaikainen kirkko. Suurin on Turun tuomiokirkko. Kirkon koko on edustanut aikansa mahtisukujen valtaa paikkakunnalla. Nykyisen harmaakivikirkon paikalla lienee ollut ensin puukirkko ja myöhemmin lisäksi kivinen sakaristo. Keskiajalla rakennettu Mynämäen kirkko on omistettu Pyhälle Laurille (Laurentius), joka on köyhien suojeluspyhimys. Kolmilaivaisen ja tiiliholvatun kirkon tarkkaa rakentamisvuotta ei tiedetä. Tämän päivän tutkimus arvioi kirkon rakennusajaksi 1430-luvun, jolloin Suomen piispana Turussa toimi Mynämäen Alasjoelta (vanhan Mietoisten alueen Tavastilasta) lähtöisin ollut Maunu II Tavast.
1400-luvun alkuperäisasussa olevat kattomaalaukset ovat näkyvissä keskilaivan neljässä kattoholvissa. Edestä katsoen toisessa holvissa näkyvät kuvat: Jeesus äitinsä Marian sylissä, marttyyripiispa Henrik ja surmaajansa Lalli, Ruotsin kuningas Erik, apostolit Pietari ja Paavali sekä pyhä Antonius (ruttopyhimys ja sikojen suojelija). 1650-luvulla kattomaalaukset peitettiin kalkilla. Sivuseinät rapattiin 1800-luvun lopulla tasaiseksi, mikä muun muassa aiheutti kaiun voimistumisen kirkossa.
1500-luvulta oleva krusifiksi on alkuperäisellä paikallaan alttarikorokkeen päälle, Krusifiksin alapuolella sijaitsi vuoteen 1738 asti kuoriaidan keskimmäinen ovi. Krusifiksi, ristiinnaulitun kuva, on kotimaista työtä.
1400-luvulta peräisin oleva alttarikaappi on v.1960 ennallistettu kirkon keskiaikaisen kuorikaapin osista. Kaapin aiheita ovat:
Marian ilmestys, Kristuskuningas, kuninkaiden kumarrus, Jeesus-lapsi temppelissä, surevat Maria ja Johannes sekä jouluaiheinen Jeesuksen syntymä tallissa.
Alttarin pöytälevy on balttilaista kalkkikiveä keskiajalta, ja siinä on viisi vihkiristiä. Alttarin molemmin puolin oleviin pilasterisyvennyksiin eli pyhimyskomeroihin on sijoitettu katolisen ajan suojeluspyhimyksiä esittävät veistokset: pyhä Laurentius ja pyhä Eerik. Veistokset on valmistettu 1400–luvun alussa.
Kuoriosan oikeassa reunassa on valtaneuvos ja sotapäällikkö Henrik Flemingin ja hänen Ebba-puolisonsa hautamonumentti vuodelta 1632. Tämä kalkkikivestä veistetty Memento Mori- tyyppinen muistomerkki on ainoa laatuaan Suomessa. Sen alttarinpuoleisessa päädyssä on latinankielellä kirjoitetut sanat: ” Kokonaan turhuus on jokainen elävä ihminen. Kaikkea olen ollut eikä mikään hyödytä, tyhjyyteen palaa se, mikä ennen oli tyhjää.” Hautamonumentti on alkuperäisesti sijainnut alttarin edessä hautaa peittävän kivilaatan vieressä.
Vastakkaiselle puolella kuoria, sakastin oven vieressä on vuodelta 1624 Flemingin perheen epitafi eli muistotaulu, jossa on kuvattu koko perhe, myös kuolleet lapset valkoisessa asussa. Taulun on veistänyt tallinnalainen Tobias Heinze. Epitafin sivuille, koristeellisten pylväiden väliin on sijoitettu Mooses laintauluineen ja Aaron. Kerroksen alakuvissa on kuningasten kumarrus, ehtoollisen asettaminen ja paimenten kumarrus.
Alttarin vasemmalle puolelle on sijoitettu myös ristiinnaulittua esittävä maalaus, joka on Margareta Capsian tekemä v. 1747. Hänet tunnetaan Suomen ensimmäisenä naispuolisena taidemaalarina. Taulu toimi edellisvuosisatoina alttaritauluna.
Saarnastuoli on virolaisen puunveistäjän Lüdert Heissmanin tekemä vuodelta 1641. Sen ulkoseinissä on Kristuksen (Salvator Mundi) ja apostolien kuvia sekä kaikukatoksessa eli baldakiinissa kyyhkynen Pyhän Hengen vertauskuvana.
Pyhän Laurin kirkko. - Kuva Copyright © markgeneva - All Rights Reserved.
Pohjoisseinällä oleva maalaus, Kristuksen kaste, on mahdollisesti 1600-luvulta.
Kirkon urut ovat Kangasalan urkutehtaan rakentamat (v. 1959) ja niissä on 38 äänikertaa. Urkuparven maalaukset on tehnyt turkulainen Gabriel Sweidel 1780-luvulla ja ne kuvaavat sekä pelastus- että kärsimyshistoriaa. Kirkossa on ollut myös sivuparvet, joista eteläinen ”miesparvi” on poistettu 1860-luvulla ja pohjoinen ”naisparvi” v. 1959. Osa sivuparvien maalauksista sijaitsee urkuparvella ja kellotornin yläkaiteessa.
Vihkiristejä on itä- ja länsipäädyssä sillä kohtaa seinää, mihin piispa pirskoi vettä kirkon valmistuttua keskiajalla. Sivuseinällä ovat Fleming- ja Gyllenflög-suvun hautavaakunat.
Kirkkotekstiilit on suunnitellut Hanna Korvela. Alttaritekstiilit ovat saaneet aiheensa kirkkorakennuksen kuva-aiheista kuten vihkiristeistä ja kattoornamenteista.
Kirkon torniosa (nykyinen eteinen) on rakennettu 1400-luvulla, mutta myöhemmin kuin itse kirkkosali. Tämän osan rakentaminen on jäänyt aikanaan kesken eikä sen alkuperäistä tarkoitusta tunneta. Ainakin suunniteltu katon holvaus on jäänyt tekemättä. Torniosan kirkkosalin puoleisessa seinässä näkyvät umpeen muuratut ikkunat ja vanhat keskiaikaiset tuuliraudat. Eteistornin ulkoseinässä näkyvät myös aikoinaan kesäaikana käytössä olleet ulkoiset saarnastuolit. Länsipäädyssä sellaisen kohdalle on sijoitettu Fleming-suvun vaakuna. Vasta vuonna 1778 matala torniosa korotettiin nykyiselle tasolle. Tähän puiseen osaan sijoitettiin kolme uudelleen valettua kirkonkelloa. Sisäänkäynti on alunperin tapahtunut kirkon eteläsivulla olevan asehuoneen kautta. Keskiajan jälkeen se siirrettiin nykyiseen paikkaansa.
Vaivaisukko, Latsarus, on sijainnut aikoinaan Uuteenkaupunkiin vievän tien risteyksessä. Vaivaisukon on 1880-luvulla uusinut mietoislainen ”käsipuoli-Petteri”, Petteri Grönholm. Se on nyt sijoitettuna eteishuoneeseen.
Kirkko- eli votiivilaiva on lahjoitus vuodelta 1820.
Kirkkoon mahtuu noin 650 henkilöä.
Kirkon läheisyydessä, sen koillispuolella, sijaitsee vanha pappila. Jo 1200-luvulta lähtien on pappila ollut tällä kauniilla niemekkeellä, jonka Mynäjoki (aiemmin Alasjoki) kietoo kengän muotoiseksi. Pappilan päärakennus on nykyäänkin seurakunnan omistuksessa. Tällä hetkellä se on virastokäytössä. (Mynämäen seurakunta)
Alttarin pöytälevy on balttilaista kalkkikiveä keskiajalta, ja siinä on viisi vihkiristiä. Alttarin molemmin puolin oleviin pilasterisyvennyksiin eli pyhimyskomeroihin on sijoitettu katolisen ajan suojeluspyhimyksiä esittävät veistokset: pyhä Laurentius ja pyhä Eerik. Veistokset on valmistettu 1400–luvun alussa.
Kuoriosan oikeassa reunassa on valtaneuvos ja sotapäällikkö Henrik Flemingin ja hänen Ebba-puolisonsa hautamonumentti vuodelta 1632. Tämä kalkkikivestä veistetty Memento Mori- tyyppinen muistomerkki on ainoa laatuaan Suomessa. Sen alttarinpuoleisessa päädyssä on latinankielellä kirjoitetut sanat: ” Kokonaan turhuus on jokainen elävä ihminen. Kaikkea olen ollut eikä mikään hyödytä, tyhjyyteen palaa se, mikä ennen oli tyhjää.” Hautamonumentti on alkuperäisesti sijainnut alttarin edessä hautaa peittävän kivilaatan vieressä.
Vastakkaiselle puolella kuoria, sakastin oven vieressä on vuodelta 1624 Flemingin perheen epitafi eli muistotaulu, jossa on kuvattu koko perhe, myös kuolleet lapset valkoisessa asussa. Taulun on veistänyt tallinnalainen Tobias Heinze. Epitafin sivuille, koristeellisten pylväiden väliin on sijoitettu Mooses laintauluineen ja Aaron. Kerroksen alakuvissa on kuningasten kumarrus, ehtoollisen asettaminen ja paimenten kumarrus.
Alttarin vasemmalle puolelle on sijoitettu myös ristiinnaulittua esittävä maalaus, joka on Margareta Capsian tekemä v. 1747. Hänet tunnetaan Suomen ensimmäisenä naispuolisena taidemaalarina. Taulu toimi edellisvuosisatoina alttaritauluna.
Saarnastuoli on virolaisen puunveistäjän Lüdert Heissmanin tekemä vuodelta 1641. Sen ulkoseinissä on Kristuksen (Salvator Mundi) ja apostolien kuvia sekä kaikukatoksessa eli baldakiinissa kyyhkynen Pyhän Hengen vertauskuvana.
Pyhän Laurin kirkko. - Kuva Copyright © markgeneva - All Rights Reserved.
Pohjoisseinällä oleva maalaus, Kristuksen kaste, on mahdollisesti 1600-luvulta.
Kirkon urut ovat Kangasalan urkutehtaan rakentamat (v. 1959) ja niissä on 38 äänikertaa. Urkuparven maalaukset on tehnyt turkulainen Gabriel Sweidel 1780-luvulla ja ne kuvaavat sekä pelastus- että kärsimyshistoriaa. Kirkossa on ollut myös sivuparvet, joista eteläinen ”miesparvi” on poistettu 1860-luvulla ja pohjoinen ”naisparvi” v. 1959. Osa sivuparvien maalauksista sijaitsee urkuparvella ja kellotornin yläkaiteessa.
Vihkiristejä on itä- ja länsipäädyssä sillä kohtaa seinää, mihin piispa pirskoi vettä kirkon valmistuttua keskiajalla. Sivuseinällä ovat Fleming- ja Gyllenflög-suvun hautavaakunat.
Kirkkotekstiilit on suunnitellut Hanna Korvela. Alttaritekstiilit ovat saaneet aiheensa kirkkorakennuksen kuva-aiheista kuten vihkiristeistä ja kattoornamenteista.
Kirkon torniosa (nykyinen eteinen) on rakennettu 1400-luvulla, mutta myöhemmin kuin itse kirkkosali. Tämän osan rakentaminen on jäänyt aikanaan kesken eikä sen alkuperäistä tarkoitusta tunneta. Ainakin suunniteltu katon holvaus on jäänyt tekemättä. Torniosan kirkkosalin puoleisessa seinässä näkyvät umpeen muuratut ikkunat ja vanhat keskiaikaiset tuuliraudat. Eteistornin ulkoseinässä näkyvät myös aikoinaan kesäaikana käytössä olleet ulkoiset saarnastuolit. Länsipäädyssä sellaisen kohdalle on sijoitettu Fleming-suvun vaakuna. Vasta vuonna 1778 matala torniosa korotettiin nykyiselle tasolle. Tähän puiseen osaan sijoitettiin kolme uudelleen valettua kirkonkelloa. Sisäänkäynti on alunperin tapahtunut kirkon eteläsivulla olevan asehuoneen kautta. Keskiajan jälkeen se siirrettiin nykyiseen paikkaansa.
Vaivaisukko, Latsarus, on sijainnut aikoinaan Uuteenkaupunkiin vievän tien risteyksessä. Vaivaisukon on 1880-luvulla uusinut mietoislainen ”käsipuoli-Petteri”, Petteri Grönholm. Se on nyt sijoitettuna eteishuoneeseen.
Kirkko- eli votiivilaiva on lahjoitus vuodelta 1820.
Kirkkoon mahtuu noin 650 henkilöä.
Kirkon läheisyydessä, sen koillispuolella, sijaitsee vanha pappila. Jo 1200-luvulta lähtien on pappila ollut tällä kauniilla niemekkeellä, jonka Mynäjoki (aiemmin Alasjoki) kietoo kengän muotoiseksi. Pappilan päärakennus on nykyäänkin seurakunnan omistuksessa. Tällä hetkellä se on virastokäytössä. (Mynämäen seurakunta)
