JOULUKALENTERI - KOIRAT

Luukku13

Siperianhusky

Siperianhusky lukeutuu arktisiin pystykorviin. Se on peräisin Koillis-Siperiasta, niemeltä joka kurkottaa Siperiasta kohti Alaskaa, missä se on parin-kolmen vuosituhannen ajan ollut tsuktsi-nimisen heimon reki- ja seurakoirana. Heimon pysyvät asuinsijat olivat sisämaassa, mutta he tekivät rekikoirien avulla pitkiä metsästysretkiä pyytääkseen merinisäkkäitä. Tsuktsit ovat voineet käyttää siperianhuskyjaan myös porojen paimenina. Pienikokoinen rekikoira, joka söi vähän, oli tsuktsien käyttöön hyvin tarkoituksenmukainen.

Tsuktsien keveitä kuormia heidän huskynsa vetivät kohtuullisella nopeudella uskomattomia matkoja. Jos piti kuljettaa raskaampia kuormia, laitettiin valjakkoon yksinkertaisesti vain lisää koiria niin, että valjakko saattoi käsittää jopa 16 - 18 koiraa, tavanomaisen 6 - 8 sijasta.

Asemasta tsuktsien parissa ei vain työtehtävissä vaan myös seurakoirana kielii se, että siperianhusky on selvästi "sivistyneempi" ja spontaanisti ystävällisempi ihmistä kohtaan, kuin muut napaseudun pystykorvat.

Siperian hyisissä ja armottomissa oloissa siperianhuskyista muovautui hyvin kestäviä ja ne tottuivat tekemään työtään aamusta iltaan.

Satojen vuosien ajan siperianhuskyt elelivät eristyksissä Siperiassa. Vuonna 1909 Gossak-niminen venäläinen turkiskauppias vei huskyt Kanadaan. Gossak uskoi, että hänen huskynsa voittaisivat vetokoirakilpailuissa alaskanmalamuutit, toisen arktisen rodun, joka oli tuolloin vetokoiraurheilun kiistaton ykkönen. Näin kävikin ja siperianhuskyt ottivat ykköspaikan itselleen.

Huskyt herättivät suurta huomiota vetokoiraharrastajien parissa. Tähän hyvin positiiviseen vastaanottoon vaikuttivat siperianhuskyn valtava vetohalu ja kestävyys, sekä sen miellyttävä ja sopeutuva luonne. Suhtautuuhan siperianhusky hyvin niin toisiin koiriin kuin ihmisiinkin.

Gossakin siperianhuskyt tekivät erityisen suuren vaikutuksen Fox Maule Ramsayhin, nuoreen skottiin, joka matkusti Siperiaan ja kuljetti sieltä mukanaan kuutisenkymmentä koiraa. Niistä ovat saaneet alkunsa sekä Kanadassa, Yhdysvalloissa että Euroopassa nykyisin elävät kannat. Amerikan kennelliitto tunnusti rodun vuonna 1930. Myös tsuktseja muutti 1900-luvun alkupuolella Siperiasta Alaskaan ja heidän mukanaan tulivat huskyt. Koirien ja niiden alkuperäisten kasvattajien maine levisi mantereella yhä laajemmalle.

Huskyt saivat erityistä, suurta huomiota sankarikoirina vuonna 1925, kun niiden vetämillä valjakoilla vietiin lääkkeitä syrjäiseen Nomeen; ne pelastivat kurkkumätään sairastuneita. Yli tuhannen kilometrin matkasta huskyvaljakot selviytyivät viidessä vuorokaudessa ja täten epidemia voitettiin.

Siperianhuskyn ominaisuudet on saatu aikaan monien sukupolvien aikana, valikoivalla jalostuksella. Siitä on kehittynyt tyypillinen vetokoira, jonka liikkuminen on sulavaa ja vaivatonta. Se on kestävä ja työhaluinen.



Siperianhuskylla on usein siniset silmät, joko toinen taikka molemmat. Se, että silmät voivat olla eriväriset, on siperianhuskyn erityispiirre. Toinen silmä voi olla ruskea ja toinen sininen. Mantelinmuotoiset ja vinot silmät voivat olla molemmat myös ruskeat.

Siperianhuskyn hyvin ilmeikäs pää on tyypillinen pystykorvan pää; pyöreä kallo, jyrkkä otsapenger, kapea kuono, pystyt korvat ja valpas katse. Häntä ei ole yhtä paljon kiemuralla selän yllä, kuin muilla pystykorvilla. Koiran ollessa paikallaan, häntä roikkuu.

Siperianhuskyn peitinkarva on tiheää, pitkähköä ja tuntuu kosketettaessa yllättävän pehmeältä. Peitinkarvan alla on tiheä, villava aluskarva. Karvapeite tekee siperianhuskyn täyteläisen näköiseksi ja suojaa sitä kylmyydeltä. Väreiltään turkki voi olla lähes mitä tahansa. Siperianhuskylla on korkeutta 50 - 60 cm ja painoa 23 - 30 kg, se on siten keskikokoinen koira.

Siperianhuskyn koko olemus ilmentää tasapainoa, voimaa ja vauhtia. Siperianhusky on suosittu ja kevyt rekikoira. Tässä tehtävässään se on äärettömän kestävä ja myös nopea ja sen sanotaan elävänkin vain rekeä vetääkseen. Sitä pidetään suorituskykynsä vuoksi rekikoiramaailman formulana taikka lämminravurina. Vahtikoirana siperianhusky ei ole parhaimmillaan, siihen tehtävään se on hieman liian kiltti.

Siperianhusky on myös hyvin miellyttävä seura- ja retkikoira, vaikkapa erätulilla. Se on älykäs, ihmisystävällinen ja hyväntuulinen - yhtä aikaa voimakas ja elegantti. Nokkelana ja leikkisänä se viihtyy myös hyvin lasten seurassa.

Suttakin ulkonäöltään muistuttava siperianhusky omaa vielä alkukantaisia, susimaisia piirteitäkin. Siperianhuskyt ulvovat mielellään laumana, ihan kuin susien tapaan. Husky sanana merkitsee käheää. Huskyt ulvovat ja murisevat mutta eivät hauku.

Siperianhuskyt ovat sosiaalisia koiria, ne eivät viihdy yksin. Siperianhusky on laumakoira sanan varsinaisessa merkityksessä. Se tappelee harvoin lajitoveriensa kanssa, sillä se kunnioittaa vaistomaisesti ryhmän sosiaalista arvojärjestystä esi-isiensä susien tavoin. Rekikoira-ajueessa on tarkka arvojärjestys ja johdossa oleva yksilö voi olla hyvin dominoiva. Toimettomuudesta siperianhuskyt eivät pidä ja ovat onnellisimmillaan, saadessaan olla luonnossa ja juosta - ja vetää sitä rekeä.