Kuvassa yllä höyrylaiva Wellamo jäisillä vesillä. - Valokuva ja Wellamon esittely sivun alareunassa. - Maalaus Suomen merimuseon kokoelmat.



S/S Svea Jarl. - Silja Linen vuosina 1962–1976 käytössä ollut Svea Jarl oli alunalkaen höyrylaiva, mutta siihen asennettiin myöhemmin uusien omistajien toimesta dieselmoottorit. - Kuvaaja Volker von Bonin, kuva Museovirasto.

Suomen höyrylaivat

Suomen höyrylaivaliikenteellä on pitkät perinteeet. Suomen ensimmäinen höyrylaiva oli vuonna 1833 Kiteen Puhoksella Pohjois-Karjalassa rakennettu S/S ilmarinen, joka oli tyypiltään siipiratashinaaja. Se työskenteli noin 11 vuotta ainoana höyrylaivana Saimaan vesistössä.

Ensimmäinen Suomen potkurilla toiminut höyrylaiva oli Saksasta vuonna 1850 ostettu S/S Hengist. Siihen mahtui 28 matkustajaa ja se seilasi Helsinki-Lyypekki-Turku linjalla. Suomen valtio hankki vuonna 1890 höyrykäyttöisen jäänmurtajan, nimeltään S/S Murtaja.



Merikapteeni Jorma Kunnas. - Kuva, Kuvasiskot vuonna 1965 - Museovirasto.



Maalauksessa höyryalus S/S Bore II merellä. - Mastoissa ovat Ruotsin lippu ja Bore-yhtiön lippu. Laivan perässä Suomen lippu. Kannella näkyy ihmisiä. S/S Bore II oli suomalainen, vuonna 1900 rakennettu matkustajahöyrylaiva, joka tuhoutui tulipalossa ja upposi toukokuussa 1915 Helsingin Eteläsatamassa. - Kuva Forum Marinum.

Höyrylaivastomme kehitys

Kun vuosisadan vaihtuessa 1800-luvulta 1900-luvulle, koko maailman kauppatonnistossa oli purje- ja konealuksia lähes yhtä paljon, niin Suomessa kehitys oli hitaampaa. Tuolloin Suomen kauppalaivastossa oli höyryaluksia vain noin 15 % koko tonnimäärästä.

Ensimmäiseen maailmansotaan mennessä höyryalusten osuus Suomessa kasvoi vähitellen runsaaseen 20 %:iin, mutta samaan aikaan maamme purjelaivastokin edelleen kasvoi. Ahvenanmaalla elettiin laivanvarustuksen kukoistusaikaa, ja sen perustana olivat lähes yksinomaan purjelaivat. Purjelaivojen mukana oloa edisti se, että rauta- ja teräsrunkoisia purjelaivoja saattoi ostaa Euroopasta varsin halvalla. Kun merimiesten palkatkin olivat alhaiset, oli purjelaivojen pito edelleenkin kannattavaa.

Ensimmäisen maailmansodan aika oli kohtalokas Suomenkin purjelaivoille ja niiden oli aika väistyä. Kehityksen kärkeen nousivat nyt väistämättä höyryalukset ja usein myös uudet varustamot. Näistä huomattavin oli Finska Ångfartygs Aktiebolaget (FÅA). Se ryhtyi jo varhain harjoittamaan säännöllistä linjaliikennettä Isoon-Britanniaan, samoin matkustajaliikennettä ja kalustoltaankin se oli kehityksen kärjessä.



Kuva Suomen merimuseo.



FÅA:n (Finska Ångfartygs Aktiebolag) merikapteeni B. Förbom. - Vuosi 1930. - Kuva Museovirasto.



Kapteeni Lars Krogius perusti vuonna 1883 suomalaisen laivayhtiön, nimeltään Finska Ångfartygs Aktiebolaget (FÅA). - Vuodesta 1937 alkaen yhtiön nimi oli Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiö - Finska Ångfartygs Aktiebolaget (SHO). SHO oli vuosisadan 1800-1900 vaihteessa Suomen suurin varustamo 28 aluksellaan. Sen omistuksessa oli 45% koko maan ulkomaanliikenteen höyrylaivoista. Varustamon nimi muuttui virallisesti 1976, kun siitä tuli EFFOA. Vuonna 1990 Effoan toiminta lakkasi sellaisenaan, kun se yhdessä Johnson Linen kanssa muuttui EffJohniksi. Kuvassa yhtiön reklaami- eli mainosmerkki. - Kuva Helsingin kaupunginmuseo.

Höyrylaiva S/S Ukkopekka. - Se liikennöi rannikkoalueella, ollen viimeinen merirannikoittemme reittiliikenteessä oleva matkustajahöyrylaiva. S/S Ukkopekka valmistui vuonna 1938. Sen kotipaikka on Turku. Aluksella on pituutta 35 metriä ja leveyttä 7,3 metriä. Painoa on noin 300 tonnia. Höyrykone antaa alukselle noin 10 solmun nopeuden. Matkustajia mahtuu 199.

Yli-ikäinen tonnisto

Suomen merenkulku koki suuren muutoksen 1920-1930-luvuilla, mutta puitteet olivat yleensä hyvin vaatimattomat. Pääomien puutteessa varustamot hankkivat yleensä vanhoja höyryaluksia, jopa 1800-luvun puolella rakennettuja ja pulakauden aikana niitä saikin erittäin halvalla. Höyryaluksiin siirtyminen merkitsi Suomessa siten siirtymistä yli-ikäiseen tonnistoon. Maan vienti kehittyi kuitenkin noina aikoina hyvin ja siksi merenkulkukin kehittyi varsin hyvin.

Toinen maailmansota tiesi suuria menetyksiä Suomenkin kauppalaivastolle. Kun kaiken lisäksi osa parhaista aluksista jouduttiin luovuttamaan sotakorvauksina, pieneni tonnisto alle puoleen entisestä. Nämä tappiot kuitenkin korvattiin vajaassa vuosikymmenessä ja tällöin Suomeen kehittyi myös nykyaikainen telakkateollisuus.

Höyrylaivakauden päättyminen meriliikenteessä 1960-luvulla

Todella suuri kauppalaivaston rakennemuutos tapahtui 1960-luvulla, jolloin siirryttiin höyrylaivoista moottorialuksiin ja laivojen keski-ikä samalla selvästi aleni.



Suvisen Suomen sylissä sinisellä Saimaalla. - Sisävesihöyrylaiva Saimaalla vuonna 1936. Kuva Aarne Pietinen, Museovirasto.

Iki-ihanat höyrylaivat seilaavat edelleenkin järvillämme

Saimaalla ensimmäinen höyrylaiva, siipiratashöyryhinaaja Ilmarinen aloitti liikennöinnin vuonna 1833. Päijänteellä puolestaan ensimmäinen höyrylaiva aloitti liikennöinnin vuonna 1856, kun sotaväen tarpeisiin rakennettu siipiratashöyrylaiva Suomi valmistui.

Matkustajahöyrylaivat kehittyivät yhdessä tavaraliikenteeseen tarkoitettujen höyrylaivojen kanssa. Täydellisesti höyrylaivat eivät 1960-luvulle tultaessa kadonneet, sillä niitä on vieläkin järviliikenteessä melkomoinen joukko. Meidän päiviimme asti liikenteessä säilyneet valkokylkiset, sisävesien matkustajahöyrylaivat valmistuivat 1900-luvun alussa. Suuri muutos järviemme höyrylaivaliikenteessä tapahtui vuonna 1967, jolloin useat eri varustamot yhdistyivät ja syntyi Saimaan Laivamatkat Oy.

Kunnostettuina ja hyvin hoidettuina höyrylaivoja seilaa edelleenkin sinisellä Saimaalla ja avaralla Päijänteellä huvi- ja maisemaristeilyaluksina tai yksityiskäytössä. Alunalkaen yksi- taikka puolitoistakantiset alukset on useissa tapauksissa tilantarpeen kasvaessa rakennettu kaksikerroksisiksi.

Bore Linen S/S Bore III lähtee Olympialaiturista. - S/S Bore III oli suomalainen matkustajahöyrylaiva, joka oli turkulaisen Bore-varustamon käytössä vuosina 1952 – 1976. Sillä oli pituutta 90,77 metriä, leveyttä 14,26 metriä ja syväystä 5,0 metriä. Siihen mahtui 700 matkustajaa ja siinä oli 220 hyttipaikkaa. Useiden omistajavaihdosten ja nimen muutosten jälkeen alus kuitenkin paloi ja upposi Kanadan Montrealissa joulukuussa vuonna 1977. Syksyllä vuonna 1982 hylky nostettiin pinnalle ja vietiin romutettavaksi. - Kuvaaja Volker von Bonin, kuva Museovirasto.

S/S Wilja, entinen Gertrud. - Antti Wihuri hankki aluksen 1939. Vain puoli vuotta palveltuaan alus torpedoitiin Atlantilla 1940. - Suomen merimuseon kuvakokoelma.

S/S Augusta Paulin (ent. nimi Rissa). - Alus rakennettiin vuonna 1941 ja romutettiin 1960-luvun lopulla.

S/S Wilpas. - Antti Wihuri hankki aluksen 1931 Suomen-Hampurin linjalle. - Suomen merimuseon kuvakokoelma.

S/S Wellamo (III). - P.J. Bögelundin kuvassa alus lähdössä Helsingistä vuonna 1949. S/S Wellamo (III):n pituus oli 80,01 metriä, leveys 12,23 metriä ja syväys 5,24 metriä. Alukseen mahtui 714 matkustajaa, joista 129 sijoittui hytteihin. Alus valmistui vuonna 1927, tilaajana oli Finska Ångfartygs Aktiebolaget (FÅA). Sen jälkeen omistajavaihdosten myötä Wellamon nimenä olivat Oulutar ja Örnen. Alus romutettiin vuonna 1970 ja siinä yhteydessä otettiin talteen kapteeninhytti, joka on museoituna Suomen merimuseossa Kotkassa. - Kuva Copyright © Frank - All Rights Reserved.