NOIDAT eli VELHOT

Noidalla tarkoitetaan henkilöä, jonka hallussaan olevien yliluonnollisten voimien avulla uskotaan kykenevän vaikuttamaan muiden ihmisten elämään joko myönteisesti tai kielteisesti. Vielä joitakin satoja vuosia sitten noituuteen uskottiin lähes kaikissa kulttuureissa, ja noitauskoa on yhä tänäkin päivänä kehittyneiden yhteiskuntien ulkopuolella. Mikseipä myös kehittyneissä yhteiskunnissa.

Muista tutustua myös Grimmin veljesten satujen maailmaan.

Euroopan noitavainot

Keskiajan Euroopassa esiintyi samoin kuin lähes kaikissa muissakin primitiivisissä yhteisöissä uskoa yliluonnollisiin voimiin, joita ihmiset kuvittelivat voivansa käyttää niin hyvän kuin pahankin aikaansaamiseen. Ankariin vastatoimiin ja noitavainoihin ryhdyttiin 1100-luvulla. Noita ei kirkon mukaan enää ollut kuka tahansa poikkeuksellisia kykyjä omaava ihminen, vaan hänestä tuli kerettiläinen, jota vastaan oli taisteltava kaikin keinoin. Noidat esitettiin uhkana koko kristilliselle yhteiskunnalle.

Noitavainot Ruotsi-Suomessa

Noitavainot kuuluivat Ruotsi-Suomessa maallisen oikeuden piiriin, mutta kirkolliset viranomaiset antoivat niille tukensa, olivatpa usein aloitteentekijöitäkin. Valistunut kuningas Kustaa III kumosi vuonna 1799 vuoden 1734 lain noituutta koskevan kohdan.

Noitaoikeudenkäyntejä järjestettiin Ruotsi-Suomessa useita satoja mm. Ahvenanmaalla ja Pohjanmaalla, sekä Norrlannissa. Useimmat ajoittuvat puhdasoppisuuden aikaan 1600-luvulle. Suomessa arvellaan poltetun noitina 50 - 60 henkeä, joista useimmat olivat naisia.

Inkvisitio ja noitaroviot

Paavi perusti oman oikeuslaitoksensa, inkvisition, jonka erityistehtävänä oli paljastaa harhaoppisia ja luovuttaa heidät maallisen oikeuden tuomittaviksi. Ajan myötä inkvisitio kiinnostui yhä enemmän noidista, mutta 1200-1300-luvulla ei vielä monikaan noita joutunut polttoroviolle. Kahden sairaalloisesti naissukua vihaavan dominikaanimunkin - Heinrich Institoris (k.1505), Jacob Sprenger (1436 - 1495) - kirjoittamana ilmestyi vuonna 1486 kirja noidista - Noitavasara, Malleus maleficarum. Syytteeseen saatettujen noitien lukumäärä lisääntyi pian tämän kirjan, ja erään toisen samanhenkisen kirjan julkaisemisen jälkeen.

Vuoden 1570 jälkeen noitaoikeudenkäyntien luku kasvoi voimakkaasti ja koko 1600-luvun noitakauhu vallitsi Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassakin. Arviot noitana poltettujen määrästä 1300 - 1700-lukujen välisenä aikana vaihtelevat. Suurimman arvion mukaan noitia olisi poltettu 6 miljoonaa. Oikea luku on kuitenkin mitä todennäköisimmin vain hiukan yli 100 000. Ehkä edellisessä lauseessa sana "vain" on sopimaton, sillä kuitenkin valtaisa määrä naisia poltettiin elävältä, ihan syyttä suotta ja viattomina. Polttajina Jumalan rakastavaa sanomaa maailmaan levittävät uskovaiset.

Tietäjät

Suomalaisessa kansanperinteessä noita vanhastaan tarkoitti tietäjää, jolle yhteisössä kuuluivat lähinnä auttajan, hyväntekijän ja parantajan myönteiset roolit. Pohjois-Suomessa ja Lapissa noita oli transsitekniikan keinot hallitseva shamaani. Myöhemmin, 1600-luvulla, Suomessa omaksuttiin Länsi-Euroopasta traditio, jonka mukaan noidat ovat paholaisen kanssa liittoutuneita, pahaa tarkoittavia vahingoittajia.

Hyvät ja pahat noidat

Noituuden harjoittamiseen ja uskomiseen kuuluu yleensä käsitys siitä, että ihmiset yliluonnollisin keinoin kykenevät joko saamaan aikaan jotakin hyvää, kuten parantamaan sairauksia ja tuottamaan hyvää onnea - tai aiheuttamaan pahaa, kuten onnettomuuksia, vaikeita sairauksia tai vaikkapa kuoleman.

Noitauskon esiintyminen

Noitauskoa ilmenee tietyntyyppisen maailmankuvan vallitessa ja tietyntyyppisissä yhteiskunnallisissa oloissa. Noituuteen uskomiseen liittyy käsitys siitä, että mitään ei tapahdu sattumalta vaan että kaiken sen, mitä yksilö tai ryhmä kokee, on aiheuttanut jokin näkyvä tai näkymätön voima. Tärkeänä sosiaalisena tekijänä noitauskossa näyttää olevan yksilöä ympäröivän yhteisön rajoittuneisuus.

Suhteellisen suljetun yhteisön jäsenessä syntyy helposti käsitys ja tunne siitä, että joku toinen on hänen salainen vihollisensa. Tällaisissa oloissa noitausko lievittää ja kanavoi ryhmän sisäisiä jännityksiä, kateutta ja pelkoja. Tutkijat ovat todenneet, ettei noitauskoa ole sellaisissa varhaiskantaisissa ja elinkeinoelämältään alkeellisissa yhteisöissä, joiden sosiaalinen rakenne on löyhä.

Mustan kissan magiaa

Mustiin kissoihin liittyy monenlaisia uskomuksia. Aiheuttaako musta kissa hyvää vai huonoa onnea? Käsitys siitä vaihtelee vuosisadasta ja maasta toiseen. Britanniassa tien yli kulkeva musta kissa tuottaa hyvää onnea, Suomessa päinvastoin. Kun taas Yhdysvaltain Keski-Lännen muutamissa valtioissa mustan kissan vierailu talossa tietää hyvää onnea, mutta huonoa, jos se jää taloon. Mustia kissoja pelätään, mustia kissoja rakastetaan ja mustalle kissalle on sävelletty ikioma tangokin. Mustan kissan mukaan on nimetty loputon määrä kapakoita, hotelleja ja muita yrityksiä. Kaunokirjallisuudessa ja runoudessa musta kissa on ollut mukana tuhansin tavoin.

Paha silmä

Noitauskoon liittyy läheisesti käsitys pahasta silmästä. Joissakin kulttuureissa uskotaan, että ihmisellä on synnynnäinen ominaisuus tuottaa vahinkoa katsomalla jotakin tai jotakuta. Tuo pahaa ilmaiseva katse saattaa ilmaista kateutta ja mustasukkaisuutta sekä aiheuttaa sairauden, metsä- tai karjaonnen huononemisen, pariskunnan välien kylmenemisen tai avio-onnen menetyksen. Paha silmä voi johtaa myös saalisonnen menettämiseen: verkko on silmätty ja pilattu.

Suomalaisessa kansanperinteessä paha silmä on saanut ilmauksensa mm. paastonajan trulleissa, jotka ennen muinoin olivat maaseudulla yleisiä. Ovathan pikkutrullit eli pienet virpojamummut yleisiä pääsiäisenä nykyisinkin, mutta he ovat odotettuja vieraita ja tuovat mukanaan onnea ja iloa, eivät pahaa.

Musta kissa on maaginen eläin

Erityisen helppoa on ollut tottua pitämään kissaa, ja erityisesti mustaa kissaa, maagisena eläimenä. Kissalla on hämärässä taikka pimeässä kiiluvat silmät. Se on myös osittain yöeläjä, yön salaperäinen eläin ja omien kissanpolkujensa kulkija. Se on myös kotieläimeksi tavattoman itsenäinen ja sillä on oma kissanelämänsä, joka ei koskaan täysin näyttäydy ihmiselle.

Mustat kissat noitarovioilla

Muinoin noitaoikeudenkäynneissä myös noitien mustat kissat olivat usein mukana syytettyinä - ja niitä kidutettiin ja poltettiin rovioilla, taikka hukutettiin yhdessä noitien kanssa. Jo se, että jollakulla noituudesta epäillyllä oli musta kissa - katsottiin epäillylle erityisen raskauttavaksi seikaksi.