Lumiukontekijät - Talviruno vanhassa aapisessa

"Valmiina on jo silmät ja suu,
valkea paita ja puku muu.

Hatunkin vielä sä päähän saat,
kätehen valkeat hansikkaat.

Jalkahan kiiltävät saappahat,
harteille helmiset kauhtanat.

Tottapa sitten sä kestänet,
Pohjolan paukkuvat pakkaset.

Talvella uljaana, jäykkänä, jurona,
keväällä pulppuat purona."

"Joulun taika on hiljainen. Et kuule sitä - tunnet sen. Sinä tajuat sen. Sinä uskot siihen." - Kevin Alan Milne

Joulu on jaloin juhla

Joulu on jaloin juhla, näin tiedettiin Aukusti Salon Uudessa Aapisessa vuonna 1923 - ja tietenkin kirjaimen J kohdalla. Onkohan Aukustilla ollut oikein suomen kieli sittenkään ihan täysin hallussa, kun hän ei ole kirjoittanut "saivat viisi lahjaa". Ehkäpä kieli on noista ajoista muuttunut.

Ville ja Joulupukki - R.K.

"Pikku Ville kirjeen laittoi,
sen sai itse joulupukki,
että näin mä sua vaivaan.
anteeks anna, rakas ukki.

Jos sun mieleisiä olleet,
on mun vuoden aherrukset,
ja mulle lahjat mielit antaa,
lahjoita, oi ukki, sukset.

Vetämä kuin reki hevon,
niillä kilvan kiiteleisin,
Eino-enostakin varmaan,
niillä silloin voiton veisin.

Suurikirjaiminen äidill'
anna uusi Virsikirja,
taikka sitten silmälasit,
nuken saakoon sisko Irja.

Isäll' anna uusi saha,
että saisimme me puita,
mutta muista, kiltti Pukki,
yhtä, ennen meitä muita.

Ruokaa mökin tädin saada,
sekä tyttärensä Hilman,
suo'os Jouluna ees;
vaikka minä lahjaa jäisin ilman.

Hymyi Pukki punaposki,
lumitukka, naavaparta,
tädin mökkiä en vainkaan,
Villen pyytämättä karta.

Nauroi Ville tavatessaan,
lahjarikkaan mökin Hilman,
toivotut kaik' lahjat saivat,
Villekään ei jäänyt ilman!"

Kuva sivun yläreunassa Copyright www.freepik.com.
Koristekuvat Copyright pngtree-com.