Vuorikiipeily

Vuorikiipeily, alppikiipeily, alpinismi on urheilullista ja esteettistä mielihyvää tarjoava, usein myös tieteellisiä tavoitteita sisältävä harraste, jonka kohteena ovat vuorenhuiput ja kallioseinämät. Vuorikiipeilyä voidaan harrastaa joko urheilullisena ajanvietteenä, nousemalla turvallisesti loiville rinteille, tai vaativana urheilumuotona, jolloin siihen sisältyvät mm. kiipeämiset pystysuorille, jopa ulospäin kallistuville vuorenseinämille. Vuorikiipeily sopii hyväkuntoisille ja rohkeille ihmisille, joilla ei ole korkeanpaikan kammoa.

Maailman korkeimpien huippujen tavoittelu ei onnistu yksin, vaan silloin tarvitaan suuria ja hyvin varustettuja retkikuntia tehtävää suorittamaan.

Vaativassa vuorikiipeilyssä tarvittavia, klassisia perusvarusteita ovat mm. erityiset kiipeilykengät, erilaiset köydet, kallioseinämään kiinnitettävät haat, vasara, sulkurenkaat, jalkalenkit, jäähakku, kypärä ja reppu sekä korkealla happilaitteet.

Lumen ja jään peittämillä vuorilla tarvitaan myös tukevampi vaatetus ja kenkiin kiinnitettävät jääraudat. Alpeilla ovat tukikohtina vuoristomajat, muualla tarvitaan leiriytymisvälineet.

Kalliorinteillä liikutaan niiden porrastuksia, halkeamia, särmiä ja sopivia koloja sekä syvennyksiä hyväksi käyttäen. Ensimmäisenä menevää varmistetaan alhaalta köyden avulla. Päästyään sopivalle tasanteelle tai syvennykseen, etenijä pysähtyy ja kiinnittää vaikeimmista tapauksissa itsensä hakojen avulla kallioseinämään, varmistaen ja auttaen tämän jälkeen seuraavien kiipeilijäin nousua.

Lumi- ja jäärinteillä joudutaan iskemään jalalla askelmia, hakkaamaan niitä jäähakuilla tai käyttämään pystysuorissa kohdissa jäähakoja sekä jalkalenkkejä.

Laskeutuminen on usein vaikeampaa, kuin nousu, ja se tapahtuukin usein, jos mahdollista, helpompaa reittiä kuin nousu. Vuorikiipeily on vaarallista ja esimerkiksi Alpeille on menneinä vuosikymmeninä kuollut vuosittain 200 - 400 kiipeilijää liukastumisen, otteen heltiämisen, köyden katkeamisen, haan pettämisen, lumi- ja kivivyöryn tms. takia.

Vuorikiipeilyn historiaa

Pienin poikkeuksin, ennen 1800-lukua vuorilla eivät liikkuneet juuri muut, kuin tiedemiehet ja kristallinetsijät.

Varhaisena esimerkkinä vuorikiipeilystä mainitaan italialaisen runoilijan, Petrarcan nousu vuonna 1336 Mont Ventouxille (1 912 m) Provencessa. Kirjoituksessaan Nousu Ventoux’n vuorelle Petrarca kertoo kiivenneensä 26. huhtikuuta 1336 veljensä ja kahden palvelijansa kanssa Mont Ventoux’n laelle. Tuohon aikaan ei ollut tavallista kiipeillä vuorille pelkästään huvin vuoksi. Niinpä päivämäärää pidetään alppikiipeilyn syntymäpäivänä ja Petrarcaa (Petrarca alpinista) lajin "isänä".

Ensimmäinen todellinen nousu tapahtui vuonna 1492 Dauphiné Alpeilla, Mont Aiguillelle, jonka korkeus on 2 097 metriä. Euroopan korkeimmalle huipulle Mont Blancille (4 810 m) noustiin ensi kerran vuonna 1786. Nousijoina olivat ranskalaiset, vuorikiteiden keräilijä, myöhemmin vuorioppaana toiminut Jacques Balmat sekä Chamonixin kylälääkäri Michel Paccard. Varsinainen vuorikiipeily alkoi kiinnostaa vasta tämän valloituksen jälkeen.

Vuorikiipeilyn kulta-aikaa oli 1860-luku, jolloin Alppien korkeimmat huiput valloitettiin toinen toisensa jälkeen. Erityisen suosittu huippu Alpeilla on ollut Matterhorn (4 478 m) ja se valloitettiin vuonna 1865. Merkittäviä kohteita Euroopassa ovat olleet myös vuonna 1933 ensi kerran noustu pystysuora Cima Granden pohjoisseinämä Dolomiiteilla, sekä Bernin Alpeilla sijaitseva 1 700 metrin korkuinen Eigerin pohjoisseinämä, joka kiivettiin ensimmäisen kerran vuonna 1938.

1800-luvun lopulla lähti kiipeilyretkikuntia myös Euroopan ulkopuolelle, Kalliovuorille, Andeille, Itä-Afrikkaan ja vihdoin myös Himalajalle. Maailman korkeimmalle huipulle Mount Everestille (8 848 m) Himalajalla nousi vuonna 1953 uusiseelantilainen Edmund Hillary, šerpa Tenzing Norgayn kanssa.

Ensimmäisenä Himalajan yli 8 000 metrin huipuista valloitettiin kuitenkin kolme vuotta aiemmin Annapurna (8 078 m). Laskeutuessaan molemmat ranskalaiset kiipeilijät palelluttivat pahoin sekä kätensä että jalkansa. Tunnettuja kiipeilykohteita ovat olleet myös mm. Kaukasuksen ja Pamirin vuoristot, Mount McKinley Alaskassa, Andien korkein huippu Aconcagua Argentiinassa ja Kilimanjaro Afrikassa.

Kalliokiipeily

Kalliokiipeily on luonnon kallioseinämien tai suurten kivien kiipeilyä. Kalliokiipeilyn eri muotoja ovat boulderointi, urheilukiipeily eli "sporttikiipeily", perinteinen kiipeily eli "trädikiipeily" ja tekninen kiipeily eli "tekno". Sisällä harrastetaan seinäkiipeilyä ja boulderointia. Talvinen jääkiipeily on samankaltaista kuin kalliokiipeily.

Grigna (2 177 m) Italian esialpeilla. Täällä aloitti uransa Walter Bonatti.

Maailman nimekkäin vuorikiipeilijä

Maailman nimekkäin vuorikiipeilijä on, Edmund Hillaryn ohella, ollut italialainen vuorikiipeilijä, tutkimusmatkailija ja toimittaja Walter Bonatti (1930 - 2011). Hän aloitti kiipeilyuransa 18-vuotiaana, kiipeilemällä kesän 1948 Italiassa Grignalla. Hänen kuuluisin saavutuksensa oli nousu yksin ranskalaisilla Alpeilla Mont Blanc-massiivin Aiguille du Dru-pilarille vuonna 1955. Retki kesti kuusi päivää ja viisi yötä erittäin vaikeissa olosuhteissa. Hän nousi myös ensimmäisenä Gasherbrum IV:lle Pakistanissa vuonna 1958. Kaiken kaikkiaan, hän oli edelläkävijä äärimmäisen vaikeissa kiipeilyissä Alpeilla, Himalajalla ja Patagoniassa.

35-vuotiaana Walter Bonatti ilmoitti lopettavansa ammattikiipeilyn, 17 vuoden vuorikiipeilyn jälkeen. Sen jälkeen hän työskenteli italialaisen Epoca-lehden toimittajana. Hän kirjoitti vuorikiipeilystä 14 kirjaa, jotka kaikki on käännetty useille kielille.

"Minulle kiipeämisen arvo on kolmen erottamattoman elementin summa, jotka kaikki ovat yhtä tärkeitä: estetiikka, historia ja etiikka. Yhdessä ne muodostavat alpinistisen käsitykseni koko perustan. Jotkut ihmiset eivät näe vuorille kiipeämisessä muuta kuin pakoa nykyajan ankarista todellisuuksista. Tämä ei ole vain tietämätöntä, vaan myös epäreilua. En kiellä, etteikö vuorikiipeilyssä voi olla eskapismin elementtiä, mutta tämän ei pitäisi koskaan varjostaa sen todellista olemusta, joka ei ole pako, vaan voitto omasta inhimillisestä heikkoudesta." - Walter Bonatti

Alppikiipeilijäin yhdistys

Ensimmäinen alppikiipeilijöiden yhdistys, British Alpine Club, perustettiin vuonna 1857. Yhdistys on edelleen aktiivinen vuonna 2022.

Suomen Alppikerho ja Matti A. Jokinen

Suomen Alppikerho perustettiin vuonna 1962. Yksi kerhon perustajista oli vuorikiipeilijä ja hammaslääketieteen tohtori Matti A. Jokinen (1932 - 2014). Hän kiipesi vuonna 1954 Matterhornille ja myöhemmin tätä on pidetty suomalaisen vuorikiipeilyn syntynä. Matti A. Jokinen suoritti vuorikiipeilijänä tavattoman määrän hyvin vaativia kiipeilyjä ja kirjoitti kokemuksistaan kirjan Alppien seinämillä - WSOY, 1961.

Lähteet
Suuri maailmantieto - Valitut Palat
Maat ja kansat - Otavan maantieteellinen tietosanakirja
Kodin suuri tietosanakirja - Weilin+Göös
Spectrum - WSOY
*Wikipedia