Peippojen heimo

Peipot (Fringillidae) on monilukuinen lintuheimo varpuslintujen (Passeriformes) lahkossa. Suomessa tavataan parikymmentä peippolajia, jotka kuuluvat kahteentoista sukuun. Peipoille tunnusomaisia piirteitä ovat tukevan paksu, yleensä teräväkärkinen nokka, joka on siemenravintoon sopeutunut, aaltoileva lentorata sekä parvien muodostus pesimäajan ulkopuolella. Kooltaan peipot ovat melko pieniä. Sukupuolet ovat useissa tapauksissa erivärisiä ja aina niin, että koiras on pesimispuvussaan kirkasvärisempi kuin naaras. Yksi heimon lajeista on vuorihemppo.

Vuorihemppo (Linaria flavirostris)

Äärimmäisen uhanalainen vuorihemppo on Suomessa lähinnä talvivieras rikkaruohokentillä. Tällöin hyviä lajituntomerkkejä koiraalla ovat keltainen nokka ja juovaton, vaaleanpunainen yläperä. Muuten vaatimattoman kellanrusehtava vuorihemppo muistuttaa hemppoa. Vatsa on kuitenkin valkoisempi, kurkku himmeänkeltainen - ei ruskeahko ja tummaviiruinen, kuten hempolla. Selkä on ruskea ja tummaviiruinen, alaperä valkoinen. Vuorihempolla on pituutta 12,5 – 14 cm ja painoa 14 – 18 g.

Vuorihemppo on myös urpiaismainen peippo, mutta urpiaiseen verrattuna sen päässä ei ole punaista ja sillä on pidempi pyrstö. Vuorihempolta puuttuu myös urpaisen musta leukalappu. Pitkähkö pyrstö on lovipäinen ja tumma, kapein vaalein reunuksin.

Silmäkulmanjuova ja silmärengas ovat ruskeat. Vuorihempon nokka on pieni ja kolmiomainen. Pää on suhteellisen pieni ja otsa jyrkkä. Koiraan pää on sinapinruskea, naaraan viiruinen. Kurkku ja kaula ovat ruskeat, tasaväriset ja viiruttomat.

Naaraan ja nuoren linnun yläperä on viiruisen kellanruskea. Kesäpuvussa niin koiraan kuin naaraankin nokka on harmaa.

Aloitteleva lintuharrastaja voi sekoittaa vuorihempon hemppoon tai jopa keltasirkkuun.

Vuorihemppo on eloisa ja aktiivinen pikkulintu.

Talvivieras

"Ensimmäisen lumisateen mukana saattaa asutuskeskuksen parhaalle rikkaruohokentälle ilmestyä pieni, vilkkaasti liikehtivä vuorihemppoparvi, josta alinomaa kantautuu vaimeaa supattelua ja silloin tällöin voimakkaampi, nenäsointuinen tirskahdus. Pelottomina ja näennäisesti täysin ruokailuun keskittyneinä linnut ahertavat talven törröttäjäkasvien taipuisilla, huojuvilla latvuksilla ja silpivät siemeniä ravinnokseen. Liian lähelle mentäessä ne kuitenkin kohahtavat ilmaan ja pakenevat matalaa lentoa vähän matkan päähän."

Äänet

Vuorihempon äänet tuovat mieleen hempon tai urpiaisen. Lajityypillisiä ääniä ovat tjävit ja karhean nouseva, nenäsointinen tveet. Laulu, jota kevättalvella kuulee Suomessakin, on hemppomaista, mutta heikompaa ja hitaampaa. Se on vaatimatonta, kutsuäänistä koostuvaa visertelyä. Sekä koiras että naaras laulavat, usein laululennossa. Laulua voi kuulla ympäri vuoden.

Ravinto

Vuorihempon ravintoa ovat siemenet, erityisesti rikkaruohojen. Kesällä myös hyönteiset.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Vuorihemppo pesii Pohjois-Euroopassa ja Keski-Aasiassa. Osa vuorihempoista muuttaa talveksi etelämmäs tai rannikoille. Pesii erittäin harvinaisena pesimälintuna Tunturi-Lapissa, tavataan muualla Suomessa lähinnä talvisin ja loppusyksystä. Suomessa pesivän kannan on arvioitu olevan 0 - 10 paria.

Vuorihemppo asustaa pieninä yhdyskuntina kanervaa ja pensaita kasvavilla, aukeilla ylänkömailla, joilla kohoaa suhteellisen matalia leveitä kalliotöyryjä. Se pesii Jäämeren rantamilla avoimilla nummimailla ja harvinaisempana tunturiylängöillä.

Pellavaa kutova keltanokka

Vuorihempon tieteellinen nimi on (Linaria flavirostris). Nimessä suku Linaria tarkoittaa pellavankutojaa. Lajinimi flavirostris sisältää latinan sanat flavus, "keltainen" ja rostris, -nokkainen.

Lisääntyminen

Vuorihemppo on hyvin harvinainen aukeiden tuntureiden pesimälaji pohjoisimmassa Lapissa. Vuorihemppo pesii usein löyhissä perhekunnissa. Pesä on maassa, ruohojen ja varpujen kätköissä tai rotkossa, joskus matalassa pensaassa. Se voi olla myös kalliohyllyllä jyrkässä tunturiseinämässä, usein pensaan suojaamana. Pesän rakennusaineina ovat korret, juuret, sammal, karvat, kasvinvilla sekä toisinaan joitakin höyheniä.

Naaras hautoo 4 - 7 munaansa 11 - 13 vrk. Haudonnan aikana koiras ruokkii naarasta puoliksi sulaneella ravinnolla. Emot ruokkivat yhdessä poikasia, jotka jättävät pesän, kun ikää on karttunut 11 - 15 vrk. Pesyeitä on usein kaksikin vuodessa.

Muutto

Vuorihemppo on päivämuuttaja. Syysmuutto loka–lokakuussa, kevätmuutto huhti–toukokuussa. Suomessa vuorihemppo on hyvin harvalukuinen, mutta säännöllinen läpimuuttaja.

Vuorihemppo talvehtii Pohjanmeren maissa, osa Etelä-Suomessa. Suomen talvikanta 1 000 – 3 000. Talvella vuorihempot muodostavat usein hemppojen kanssa sekaparvia.

Lähteet
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Tero Linjama & Jussi Murtosaari: Lintuharrastajan lajiopas - Docendo
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Wikipedia
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat