Lepaan kartano, Hattula. - Kuva yllä Copyright
© Kanta-Hämeen kuvapankki - Creative Commons.
Suomen kaunein kartano
Lepaan kartano
Lepaa on kylä Tyrvännössä Hattulan kunnassa Kanta-Hämeessä. Lepaa on ollut liikenteen ikivanha solmupaikka, kokoontumispaikka ja pyhä paikka
uhrilehtoineen. Kartanoalueelta on löydetty rautakauden esineitä ja nykyisellä sakastinmäellä on ollut todennäköisesti kalmistoja. Lepaalla on ollut myös myös uhrilähde.
Lepaan kartano on ehkä syntynyt jo 1200-luvulla Lepaan rälssisäteristä, joka mainitaan asuinkartanona ensi kerran 1450-luvulla Pietari Hannunpojan aikaan.
Tätä ennen Lepaa on saattanut olla osa Suontaan maita. Vuonna 1481 omistajana oli Hannu Pietarinpoika, Hans Pedersson, joka oli toiminut vuodesta
1461 Hollolan kihlakunnan tuomarina ja sitä ennen Ruotsissa Gripsholman linnan päällikkönä. Suku on tullut Ruotsista, ja sitä Hannu Pietarinpoikaa
pidetään Lepaa-suvun kantaisänä. Hänen vuonna 1480-luvulla tapahtuneen kuolemansa jälkeen suvun ylhäisiä perinteitä jatkoi poika Klaus Hannunpoika,
Hattulan kihlakunnantuomari. Hänen varhaisen kuolemansa jälkeen Lepaan kartanoa hoiti taitavasti Kaarina-leski.
Lepaan kartanon mamselli-tuulimylly. - Kuva Copyright
© Kanta-Hämeen kuvapankki - Creative Commons.
Kartanon kulta-aikaa olikin ns. "Lepaa"-suvun aika 1500-luvulla, jolloin kartanonisännät olivat maan mahtimiehiä. Heistä maineikkaimpia
olivat vuonna 1551 kuollut Björn Klaunpoika, joka oli Kustaa Vaasan valtaneuvos ja luottomies, sekä hänen poikansa käskynhaltija Hannu
Björninpoika. Björn Klaunpoika opiskeli omilla varoillaan Keski-Euroopan yliopistoissa. Kustaa Vaasa tarvitsi koulutettuja miehiä
palvelukseensa, ja Björn toimi myös neuvottelijana Moskovan kanssa vuosina 1524 ja 1536-1537. Björnin suuruutta ja rikkautta kuvaa
myös se, että hän omisti Lepaan lisäksi myös Harvialan, Käikäälän, Suontaan ja Lammin Porkkalan kartanon ja Vanhakartanon,
sekä läänityksiä Virossa. Vanajan Harviala ja sen naapuri Niemenpää olivat jo 1400-luvulla Lepaa-suvun omistuksessa,
ja 1500-luvulla suku sai koko Harvialan vanhan ja suuren kartanon omistukseensa.
Lepaan kartano, Hattula. - Kuva Copyright
© Kanta-Hämeen kuvapankki - Creative Commons.
Björn Klaunpoika kuoli vuonna 1551, ja hänen leskensä Kaarina eli vielä 30 vuotta ja asui Harvialassa. Hän sai aviottoman pojan,
Hannu Hannunpojan, joka saavutti mainetta nuijasodassa ja hallitsi Monikkalan kartanoa. Lepaalla hallitsi vuonna 1530 syntynyt
suvun päämies Hans Björninpoika, Saksassa opiskellut ja sittemmin Juhana-herttuan hovissa vaikuttanut herra. Hannu Björninpoika
toimi tuomarina Satakunnassa ja poliittisissa tehtävissä Baltiassa sekä vuodesta 1570 Viron ja Liivinmaan käskynhaltijana. Hän
kuoli tapaturmaisesti vuonna 1572. Kaarina-niminen leski oli valtaneuvos Henrik Hornin tytär.
Suuri Lepaan suku sammui Hannun
kuoltua, sillä hänellä eikä hänen veljellään ollut poikia. Suvun mahtavuus liittyi sen poliittiseen vaikutusvaltaan, ja se
oli 1500-luvulla Hämeen rikkain aatelissuku. Lepaa-suvun vaakunassa oli leijonan kuva, jonka vuoksi heitä on joskus kutsuttu
Lejon-suvuksi. Juhana-herttua otti leijonan Suomen vaakunaeläimeksi. Hän vieraili Lepaalla 9.5.1556. Haanu siirtyi tukemaan
Eerikiä, jolloin hän sai ilmeisesti Juhanalta rangaistukseksi siirron Baltiaan.
Lepaan kartano, Hattula. - Kuva Copyright
© Kanta-Hämeen kuvapankki - Creative Commons.
Hannu Björninpojan tyttäret perivät suuren omaisuuden. Lepaan omistajaksi tuli Sofia Hannuntytär, joka meni 1600-luvun alussa
naimisiin ranskalaista syntyperää olevan Thomas Beurraeuksen kanssa. Lepaan suku laajensi omistuksiaan mm. Retulaan,
Lusiin, Mäenpäähän, Vanajanniemeen, Lahdentakaan ja Hattulassa Mierolaan ja Rahkoilaan. Thomas Beurraeuksen poika Clas
peri Lepaan kartanon, mutta hänen kuoltuaan kartano siirtyi hänen sisarelleen, joka nai Anders Boijen. Anders Boije
oli oppinut mies ja sotilas, joka Turun yliopistossa opiskeltuaan toimi diplomaattina useissa Euroopan maissa.
Lepaan kartanon toiminta laantui hänen aikanaan.
Kartanon omistajasuvut vaihtuivat 1500-luvun lopulta lähtien sadan vuoden välein. Ison vihan aikana Lepaan kartano raunioitui pahoin,
ja Boijet luopuivat kartanosta lopullisesti vuonna 1727. Uudeksi omistajaksi tuli Uudenmaan ja Hämeen läänin maaherra Per Stierncrantz,
joka oli ruotsalainen upseeri. Hänen sukunsa asui Lepaalla vuosisadan ajan, ja kartanoa kutsuttiin Stjärnsundiksi.
Kartanon rakennukset ovat pääasiassa peräisin 1800-luvulta, vanhimmat rakenteet jopa 1600-luvulta. Tuulimylly on rakennettu
1700-luvun lopulla. 1800-luvulla kartanon saksalaista sukua oleva Peter Heimbürger, jonka lesken nai Mustialasta tullut
tilanhoitaja Carl Packalén. Lepaan viljelyksille, 1700-luvulla alkunsa saaneelle puistolle ja puutarhalle koittivat
kukoistuksen ajat. Vaimon kuoltua Packalén testamenttasi kartanon tiluksineen valtiolle. Hänen toiveensa oli, että
sinne perustettaisiin maanviljelys- tai puutarhakoulu.
Lepaan kartano, Hattula. - Kuva Copyright
© Kanta-Hämeen kuvapankki - Creative Commons.
Lepaan matkailupalvelut
Lepaan kartano puutarhoineen ja puistoineen on hieno, kulttuurihistoriallinen nähtävyys. Lepaa tarjoaa monipuolisia
matkailupalveluja perheille, ryhmille ja yrityksille. Alueella toimivat viini- ja puutarhatila, puutarhamuseo ja golfkenttä.
Kartano tarjoaa ruokailu-, majoitus- ja kokouspalveluja. Viinitilan viinit valmistetaan tilan omista marjoista.
Puutarhanäyttelyitä järjestetään myös joka vuosi. (Häme-Wiki)
Lepaan kartano, Hattula. - Kuva Copyright
© Kanta-Hämeen kuvapankki - Creative Commons.