Peippojen heimo

Peipot (Fringillidae) on monilukuinen lintuheimo varpuslintujen (Passeriformes) lahkossa. Suomessa tavataan parikymmentä peippolajia, jotka kuuluvat kahteentoista sukuun. Peipoille tunnusomaisia piirteitä ovat tukevan paksu, yleensä teräväkärkinen nokka, joka on siemenravintoon sopeutunut, aaltoileva lentorata sekä parvien muodostus pesimäajan ulkopuolella. Kooltaan peipot ovat melko pieniä. Sukupuolet ovat useissa tapauksissa erivärisiä ja aina niin, että koiras on pesimispuvussaan kirkasvärisempi kuin naaras. Yksi heimon lajeista on viherpeippo.

Viherpeippo (Chloris chloris)

Puutarhoissa ja kaupunkien puistoissa elävä, varpusen kokoinen viherpeippo on voimakasrakenteinen ja sillä on hyvin jykevä nokka. Nokka on muidenkin siemensyöjien lailla jykevä ja kartiomainen ja se soveltuu erinomaisesti siementen syömiseen. Viherpeipon pituus on noin 14 – 16 cm ja paino 25 – 35 grammaa. Koiras on naarasta suurempi.

Vanha koiras on helppo tunnistaa kauniista, vihertävästä höyhennyksestään, missä on loistavan keltaiset käsisulkien ulkohöydyt, jotka muodostavat kirkkaankeltaisen juovan eli paneelin lepoasennossa olevalle siivelle. Paneeli ei erotu lennossa. Koiraalla on myös syvälovisen pyrstön reunasulissa keltaista, keskimmäisten pyrstösulkien ollessa mustanruskeat.

Naaraan puku on ennemminkin harmaanruskea. mutta myös naaraalla on hieman keltaista käsisulissa ja pyrstössä. Kaiken kaikkiaan naaras on himmeämpi. Nuoret linnut ovat pitkittäisviiruisia sekä selkä-, että vatsapuolelta.

Pulputtavaa lavertelua, helisevää näppäilyä ja ryystämistä

Pihakoivun latvassa ryystävä ja pulputtava, harmaanvihreä pikkulintu on useimmiten viherpeippo.

Viherpeippoa voisi laulun perusteella kutsua Suomen kanarialinnuksi. Sillä on kaksi erilaista laulutyyppiä. Toinen on kuuluva, vaihteleva, kanarialintumainen viserrys, jossa on nopeita juoksutuksia, heliseviä näppäilyjä ja rullaavia liverryksiä. Sitä voi kutsua myös pulputtavaksi ja silputtavaksi laverteluksi. Säkeen rakenne on samanlainen, kuin peukaloisella tai metsäkirvisellä. Laulun seassa toistuu usein linnun eloisa kutsuviserrys.

Koiras istuu laulaessaan tavallisesti korkean puun latvassa. Välillä se ponnahtaa soidinmenoissaan pääskymäisesti huomiota herättävään laululentoon, joka näyttää varsin omituiselta ja lepakkomaiselta. Siivet jäykkinä koiras lentelee edestakaisin. Laulu kaikaa keskeytymättömänä sarjana, linnun kierrellessä hitain siiveniskuin, lepakkomaisesti jollei peräti perhosmaisesti lepattaen puiden latvusten tasalla ja esitellessä höyhenpukunsa keltaisia alueita.

Toinen laulutyyppi, joka kuuluu usein kanarialintumaisen lavertelun seassa, on yksinkertainen ja karkean kirkas "drrryyrr" -ryystäntä, joka laskee loppua kohden.

Ravinto

Viherpeipot syövät siemeniä. Poikasiaan ne ruokkivat kuvuissaan sulattamillaan siemenillä sekä hyönteisillä. Siemenistöön kuuluvat peltoretikan, mutta myös muiden ristikukkaisten, viljalajien sekä voikukkien siemenet. Näitä ne poimivat pelloilta, rikkaruohojen valtaamilta kentiltä ja pihamailta. Vahvalla nokallaan viherpeippo voi rikkoa melko kovakuorisetkin siemenet.

Syksyllä tärkeä osuutensa ravinnossa on kurttulehtiruusujen siemenillä, joita löytyy kaupunkien puutarhoista. Myös rikkakasvien siemenet kelpaavat viherpeipoille.

Viherpeippo tulee tutuksi talvisilta ruokintalaudoilta, sillä silloin niitä pääsee tarkkailemaan rauhassa läheltä. Viherpeippo onkin kiitollisimpia ruokintalautojen vieraita ja näyttäytyy niillä läpi vuoden. Näillä tarjoilupöydillä viherpeipot antavat etusijan rasvaisille siemenille, esimerkiksi auringonkukan ja hampun siemenille, sekä maapähkinöille.

Vaikka viherpeipot ovatkin seuranhaluisia lintuja, niin ruokintapaikoilla ne eivät suvaitse lähellään muita yksilöitä. Siipiään väristäen ja nokkaansa aukoen linnut karkottavat riitaisina vierestään muut ruokavieraat: sekä lajikumppaninsa, että tiaiset ja punatulkut.

Auringonkukan ja kurtturuusun siemenillä on ollut tärkeä sijansa siinä, että viherpeippojen määrä maassamme on runsastunut. Molemmat tarjoavat elintärkeää ravintoa kriittisinä aikoina ja linnut voivat välttää muuttomatkan riskit.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Viherpeipon Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 170 000 – 400 000 yksilöä.

Viherpeippo on eteläinen kulttuurilaji ja viihtyy ihmisasumusten läheisyydessä ja peltojen tuntumassa. Ihanteellisia ympäristöjä viherpeipoille ovat puistot ja hautausmaat. Se on hyvin sopeutunut elämään kaupungeissa, mutta asuttaa myös katajikkomaita, mielellään viljelysten reunamilla.

Lisääntyminen

Jo keskitalvella näkee viherpeippoja pareittain. Lajin pesiminen alkaa jo hyvin varhain ja koiraat laulavat aurinkoisina maaliskuun päivinä jo täyttä päätä. Monesti viherpeipot pesivät löyhinä kolonioina.

Naaras rakentaa yksinään pesän, jonka se sijoittaa tavallisesti hyvin kätköön tiheään pensaaseen, katajaan tai tiheään kuuseen parin metrin korkeudelle. Joskus pesä voi olla jopa parinkymmenenkin metrin korkeudella maasta. Myös pensasaidat ovat viherpeipoille varsin mainioita pesäpaikkoja, sillä lintu haluaa pesänsä hyvin tiheän oksiston suojiin. Pesä koostuu sammalista, pikku oksista ja korsista - ja se on pehmitetty ja vuorattu sisältä karvoilla ja höyhenillä. Koiras auttaa näiden tarpeiden keräämisessä.

Lämpimään ja ihanaan pikkupesäseensä naaras pyöräyttää 5 - 6 munaa, joita se hautoo pari viikkoa. Tänä aikana koiras ruokkii naarastaan. Poikaset viipyvät pesässään kaksi viikkoa ja tuona aikana molemmat emot ruokkivat niitä. Viherpeipon poikueita on liikkeellä jo alkukesällä, kun monet muut pikkulintujen poikaset keräävät voimia ulosmurtautumiseen vielä munankuorien suojissa. Aikaisin aloittamalla viherpeippo ennättää pesiä kaksi ja jopa kolmekin kertaa vuodessa.

Muutto

Osa viherpeipoista muuttaa syys-marraskuussa Länsi-Eurooppaan ja ne palaavat takaisin maalis-huhtikuussa.

Osa viherpeipoista ei muuta - talvehtiminen Suomessa on hyvin yleistä. Pohjois-Suomen viherpeipot siirtyvät kuitenkin talveksi etelämmäksi. Etelä-Suomessa pesivät linnut ovat enimmäkseen paikkalintuja, eli eivät liiku mailtaan mihinkään aikaan juuri minnekään, jolleivat sitten muuta etelään.

Syksyisin rikkaruohokentillä ja sänkipelloilla kiertelee parvittain viherpeippoja. Viherpeipot muuttavat pieninä, muutaman yksilön parvina.

Lähteet
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat