Kuvassa yllä talvipukuinen vesipääsky.
Kurppien suureen heimoon kuuluvat niin pienikokoiset sirrit, sirot ja pitkäkoipiset viklot, pitkänokkaiset kurpat kuin suuret kuovit ja kuiritkin.
Heimon lajien nokat vaihtelevat pituudeltaan, mutta ovat yleensä kapeita ja teräviä. Siivet ovat lehtokurpalla pyöreäpäiset, muilla suipot. Tärkeitä määritysperusteita ovat siiven ja yläperän kuvioinnit sekä selväpiirteiset äänet. Sukupuolet ovat yleensä toistensa kaltaisia, mutta pesimä- ja talvipuvun kesken on joillain lajeilla suuriakin eroja. Kurppien selvimpänä yhteisenä piirteenä on lyhyt takavarvas, jonka vuoksi ne voivat istua esimerkiksi puissa.
Kurppien pesä on maassa, ainoan poikkeuksen muodostaa metsäviklo, joka usein pesii hylättyihin rastaanpesiin. Kurpista voidaan erotella ryhmät sirrit, suokukko, viklot, kuovit, karikukko, kurpat ja vesipääskyt.
Kurppien heimosta tavataan Suomessa hyvin yleisesti noin 30 lajia, kolmestatoista eri suvusta. Yksi kurppien heimon lajeista on vesipääsky.
Vesipääsky. - Kuva Copyright © Ingeborg van Leeuwen - Creative Commons.
Monet linnut näyttävät kesä- eli juhlapuvussaan ja talvipuvussaan hyvin erinäköisiltä, ja niin tekee mustavalkoisessa talvipuvussaan myös vesipääsky. Sen päälaki, niska sekä selkä ovat harmaat, ja selässä on valkeita juovia. Pään sivut, kurkku ja koko vatsapuoli ovat puhtaan valkeat. Musta siipijuova on selvä. Siipisulat ovat lähes mustat ja lennossa erottuu, ihan kuten kesälläkin, valkea siipijuova.
Vesipääskyn nokka on suora ja ohut, kuten on kaulakin ohut ja pää pieni.
Nuori lintu on selkäpuolelta tummempi ja ruskeampi kuin talvipukuinen aikuinen. Nokka ja koivet ovat mustat.
Vesipääsky. - Kuva Copyright © Ingeborg van Leeuwen - Creative Commons.
Ravintona ovat hyönteiset ja niiden toukat, etenkin sääsket. Lisäksi äyriäiset ja kotilot, madot ja joskus myös siemenet ja levät.
Kurppien heimo
Lahkossa rantalinnut (Charadriiformes) on heimo kurpat (Scolopacidae).Kurppien suureen heimoon kuuluvat niin pienikokoiset sirrit, sirot ja pitkäkoipiset viklot, pitkänokkaiset kurpat kuin suuret kuovit ja kuiritkin.
Heimon lajien nokat vaihtelevat pituudeltaan, mutta ovat yleensä kapeita ja teräviä. Siivet ovat lehtokurpalla pyöreäpäiset, muilla suipot. Tärkeitä määritysperusteita ovat siiven ja yläperän kuvioinnit sekä selväpiirteiset äänet. Sukupuolet ovat yleensä toistensa kaltaisia, mutta pesimä- ja talvipuvun kesken on joillain lajeilla suuriakin eroja. Kurppien selvimpänä yhteisenä piirteenä on lyhyt takavarvas, jonka vuoksi ne voivat istua esimerkiksi puissa.
Kurppien pesä on maassa, ainoan poikkeuksen muodostaa metsäviklo, joka usein pesii hylättyihin rastaanpesiin. Kurpista voidaan erotella ryhmät sirrit, suokukko, viklot, kuovit, karikukko, kurpat ja vesipääskyt.
Kurppien heimosta tavataan Suomessa hyvin yleisesti noin 30 lajia, kolmestatoista eri suvusta. Yksi kurppien heimon lajeista on vesipääsky.
Vesipääsky. - Kuva Copyright © Ingeborg van Leeuwen - Creative Commons.
Vesipääsky (Phalaropus lobatus)
"Vesipääsky on pelottomuudessaan ja siroissa liikkeissään erittäin viehättävä lintu. Siihen liittyy sellainen erikoisuus, että lintumaailman yleissäännöstä poiketen vesipääskynaaras on koirasta koreampi. Itse asiassa vesipääskynaaraan ja -koiraan sukupuoliroolit ovat vaihtuneet ja naaras on ominut koiraan ominaisuudet niin pitkälle menevästi, että sen sulkapukukin on hienompi."
Vesipääskyllä on pituutta 17 – 19 cm ja painoa 20 - 45 g. Kesäpukuisen vesipääskyn pää ja yläselkä ovat harmaat. Hyvin kaunis yksityiskohta puvussa on kaulan sivujen ja rinnan yläosan ruosteenpunainen kuvio. Vatsapuoli on valkea. Selkä on tumma ja siinä on ruskeankeltaisia pitkittäisjuovia. Naaras on, etenkin ruosteenruskean osalta koirasta kirkkaampi. Yleensähän lintumaailmassa koiras on se kirkkaampi osapuoli.Monet linnut näyttävät kesä- eli juhlapuvussaan ja talvipuvussaan hyvin erinäköisiltä, ja niin tekee mustavalkoisessa talvipuvussaan myös vesipääsky. Sen päälaki, niska sekä selkä ovat harmaat, ja selässä on valkeita juovia. Pään sivut, kurkku ja koko vatsapuoli ovat puhtaan valkeat. Musta siipijuova on selvä. Siipisulat ovat lähes mustat ja lennossa erottuu, ihan kuten kesälläkin, valkea siipijuova.
Vesipääskyn nokka on suora ja ohut, kuten on kaulakin ohut ja pää pieni.
Nuori lintu on selkäpuolelta tummempi ja ruskeampi kuin talvipukuinen aikuinen. Nokka ja koivet ovat mustat.
Vesipääsky. - Kuva Copyright © Ingeborg van Leeuwen - Creative Commons.
Äänet
Muutolla vesipääsky ääntelee tikkamaisesti, tvik tvik. Reviirilennossaan naaras ääntelee terävästi uit-uit. Se tekee sitten lyhyen kierroksen ja laskeutuu loiskahtaen veteen.Ravinto
Vesipääsky kelluu kevyesti korkin tavoin veden pinnalla, mutta se on myös taitava uimari. Ruokaa etsiessään se pyörii hyrrän lailla, jolloin syntyvä vesipyörre nostaa pikkueläimet, vesikirput ja sääskentoukat pohjasta sen ulottuville.Ravintona ovat hyönteiset ja niiden toukat, etenkin sääsket. Lisäksi äyriäiset ja kotilot, madot ja joskus myös siemenet ja levät.
Vesipääsky. - Kuva Copyright © Ingeborg van Leeuwen - Creative Commons.
Levinneisyys ja elinympäristöt
Suomessa vesipääskyä tavataan pääasiassa Pohjois-Suomessa ja pääasiallisesti se asustaa Lapin soilla. Vesipääskyn pesimäalue alkaa metsärajan tuntumasta ja ulottuu pajuvyöhykkeelle saakka. Vaihtelevaa esiintymistä on myös etelämmässä, pitkin rannikkoa Vaasan tasolle saakka. Vesipääskyn levinneisyysalue on kahden viimeisimmän atlastarkastelun välissä supistunut voimakkaasti. Suomessa vesipääsky on luokiteltu vaarantuneeksi.Vesipääskyn pesimämaisemaa ovat lampareet ja pikkujärvet tunturien koivuvyöhykkeessä ja Metsä-Lapin soilla. Se asustaa Peräpohjolan ja Lapin saraikkorantaisilla suolammilla, järvenpoukamissa ja tunturijärvillä.
Pieninä yhdyskuntina vesipääsky pesii myös Perämeren rannikon ja saariston luodoilla ja rantaniityillä. Eteläisimmät pesimäpaikat niin Merenkurkussa kuin Suomenselän ja Pohjois-Karjalan rimpisoilla ovat kuitenkin autioitumassa.
Vesipääsky. - Kuva Copyright © Ingeborg van Leeuwen - Creative Commons.
Lisääntyminen
Vesipääskyt pesivät usein pieninä yhdyskuntina. Pesinnässään vesipääskyt ovat vaihtaneet täydellisesti sukupuoliroolejaan. Koreampi naaras valitsee pesimäpiirin, esittää soitimen, puolustaa reviiriä ja koirasta muilta naarailta ja kosiikin koirasta. Jos koiras osaisi munia, sekin tehtävä jäisi varmasti sen hoidettavaksi. Se kuitenkin huolehtii hautomisesta ja poikasista.Vesipääskyn pesä on yksinkertainen syvennys, jota reunustavat lehdet ja tukevat korret. Se voi sijaita vesiniityllä tai mättäällä, joskus se kelluu vedessä. Vesipääsky päästää pesäpaikallaan rauhallisesti liikkuvan ihmisen ihan muutaman metrin päähän, eikä intoudu kovaäänisiin kiljuntoihin, kuten useimmat muut kahlaajat.
Muninta tapahtuu tavallisesti kesäkuun alkupuolella. Pesyeessä on 3 - 4 vihreänkeltasta ja tummatäpläistä munaa ja haudonnasta huolehtii yksinään koiras. Siihen kuluu aikaa 17 - 19 vrk. Naaras voi kosia uutta, vapaata koirasta, pariutua ja munia toisenkin pesyeen. Se voi pariutua useammankin koiraan kanssa, mikä naaraslinnuilla on yleensä harvinaista - päinvastaisesta moniavioisuudestahan kyllä tunnetaan monia esimerkkejä.
Kun munat kuoriutuvat, naaras lähtee heti muutolle. Koiras viipyy yksin poikasten luona, kunnes ne 20 päivän ikäisinä tulevat lentokykyisiksi, ja lähtee sekin muutolle heinäkuussa. Nuoret linnut muuttavat viimeisinä, elokuussa.
Muutto
Suomeen vesipääskyt saapuvat keväällä touko-kesäkuun vaihteessa ja muuttokausi on erittäin lyhyt. Etelä-Suomessa vesipääskyjä näkee muuttoaikoina lajin runsauteen nähden niukasti. Vesipääskyt ovat nopeita lentäjiä ja pysähtyvät isommin joukoin etelän umpeenkasvaville järville ja joskus selkävesillekin vain toukokuun lopun kylmien pohjoisvirtausten aikana.Syysmuutto alkaa heinäkuussa ja jatkuu syyskuun alkuun. Vesipääsky on kaukomuuttaja. Se talvehtii Intian valtamerellä ja varsinkin Arabianmerellä.
Lähteet
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Wikipedia
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
Kurpat