Varpusten heimo

Varpuslintujen (Passeriformes) lahkon yksi heimoista on varpuset (Passeridae). Varpusiin kuuluu 8 sukua ja 38 lajia. Suurin suku on varpusten suku, jossa on 23 lajia.

Varpusille luonteenomainen piirre on kekomainen nokka. Peippolinnuista ne eroavat siipikaavion (ensimmäinen käsisulka on surkastunut) - ja pyrstön (ei selvästi lovipäinen) perusteella. Varpusten lento on suoraa tai epätasaisesti aaltoilevaa. Äänet ovat vaatimattoman sipsuttavia, samoin laulu.

Varpuset ovat pieniä ja pulleita, seurallisia parvilintuja, jotka pesivät rakennusten ja puiden koloissa. Ne voivat myös rakentaa katetun pesän pensaan tai puun oksistoon.

Varpunen (Passer domesticus)

1800-luvulla monia lintuja vainottiin. Varpusta kutsuttiin joissakin paikoissa Suomessa kartanoiden loiseksi ja sitä yritettiin hävittää sukupuuttoon. Varpusen pesimisen räystään alle uskottiin tuovan taloon pahaa onnea, siksi pesä tuhottiin. Toisaalta ajateltiin kyllä ihan päinvastoinkin ja varpusen uskottiin tuovan taloon onnea ja vaurautta. Yleisarviona varpusesta on sen kohdalle sattuessa vaivauduttu korkeintaan tuhahtamaan: "sehän on vain tavallinen varpunen!"

Vaikka varpusta pidetään hyvin vaatimattomana lintuna ja sitä jopa ylenkatsotaan, on se lähemmin tarkasteltuna varsin kaunis lintu. Erityisesti sitä on koiras värikkäässä kesäpuvussaan. Varpunen on ympäri vuoden hyvin seurallinen lintu. Suuriakin parvia tapaa pihoilla, lintulaudoilla ja viljelyksillä. Talvisin varpunen on yksi niistä harvoista lintulajeista, jotka tuovat eloa kaupunkiin.

Ensimmäisenä kevään merkkinä kaupungissa voikin pitää riemuitsevaa silkutusta, joka kaikaa varpusten majapaikkanaan pitämästä orapihlaja-aidasta. Sirkuttava varpusparvi onkin kaupunkien kevään kauneimpia kuuluttajia. Myöhemmin keväällä kosiskelevat varpuskoiraat kiinnittävät kadullakulkijan huomiota, kerääntyessään tuon tuostakin jonkin naaraan ympärille kiihtyneinä silkuttamaan!

Toraisenakin varpusta pidetään. Tähän käsitykseen antavat aihetta varpusparvissa jatkuvasti käytävät pienet nahistelut, äkäisiltäkin kuulostavat rätinät, ja kovat silputtavat äänet.



Varpusella on pituutta 14 – 17 cm ja painoa 30 – 33 g. Koiras on hieman kookkaampi. Koiraalla on harmaa päälaki ja yläperä. Niska on laajalti lämpimän punaruskea, ohjakset, leuka, kurkku ja rinnan yläosa mustat.

Varpusen selkä ja siivet ovat koristeellisesti kellanruskean, punaruskean ja mustan kuvioimat. Vatsapuoli ja posket ovat harmaanvalkeat, kapea siipijuova valkoinen. Nokka on mustanharmaa. Koiraan ruskean vivahteet vaihtelevat syvän kastanjanruskeasta maanläheisempiin sävyihin. Talvella koiras on kauhtuneemman oloinen, kuin kesällä. Varpusellakin on kesä- ja talvipuku.

Varpusen sukupuolet ovat erinäköiset. Naaras ja nuori lintu ovat vaatimattomamman värisiä. Selkäpuoli on harmaanruskea, vatsapuoli harmahtava. Ainoa selväpiirteinen kuvio puvussa on silmäkulmanjuova. Sirkuista naaraspuolisen varpusen erottaa paksu nokka ja yksivärinen pyrstö ilman valkeita reunuksia. Molemmilla sukupuolilla on ylhäällä siivellä selvä valkea siipijuova. Nuori lintu muistuttaa naarasta, mutta sillä on vaaleankeltainen suupieli.

Tirskutusta, silputusta ja rätinää

Varpuset eivät varsinaisesti laula. Varpusen ääniä ovat monet, erilaiset ja vaatimattomat, tirskuttavat, rätisevät ja silputtavat äänet, esimerkiksi kjip, tjirp ja dsäu. Varoitus on hyvin lajityypillinen narina. Koiraiden usein kuorossa esittämä laulu koostuu sekin vain erikorkuisista tirskutuksista.

Varpunen - Julius Krohn

"Jos ruikutella voisin
Ma kielin sataisin
Tai kiurusena oisin
Kohoova pilvihin, —

Niin aina kiitteleisin
Suloista Suomea,
Ja Jumalalle veisin
Ma huokauksensa.

Hän silmät ehkä loisi
Myös meihin raukkoihin
Ja päivän paistaa soisi
Saloihin synkkihin.

Ei ääni mulle suotu
Oo satakielisen;
Heikoksi siipi luotu
Ei kanna taivaasen.

Vaan laulustani kuiten
En huoli vaieta,
Kun ääni lintuin muitten
Ei kuulu talvella.

Paremmat laulu-äänet
Keväällä ehtinee,
Niin kuullellessaan noita
Jo varpu vaikenee!"

Ravinto

Varpusen ruokavailo on laaja. Siihen kuuluvat ohran ja kauran jyvät, silmut, rikkaruohojen siemenet, hyönteiset, ruuantähteet ja tunkioiden jätteet, marjat ja hedelmät.

Varpusen ruokavalio on luonnollisesti erilainen talvella ja kesällä. Talviaikaan varpuset elävät pääasiassa rikkakasvien siemenillä sekä viljalla, leivällä, pullanmuruilla ja muilla ihmisen tarjoiluilla ja jätteillä. Talvisin varpunen on lintulautojen vakiovieraita. Sielläkin iso varpuslauma karkottaa pidetymmät talvivieraat.

Kesällä varpunen muuttuu hyönteisten pyydystäjäksi. Se voi joskus saalistaa hyönteisiä myös lennosta.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Varpunen on täysin ihmisestä riippuvainen. Se tulee ilmeisesti toimeen vain ihmisasumusten tuntumassa. Pulun ja harakan ohella se on linnuistamme täydellisimmin sopeutunut ihmisen naapuriksi. Varpunen pesii miltei koko maassa, korkeimpia tunturiseutuja - lähinnä Käsivartta - lukuunottamatta. Esiintymisen painopiste on Etelä- ja Lounais-Suomessa. Itä- ja Pohjois-Suomessa kanta on harvempi ja Lapissa laikuttainen.

Varpusen elinympäristöä ovat kaupunki- ja maaseututaajamat, sekä suuremmat yksinäistilat. Rohkea ja terhakka varpunen on tavallinen lintu asutuskeskuksissa. Sen voi nähdä usein nakkikioskien ja ulkoilmakahviloiden tienoilla makupaloja kärkkymässä. Syrjäisiä seutuja varpunen karttaa.

Maatalouden muutosten vuoksi varpuskantamme on vähentynyt. Varpusten vähenemisen syiksi on esitetty myös rakennusten tiivistämistä, kasvinsuojeluaineita, lyijypäästöjä ja tauteja. Syitä ovat ravintotilanteen ja pesimismahdollisuuksien heikentyminen ja suojapaikkojen väheneminen, pientaloalueiden rakenteen ja hygieniatason olennaisesti muututtua, viljankäsittelyiden keskittyminen sekä rikkaruohokenttien, piennar- ja takapihakasvillisuuden väheneminen ja kaiken kaikkiaan maatilojen lähiseutujen siistiytyminen.

Vuonna 2015 varpunen luokiteltiin Suomessa vaarantuneeksi (VU) lajiksi, mutta 2019 se luokiteltiin jo erittäin uhanalaiseksi (EN) lajiksi.

"Kaupungeissa varpusten joukko voi oleilla jonkin tiheän pensaan tai pensasaidan kätkössä, jonka turviin varpuset vetäytyvät pienenkin häiriön sattuessa. Koko joukko voi myös syöksähtää lentoon yhtenä hätkähdyttävänä ryöppynä - kuin varpusparvi!"

Lisääntyminen

Varpuset pesivät yksittäisin parein ja yhdyskuntina. Varpunen muodostaa elinikäisen parisiteen. Molemmat emot puolustavat reviiriään, joka käsittää ainoastaan pesäpaikan ja aivan sen välittömän läheisyyden. Niinikään molemmat emot osallistuvat pesänrakennukseen. Varpusen pesä muistuttaa pyöreää palloa.

Varpusen pesä sijaitsee puistoissa ja rakennuksissa - erilaisissa rakennusten onkaloissa, kattotiilien alla, tuuletuskanavassa, seinän halkeamassa tai muussa sellaisessa paikassa. Harvemmin puun kolossa tai pöntössä. Pesä voi sijaita myös ihan vapaasti korkeallakin puussa tai tiheässä pensaassa. Katetun pesän materiaaleina ovat oljet, heinät, paperinpalat, villa ja höyhenet. Varpuset ovat läheistä sukua afrikkalaisille kutojalinnuille. Pesäänsä ne pyrkivätkin kutomaan katon myös silloin, kun se sijaitsee vaikkapa kattotiilen alla.

Ensimmäisen pesyeensä munat varpunen pyöräyttää huhtikuun lopulla - kesäkuun alussa. Munia on 4 - 8, useimmiten 5. Ne ovat harmaanvalkeita ja täplikkäitä. Molemmat emot osallistuvat hautomiseen, naaras on kuitenkin tässä toimessa ahkerampi. Haudonta-aika on 12 - 13 vrk. Emot huolehtivat yhdessä poikasistaan, jotka jättävät pesän 14 vrk:n ikäisinä. Varpusella voi kesän aikana olla toinenkin pesye ja maamme eteläisimmässä osassa jopa kolmaskin pesye.

Varpusten parissa tavataan toisinaan polygamiaa, jolloin koiras pesii samanaikaisesti kahden naaraan kanssa.



Varpusnaaras. Naaraalla on päässä on epäselvä, vaalea silmäkulmanjuova ja siltä puuttuu musta leukalappu.

Muutto

Varpunen on pääosin paikkalintu. Syksyisin, syys-marraskuussa ja jossakin määrin myös keväisin maaliskuun lopulta toukokuulle erityisesti nuoria varpusia on kuitenkin levottomalla liikekannalla ja niitä tavataan ulkosaaristoa myöten.

Varpunen jouluaamuna - Sakari Topelius

"Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.

Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
– Tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
tule tänne riemulla, ota siemen multa!

Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
– Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!

– En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,
olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta."

Lähteet
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Wikipedia
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat