Kyyhkyjen heimo

Kyyhkylintujen (Columbiformes) lahkossa on kaksi heimoa, kyyhkyt (Columbidae) ja dodot (Raphidae).

Kyyhkyjen heimoon kuuluu 351 lajia 49 suvussa. Kyyhkyt ovat keskisuuria lintuja, joilla on pieni pää ja lyhyt, litteähkö nokka, joka on osittain vahanahan peittämä. Niillä on teräväkärkiset siivet ja tavallisesti pitkä pyrstö. Sukupuolet ovat samannäköiset.

Kyyhkyillä on voimakas, lihaksikas kupu ja pitkä, ahdas suoli. Juomatavoiltaan ne poikkeavat useimmista muista linnuista. Ne upottavat nokkansa veteen ja imevät nesteen, kun taas linnut yleensä ottavat vettä nokkaansa ja kulauttavat sen kurkkuunsa, nostamalla päätään. Kyyhkyjen tavoin juovat ainoastaan hietakanat ja lyhytjalkakanat.

Maassa kyyhkyt liikkuvat sipsuttavin askelin ja nyökyttävät päätään askelten tahdissa. Niiden lento on nopeaa ja suoraviivaista. Pesimäaikaa lukuun ottamatta kyyhkyt ovat parvilintuja. Kyyhkyillä on erikoinen tapa ruokkia poikasiaan kuvusta erittyvällä maitomaisella aineella, ns. kyyhkynmaidolla. Poikaset juovat tätä ravinteikasta nestettä, pistämällä nokkansa emonsa suuhun, johon "maito" nousee emon kuvusta.

Meillä pesiviä kyyhkyjä ovat sepelkyyhky, turkinkyyhky, turturikyyhky, uuttukyyhky ja pulu.

Turturikyyhky (Streptopelia turtur)

"Turturikyyhky on saanut nimensä äänestään, kehräävästä turinasta turrr turrr turrr. Aiemmin turtturikyyhky on ollut maassamme suurharvinaisuus. Ensimmäinen havainto tehtiin niinkin aikaisin, kuin vuonna 1837. Sen jälkeen havainnot olivat satunnaisia aina 1960-luvulle asti. Sittemmin turturikyyhky on tavattu maassamme säännöllisesti, runsaslukuisimmin maamme kaakkoisosassa."

Turturikyyhky muistuttaa turkinkyyhkyä, mutta on sitä sirompi ja huomattavasti hoikempi. Se on kyyhkyksi siro, solakka ja pieni, vain räkättirastaan kokoinen. Se onkin Euroopan pienin kyyhky. Sillä on pituutta 28 – 30 cm ja painoa 100 – 200 grammaa.

Turturikyyhkyn selkä, hartiat ja rinta ovat punaruskeat, vatsa on valkeahko. Siivillä on punaruskea suomukuvio. Eli toisin sanoen, siiven peitin- ja selkähöyhenet ovat leveälti punaruskeareunaiset, mikä tekee selkäpuolesta kuin suomuisen. Siiven alapuoli on tuhkanharmaa. Pyrstösulkien kärjet ovat valkeat. Alapuolelta pyrstön tyviosa on musta.

Turturikyyhkyn pää on siniharmaa ja kaula punertava. Turturikyyhkyn hyvä tuntomerkki on kaulan sivuilla oleva mustan ja valkean vipemöimä laikku eli sepel, jonka muodostavat mustat ja valkeat juovat, valkoinen on usein sinertävää. Nuorilla linnuilla puuttuu syksyllä kaulalaikku eikä niillä ole rinnan punertavaa sävyä.

Silmän ympärillä on selvä, kalju punainen alue.

Turturikyyhky lentää nopeasti ja lyö siivillään terävästi. Sen lento on heittelehtivämpää, kuin muiden kyyhkyjen. Lentävä turturikyyhky voi tuoda mieleen kookkaan rastaan. Lennossa siivistä ei kuulu mitään mainittavaa viuhinaa.

Pehmeää surinaa

Turturikyyhkyn soidinääni poikkeaa muista kyyhkyistä. Se on pehmeää, kehräävää surinaa turrrr, joka toistuu lyhyin tauoin sarjoina. Lintu laulaa innokkaimmin aikaisin aamulla, mutta varsinkin toukokuussa turturikyyhkyjen juuri palattua muuttomatkaltaan, turinaa kuulee myös iltapäivisin ja illalla.

Ravinto

Pääasiassa maassa ruokailevan turturikyyhkyn pääravintona ovat siemenet, se on mieltynyt erityisesti ruoho- ja heinäkasvien siemeniin. Ravintoon kuuluu myös marjoja, matoja, hyönteisiä ja sieniä.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Turturikyyhky pesii Euroopassa, Turkissa, Pohjois-Afrikassa ja Keski-Aasiassa. Suomessa turturikyyhkyjä pesii Etelä- ja Kaakkois-Suomessa, mutta kanta on nykyään pienenemässä ja Etelä-Suomen monet pesimäpaikat ovat tyhjentyneet. Suomessa arvioidaan pesivän 50–100 paria. Turturikyyhky on luokiteltu Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi vuodesta 2010 lähtien.

Turturikyyhkyn elinympäristöä ovat pensaikkoiset maanviljelysseudut ja avoimet metsäseudut, pellonreunametsiköt ja puistot, sekä suuret puutarhat.

Lisääntyminen

Turturikyyhkyn ensimmäinen varmistettu pesintä maassamme oli Lappeenrannassa vuonna 1979.

Turturikyyhkyn hatara risupesä on parin kolmen metrin korkeudella maasta, hyvin piiloisesti, puussa tai pensaassa. Pesä voi olla myös vanhassa rastaan- tai oravanpesässä. Heikosti hohtavia valkoisia munia on kaksi. Haudonta-aika 13 - 14 vrk.

Molemmat emot ruokkivat poikasia, jotka jättävät pesänsä noin 18 vrk:n ikäisinä, eli ennen, kuin ovat lentokykyisiä. Pari viikkoa myöhemmin ne itsenäistyvät.

Muutto

Keväällä turturikyyhky saapuu maahamme myöhään toukokuussa.

Syysmuutto alkaa alkusyksyllä. Viivyttelijöitä on tavattu vielä loka-marraskuussakin. Turturikyyhky on pitkänmatkan muuttaja, se muuttaa talvehtimaan trooppiseen Afrikkaan, Saharan eteläpuolelle. Siten sen muuttomatka on selvästi pidempi, kuin muiden kyyhkyjemme.

Lähteet
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Wikipedia
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
*Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma - Weilin+Göös