Kurmitsojen heimo

Lahkossa rantalinnut (Charadriiformes) on heimo kurmitsat (Charadriidae).

Kurmitsojen suuri heimo on asuttanut lähes koko maapallon, Antarktiksen aluetta lukuun ottamatta. Kurmitsat ovat pieniä tai keskikokoisia, paksukaulaisia ja typäköitä kahlaajia, joilla on lyhyt, yleensä suora ja paksuhko nokka ja kesäpuvussa luonteenomaiset pää- ja kaulakuvioinnit. Ensimmäinen varvas puuttuu, pää on iso ja silmät ovat suuret. Koivet ovat melko lyhyet.

Ruokaillessaan kurmitsat piipertävät nopeasti eteenpäin ja pysähtyvät aina välillä äkisti kaula ojossa ikään kuin kuulostelemaan. Usein ne myös nykivät hermostuneesti päätään. Sukupuolet voivat olla erilaisia. Useimmat lajit ovat ainakin juhlapuvussaan värikkään kirkkaita.

Äänet ovat usein huilumaisia tai viheltäviä. Kurmitsat viihtyvät hiekkaisilla tai kivikkoisilla rannoilla, niityillä, nummilla ja soilla sekä tuntureilla ja tundralla. Pesä on aina maassa. Kaikki kurmitsat muistuttavat toisiaan tavoiltaan. Pohjoisilla alueilla pesivät kurmitsat ovat muuttolintuja, jotka lentävät jopa 20 000 kilometriä vuodessa talvehtimisalueiden ja pesimäpaikkojen väliä.

Kurmitsojen heimossa on 67 lajia. Suomalaisille tutuimpia kurmitsoja ovat kapustarinta, keräkurmitsa, töyhtöhyyppä, tylli ja pikkutylli - sekä tundrakurmitsa.

Tundrakurmitsa (Pluvialis squatarola)

"Suomessa tundrakurmitsan voi nähdä vain muuttoaikoina. Aurinkoisella säällä tundrakurmitsat lentävät auran- tai kaarenmuotoisina, jopa satapäisinä helminauhamaisina, mustaa ja valkoista välkehtivinä parvina määrätietoisesti kohti itäkoillista. Usein ne lentävät niin korkealla, että linnut erottuvat sinitaivaalta korkeintaan pieninä pisteinä. Sisämaan yllä parvet nousevat yleensä silmänkantamattoman korkealle."

Tundrakurmitsa muistuttaa kapustarintaa, mutta on vähän kookkaampi ja tukevampi, nokka on pidempi ja koivet korkeammat. Tundrakurmitsalla on pituutta 25 – 30 cm, siipien kärkiväliä 55 – 85 cm ja painoa 170 – 320 g.

Juhlapukuisen tundrakurmitsan yläpuoli on mustaa, valkoista ja hopeanharmaata, alapuoli on musta. Koiras ja naaras ovat keskenään samannäköiset.

Talvipuku on alapuolelta valkeahko ja yläpuolelta juhlapukua yksivärisempi. Nuoret linnut muistuttavat vanhoja lintuja talvipuvussa, mutta niiden yläpuoli on kellertävä, mistä syystä ne muistuttavat nuoria kapustarintoja. Tundrakurmitsan kainalot ovat kapustarinnasta poiketen aina mustat.

Äänet

Tundrakurmitsan kutsuääni on kirkas, kaksi- tai kolmitavuinen tlyyih tai tlyy-i-ee. Soidinta kuullaan meillä harvoin, mutta sitä voidaan kuvata kirjoittaen näin: turrio turrio.

Ravinto

Tundrakurmitsa seisoo paikallaan hieman kyyryssä asennossa, ottaa sitten muutaman juoksuaskeleen, pysähtyy, ja noukkii syötävää maasta. Muuttoaikoina se syö eniten monisukamatoja, nilviäisiä ja äyriäisiä. Tundralla tundrakurmitsalle maistuvat myös hyönteiset.

Levinneisyys ja elinympäristöt

Tundrakurmitsa ei pesi Suomessa, sen pesimäalueet sijaitsevat, Kaninin niemimaalta itään, Siperiassa ja Pohjois-Amerikassa, Kanadan arktiset saaret mukaanlukien. Venäjän pesimälinnut muuttavat Suomen yli touko–kesäkuun vaihteessa ja heinä-lokakuussa.

Muuttomatkoilla lepäilemässä olevia tundrakurmitsoja voi nähdä avoimilla hiekka- tai lieterannoilla, tai paljailla kallioluodoilla. Lintu on yksin tai muutaman yksilön ryhmänä.

Lisääntyminen

Tundrakurmitsa ei pesi Suomessa, mutta se on säännöllinen läpimuuttaja.

Vielä 1870-luvulla tundrakurmitsan pesimäseudut olivat tyystin tuntemattomat. Silloin englantilainen terästeollisuusmies ja lintutieteilijä Henry Seebohm (1832 - 1895) matkusti Pohjois-Venäjän tundralle selvittelemään asiaa, myös eräiden muidenkin lintujen osalta. Matkastaan Siperian tundralla Jenisein alueella hän julkaisi kaksi kirjaa, Siberia in Europe (1880) ja Siberia in Asia (1882). Postuumisti julkaistiin The Birds of Siberia (1901).

Tundrakurmitsa pesii kivikkoisella tundralla. Pesä on vuorattu jäkälillä ja sammalilla. Pesyeessä on 4 munaa, joiden haudonta-aika on 26 - 27 vrk. Poikaset lähtevät pesästä heti kuoriuduttuaan ja lentävät 35 - 45 vrk:n iässä.

Muutto

Keväällä muuton huippu on touko-kesäkuun vaihteessa. Silloin etenkin Suomenlahdella voi nähdä satojen tundrakurmitsojen kauniita nauhoja matkalla koilliseen. Usein muutto kulkee kuitenkin kaukana Suomenlahdella, tai niin korkealla, että se jää kokematta. Lepäilemässä tähän aikaan näkee vain yksittäisiä lintuja.

Loppukesällä ja erityisesti syysmuuton aikana, heinä-lokakuussa nuoret tundrakurmitsat lepäilevät rannoillamme. Vanhat linnut muuttavat ensin. Syysmuuttokausi on pitkä siksi, että vanhat linnut saapuvat kuukautta ennen nuoria. Melko pelottomat nuoret tundrakurmitsat saattavat muuton aikana oleskella jopa päiväkausia jollakin antoisalla ruokailupaikalla. Tundrakurmitsat talvehtivat Länsi-Euroopan ja Afrikan rannikoilla, Hyväntoivonniemelle asti.

Lähteet
*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki - Otava
*Kotimaan luonto - WSOY
*Wikipedia
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat