Tukkakoskelo (Mergus serrator)

"Tukkakoskelo on saanut nimensä pään taakse ja yläviistoon, tukan lailla harottavasta höyhenyksestä. Juhlapukuinen tukkakoskelokoiras on komea ilmestys: kirkkaanpunaiset nokka ja silmät erottuvat tummanvihreästä päästä. Loppukesällä tukkakoskeloita voi nähdä kalastamassa. Ne uivat silloin rivissä lahdenpoukamaa kohti. Ajoittain joku linnuista pistää päänsä veteen, tarkistaakseen, mitä pinnan alla näkyy."

Kansa on kutsunut tukkakoskeloa pikkukoskeloksi. Sinisorsan kokoisen tukkakoskelon ruumis on koskelomaisen pitkänomainen ja päätä koristavat pitkä, ohut nokka ja harittava niskatöyhtö. Tukkakoskelolla on pituutta 52 – 62 cm, siipien kärkiväliä 83 cm ja painoa 700 – 1 400 g.

Sekä koiraalla, että naaraalla on isokoskeloon verrattuna ohuempi ja heikosti ylöspäin taipunut nokka. Sahalaitainen nokka ja silmät ovat kirkkaanpunaiset.

Tukkakoskelo, koiras. - Kuva Copyright © Jen Goellnitz - Creative Commons.

Koiraan vihreänmustassa päässä on kaksijakoinen niskaöyhtö. Kaulassa on valkoinen rengas ja rinnassa punaruskea, vipevöity vyö. Selkäpuoli on pääasiassa mustahko, kyljet harmaankirjavat ja vatsapuoli valkea. Tummien siipien laajalti valkoisen tyven poikki kulkee kaksi mustaa juovaa. Koiras muuttuu jo varhain kesäkuussa naaraan näköiseksi.

Naaras on vaatimattoman ruskenharmaa ja punertavapäinen. Silmän tienoilla on mustaa kuviointia ja ja kurkku on valkokeskinen. Naaraan kaulassa ei ole isokoskelon tapaan jyrkkää värirajaa. Niskatöyhtö on hieman lyhyempi kuin koiraalla ja kyynärsulkien yläpeitinhöyhenissä ei ole valkoista.

Nuori tukkakoskelo on lyhyempitöyhtöinen ja yleisväriltään tummemman harmaa kuin naaras.

Tukkakoskelon lento on nopeaa ja suoraa, lennossa näkyvät mustavalkeat siipilaikut.

Hiljaiseloa

Tukkakoskelokoiras on miltei mykkä, mutta soitimella se ääntelee harvoin. Silloin sen vaimeana ääntelynä voi kuulla kiriki-ra, painon ollessa jälkimmäisellä, hieman matalammalla tavulla. Tukkakoskelo ääntelee useimmiten vain soitimella tai tullessaan häirityksi.

Useimmiten kuulee naaraan varoittelevan matalasti, käheästi ja hieman rullaavasti prak-prak. Naaras ääntelee myös parin lentäessä yhdessä.

Ravinto

Tukkakoskelo ruokailee yleensä matalahkossa vedessä ja paikantaa saaliinsa, kurkkimalla veden alle. Pääasiallinen ravinto koostuu erilaisista kaloista kuten rautakaloista, mutta myös äyriäiset ja muut vastaavat eläimet voivat vähäisemmässä määrin kuulua ruokavalioon. Untuvikot syövät hyönteisiä ja äyriäisiä.

Riistalintu

Suomen nykyinen riistalintulajisto muodostuu 26 lajista, joilla kaikilla on säädetyt metsästysajat. Riistalintujen rauhoitusajat määritellään metsästysasetuksessa, mutta metsästystä on lisäksi mahdollista rajoittaa alueellisesti tai ajallisesti, jos riistalinnun kannan säilyminen sitä edellyttää.

Tukkakoskelo on yksi riistalinnuistamme. Metsästyslain mukaan riistalintuja Suomessa ovat kanadanhanhi, merihanhi, metsähanhi, heinäsorsa, tavi, haapana, jouhisorsa, heinätavi, lapasorsa, punasotka, tukkasotka, haahka, alli, telkkä, tukkakoskelo, isokoskelo, riekko, kiiruna, pyy, teeri, metso, peltopyy, fasaani, nokikana, lehtokurppa ja sepelkyyhky.

Tukkakoskeloita voidaan metsästää. Metsästys on kuitenkin vähäistä. Metsästys ajoittyy syksyyn. (Riistakoulu)

Riistalinnut

Levinneisyys ja elinympäristöt

Tukkakoskelon pesimäkanta Suomessa käsittää 30 000 paria. Meillä tukkakoskeloita tavataan sekä merialueella että sisämaan vesistöissä.

Tukkakoskelon pesimäaluetta ovat niukkaravinteiset ja kirkasvetiset suurjärvet koko maassa, pohjoisempana myös pienemmät vedet ja joet, sekä pienet ja ruohoa kasvavat saaret ja luodot ja karut ja kivikkoiset rannat merisaaristossa. Rehevien vesien alueilla levinneisyydessä on selviä aukkoja.

Lisääntyminen

Tukkakoskeloiden keväinen soidinmeno on näyttävää katsottavaa. Useita koiraita ui yhdessä ja linnut ojentavat äkillisesti kaulansa suoraan ylös ja nykäisevät ruumistaan niin, että etuosa painuu veteen, takapuoli kohoaa vedestä ja selkä jännittyy kaarelle.

Tukkakoskelon pesä on rannan lähellä tiheässä kasvillisuudessa, pensaikossa tai kivipaaden alla. Esimerkiksi pesän suojaksi kelpaa hyvin mattomainen kataja. Pesä voi sijaita myös rantavajan lattialankkujen alla. Naaras munii suhteellisen myöhään, yleensä kesäkuun alkupuolella 8 - 11 munaa, joita se hautoo 31 - 32 vrk. Koiraat parveutuvat melko pian muninnan jälkeen ja siirtyvät - sisämaastakin - merelle vaihtamaan juhlapukunsa peruspukuun.

Naaras huolehtii yksin poikasista, joiden voi nähdä jo ensimmäisenä elinpäivänään uivan tiiviinä ryhmänä emon perässä. Poikaset ovat alusta lähtien hyvin liikkuvia ja pystyvät jo viikon ikäisinä uimaan joitakin kilometrejä tunnissa. Poikaset itsenäistyvät 50 päivän ikäisinä mutta saavuttavat lentotaidon vasta kymmenkunta päivää myöhemmin. Silloinhan niilä on ikää kaksi kuukautta.

Suurpoikueet

"Toisinaan saattaa yhdellä tukkakoskeloemolla nähdä hyvin suuren määrän poikasia. Kolmenkymmenen yksilön poikueet eivät ole harvinaisia, onpa tavattu lähes sadankin poikasen lauma. Nämä suurpoikueet syntyvät samanikäisten poikueiden kohdatessa, jolloin poikaset pyrkivät toistensa seuraan.

Poikasten keskinäinen sosiaalisuus näyttää olevan suurempaa, kuin niiden yhteenkuuluvuus emon kanssa, ja kun vahvempi naaras vielä karkottaa heikomman, poikaset jäävät yhden naaraan hoitoon."

Muutto

Tukkakoskelo on keväällä suhteellisen myöhäinen saapuja, sillä ensimmäiset ilmestyvät etelärannikon suliin vasta huhtikuun alkupuolella. Kevätmuutto ja paluu takaisin Suomeen on huhti-toukokuussa.

Syysmuuttoon valmistautuerssaan koiraat siirtyvät kesä-heinäkuussa sisävesiltä merelle. Syysmuutto, syyskuun lopun ja marraskuun alun välisellä ajalla, vie tukkakoskelot talvehtimisalueille eteläiselle Itämerelle sekä Etelä- ja Länsi-Eurooppaan.

Lähteet

*Lasse J. Laine: Suomen linnut - tunnistusopas - Otava
*Pertti Koskimies, Juhani Lokki: Kotimaan linnut - WSOY
*Uusi suuri eläinkirja - WSOY
*Wikipedia
*Maailman luonto, Eläimet: Linnut - Weilin+Göös
*Luonnossa: Linnut - Weilin+Göös
*Linnut laulavat - Pekka J. Nikander ja Juhani Lokki
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
*Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma - Weilin+Göös