INTIAANITANSSIT

Rytminen, sielukas tanssi elää syvällä Amerikan intiaanien kulttuurissa. Tanssivan intiaanin sielu, ruumis ja koko maailma yhtyy tanssin kiihkeässä tempossa. Tanssiminen ei ole vain jokin irrallinen näytös tai erillinen osa, vaan se on osa laajaa kokonaisuutta, kaikkea sitä, mitä on olla intiaani. Tanssiessaan upeimmissa asuissaan, kauneimman musiikin soidessa, rumpujen kumistessa, kellojen kilistessä ja laulun ja huilujen kaikaessa, intiaanit osoittavat elämäntapansa vitaalisuutta ja koko heimonsa suuruutta ja valtaa.

Intiaanileireissä tanssittiin rumpujen kumistessa paljon. Monet tanssit liittyivät rukouksiin ja seremonioihin. Erilaisiin asioihin liittyvien tanssien lukumäärä, kun otetaan huomioon kaikki heimot, on hyvin suuri. Kaikkien tanssien tarkkoja merkityksiä, puhumattakaan tanssijoiden tekemien liikkeiden merkityksistä, ei tiedä kukaan ulkopuolinen, vain intiaanit itse.

Tanssijat olivat pukeutuneet juhla-asuihinsa ja heillä saattoi olla käsissään sota-aseita. Eräissä heimoissa tanssijoilla oli seremonianaamio eli kasvot peittävä naamari, kun he tanssivat naamiotansseja. Suuret naamiot saattoivat olla puusta veistettyjä ja ne saattoivat esittää milloin mitäkin, vaikkapa sutta tai ihmissyöjälintua.

Tanssijoilla oli usein vaatetuksessaan erilaisia kelloja ja kilistimiä, jotka loivat oman, rytmikkään äänimaailmansa esitykseen ja tukivat soittajia ja rumpaleita. Varis-sotureilla oli polviensa alle kiinnitettynä suuret messinkikellot.

Eräissä tansseissa, kuten aurinkotanssissa, valmistautuminen itse tanssiin oli moninaista ja kesti pitkään.

Tanssiperinteitään intiaanit ylläpitävät Pow Wow-tapaamisissaan, joissa näyttävät tanssit hyvin värikkäissä asuissa ovat juhlien kauneinta antia.

Tanssit eläimille

Eri eläimet olivat eri heimoille pyhiä ja merkityksellisiä eläimiä. Näille eläimille oli paljon tansseja ja ne nimettiin eläinten mukaan. Täten tansseihin kuuluivat karhutanssi, biisonitanssi, kojoottitanssi jne. Haidat tanssivat susitanssia ja heillä oli yllään puusta veistetty susinaamio. Tanssissa yliluonnolliset sudet veivät kyläläiset mennessään ja tanssijat auttoivat heitä palaamaan takaisin.

Pallotanssi

Aina ei tanssittu suinkaan vain jonkin äärettömän elintärkeän, kuten sotaonnen taikka riistan vuoksi. Cherokeet tanssivat ennen ajanvietteeksi pelattua pallo-ottelua pallotanssin.

Sulkatanssi

Creekien sulkatanssissa miehet kantoivat sulilla koristettuja seipäitä, jotka merkitsivät rauhaa.

Pyssytanssi

Creekien pyssytanssi oli miesten leikkitappelua, jota esitettiin naisten laulaessa.

Kotkatanssi

Kotkatanssissa tanssijat jäljittelivät kotkan olemusta ja liikkeitä. Kotka on erityisen kunnioitettu lintu intiaanien kulttuurissa, koska se edustaa mahdollisuutta liikkumiseen maan ja taivaan välillä. Kotkan uskottiin myös omaavan yliluonnollisia kykyjä, kuten monien muiden eläintenkin. Kotkalla uskottiin olevan kyky hallita sateita ja ukkosta. Kotka edusti viisautta, voimaa ja valtaa. Kotkatanssijoilla oli koristuksinaan paljon kotkansulkia ja -sulkapäähineitä, ja nämä pyhät sulat eivät ikinä saaneet vahingossakaan pudota maahan.

Peurannahkatanssi, lohitanssi ja hyppytanssi

Luoteisessa Kaliforniassa useiden heimojen, kuten hupa-intiaanien harrastamia seremoniallisia tansseja. Lohitanssissa pyydystettiin kauden ensimmäinen lohi, joka syötiin - ja sen jälkeen kalastus oli sallittua kaikille.

Seuratanssit

Seuratanssit olivat yleiseen juhlintaan liittyviä tansseja ja esimerkiksi creekit tanssivat seuratansseja koko yön. Tanssiminen ei siten intiaaneillekaan aina ollut vain spiritualistista tai muuta ylevää seremoniaa, vaan se saattoi olla hauskanpitoa.

Karhutanssi

Suuren Altaan alueella utet, shoshonet ja paiutet tanssivatkin Karhutanssia, joka oli Aurinkotanssin tapainen, seremoniallinen tanssi ja uskonnollinen riitti. Karhutanssissa karhunahkoihin ja -turkkeihin pukeutuneet tanssijat nuotion ympärillä saavuttivat transsitilan, jonka myötä he pääsivät yhteyksiin ylempien voimien kanssa ja saattoivat tehdä toivomuksiaan ja näkivät näkyjään. Juuri creet erityisesti pyysivät karhutanssillaan pysyvää ruokaonnea tuleviksi ajoiksi. Naisilla ei ollut tähän tanssiin tulemista, Karhutanssi oli miesten yksinoikeus - jollei "nainen" sitten ollut karhu. Karhutanssi-juhlaa vietettiin keväällä, talven jälkeen, karhujen herätessä talvihorroksestaan.

Karhutanssin legenda

Uteilla on legenda siitä, kuinka he oppivat Karhutanssin. Mies oli syvässä unessa ja näki unta karhusta. Hän näki unta, että jos hän menisi vuorille, niin hän oppisi sieltä jotakin, jonka avulla hän saisi suuren voiman. Herättyään mies siitä paikasta kiipesi ylös vuorille ja näki siellä karhun tanssimassa. Karhu näki miehen kurkkimassa, pyysi tämän luokseen ja puhui tälle viisauden sanoja ja opetti miehelle, kuinka karhutanssia tanssitaan ja kuinka tanssin aikana lauletaan Karhutanssilaulua. Palattuaan, mies opetti tanssin ja laulun kansalleen.

Toinen utejen legenda kertoo, että veljekset olivat metsästämässä ja näkivät silloin karhun tanssimassa. Tästä karhu sitten opetti veljeksille sekä tanssin että siihen liittyvän laulun. Utet tanssivat Karhutanssia maaliskuun puolivälissä ja juhla heillä kesti neljä päivää. Uteilla tanssiasuun kuuluivat sulkakoristeet. Tanssin päätyttyä sulkakoristeet riisuttiin ja ripustettiin setripuuhun ja legendan mukaan tämä karkotti kaikki huolet ja siitä paikasta alkoi uusi elämä.

Karhua erityisesti palvovat intiaanit olivat shamanisteja ja totemisteja. Shamaanit kävivät tehtäväänsä valmistautuessaan läpi initaatiomenoja, joissa pyrittiin tulemaan sekä hengeltä että sielulta karhun kaltaiseksi. Karhushamaaniksi saattoi vihkiytyä vasta, kun oli elänyt eristyksissä muista ja viettänyt aikaansa karhun tavoin.

Toteemipaalutanssi

Toteemipaalujen pysytyksen yhteydessä järjestettiin potlatch-seremoniat, joiden yhteydessä myös tanssittiin.

Creative Commons
Kuva yllä - Spirit Of The Buffalo Pow Wow 2013 - Copyright © Flickr/Walter.

Crown Dance - kruunutanssi

Kruunu tanssin nimessä ei viittaa kuninkaalliseen kruunuun, vaan vuorten henkiin ja veteen ja sateenkaareen, joka hohtaa sateen jälkeen vuorilla kruunun lailla. Tässä nuorten apachetyttöjen aikuistumiseen liittyvässä tanssissa vuorten henget tulevat tanssimaan tyttöjen kanssa. Vuorten hengillä on hyvin korkea, kruunumainen pääkoriste, ja kun he heiluttelevat sitä tanssiessaan edestakaisin, he näyttävät valtavilta, puisilta marioneteilta. Tanssin myötä vuorten henget tuhoavat paholaisen ja tuovat hyvää onnea koko heimolle ja erityisesti tytöille.

Kolme miestä esittämässä käärmetanssia. Kuva Library of Congress.

Käärmetanssi

Käärmetanssi muodosti Hopi-intiaanien keskuudessa Arizonassa suuren finaalin seremonioissa, joissa rukoiltiin sadetta.

Sadetanssi

Sadetanssin avulla yritettiin saada ehkä aikaan sade. Vaikkakin sadetanssi saattoi olla samantapainen kuin henkitanssi, ja sillä oli monia muita tavoitteita.

Haavoittuneiden tanssi

Sodissa haavoittuneet osallistuivat tähän tanssiin, jossa oli mukana yksikätisiä ja muuten vammautuneita.

Skalppitanssi

Onnistuneen sotaretken jälkeen miehet tanssivat skalppitanssia, kerskatakseen rohkeudellaan ja urheudellaan.

Watyod- eli kevättanssi

Eteläisen laakson yokutien tachi-heimossa shamaani tanssi kevättanssia, viihdyttääkseen katsojia ja kerätäkseen rahaa. Häntä säesti laulaja, joka löi laulaessaan tahtia kahdella seljapuisella sauvalla. Laulajan vierellä oli kori, johon katsojat saattoivat tipauttaa palkkionsa, jonka sitten shamaani ja laulaja jakoivat keskenään tasan.

Creative Commons
Kuva yllä - Spirit Of The Buffalo Pow Wow 2013 - Copyright © Flickr/Walter.

Vannetanssi

Monien intiaaniheimojen nykyisin harjoittaman showtanssin, vannetanssin, alkujuuret ovat 1930-luvun vannetanssissa. Ei ole siten kyseessä intiaanikulttuurissa kehittynyt tanssi, vaan laina ja sovellus valkoisilta. Intiaanit pitävät kuitenkin vannetanssia nykyisin jo oman kulttuurinsa arvokkaana perintönä, onhan tanssilla heidänkin parissaan ikää jo lähes 100 vuotta.

Henkitanssi eli kummitustanssi

Henkitanssia eli kummitustanssia harjoittivat tasankojen ja Ison altaan intiaanit. Wovoka-niminen paiuteheimon poppamies kertoi heimolaisilleen, että mikäli nämä rukoilisivat, tanssisivat ja laulaisivat piirissä päiväkausia, kuolleet sukulaiset heräisivät henkiin, biisonit palaisivat ja intiaanit saisivat maansa takaisin. Tanssijoilla oli yllään paidat, joihin maalattujen symbolien uskottiin suojelevan pahalta. Arapahojen henkitanssin esitanssi oli nimeltään varistanssi (Crow dance), ja sitä harjoittivat myös eteläiset cheyennet. Varistanssi kehittyi omalaatuisesta Omaha-tanssista, joka oli kehittynyt tasankointiaanien keskuudessa.

Aurinkotanssi

Soturi sitoutui heimoonsa, osallistumalla uskonnolliseen seremoniaan, jota kutsuttiin aurinkotanssiksi. Kahdeksan päivää hän oli syömättä ja juomatta ja tuijotti suoraan aurinkoon. Hänen kehonsa oli maalattu ja rintansa lävistetty puupuikoilla, jotka oli hihnoilla kiinnitetty pyhään paaluun. Soturi tanssi ja hypähteli, kunnes puikot repeytyivät irti. Rintaan jääneitä arpia hän kantoi ylpeydellä.

Kidutuksesta aurinkotanssissa pyrittiin eroon esimerkiksi mustajalkojen keskuudessa. Sitä harjoitettiin vain fanaattisimmissa heimoyhteisöissä. Kun mustajalkojen parissa mies ja hänen vaimonsa alkoivat valmistautua aurinkotanssiin, vaimosta tuli pyhitetty nainen. Seremoniat tapahtuisivat hänen tiipiissään, jossa poltettiin tulta öin ja päivin; tulta ei saanut päästää sammumaan eikä teltan ovea saanut jättää auki. Piippujen sytyttämiseen piti käyttää vain ja ainoastaan tuomipihlajan varpua tai kuivaa biisoninlantaa. Päivät tiipiissä rukoiltiin aurinkoa, yöt kuuta.

Metsästysonnen tanssit

Jotta metsästysmatkoilla saataisiin saalista, järjestettiin uskonnollisia seremonioita, joiden yhteydessä myös tanssittiin.

Sotatanssi

Sotatansseissa valmistauduttiin tulevaan sotaan ja haettiin samalla henkien suojelusta ja menestystä tulevissa taisteluissa. Niissä myös virittäydyttiin sotatunnelmiin ja haettiin tanssijalle suurinta rohkeutta. Kaikkien intiaanien tanssien tapaan sotatanssitkin olivat hyvin näyttäviä. Niinpä vuonna 1821 kuudentoista pawneen ja muiden läntisten intiaanien muodostama ryhmä kävi Valkoisessa talossa esittämässä sotatanssinäytöksen presidentti Monroelle.

Sotatanssissa soturit kiihdyttivät itseään äärimmäiseen uhoon. Mustajalkojen sotatanssiin saivat osallistua vain taisteluihin aiemmin osallistuneet soturit. Samansuuntaiset mustat viivat housuissa kertoivat, kuinka monta päällikköä tai poppamiestä soturi oli surmannut. Joku hyvänä ampujana tunnetuksi tullut tähtäili tanssiessaan kiväärillään ja toinen, maineikas hevosvaras, kuljetti käsissään puista hevospäätä. Tanssijoilla oli käsissään tomahawkeja, keihäitä, nuolia, sulkakoristeisia kilpiä ja sotapäähineitä.

Mustajaloilla tanssimista johti piirin keskellä istuva mies, joka hoputti tanssijoita vauhtiin ja näpäytti terävästi varvulla niitä, jotka hidastelivat. Järjestystä pitäessään hän oli vaativa, mutta silti kohtelias.

Aikuistumisriitin tanssi

Aikuistumiseen liittyi seremonioita ja riittejä ja omat tanssinsa.

Naisten kilpikonnankalistintanssi

Creek-naiset tanssivat tätä tanssia, pohkeisiin kiinnitettyjen kilpikonnankalistinten kalistessa ja kilistessä.

Vanha tanssi

Creek-miehet esittivät vanhan tanssin, joka vapautti paastoajat kaikista rituaalisista rajoituksista.

Lääkintä- ja parantamistanssi

Oikean lääkinnän löytämiseksi ja potilaan parantamiseksi tanssittiin monenlaisia tansseja. Niitä eivät tanssineet aina vain poppamiehet, vaan myös muut. Esimerkiksi yksi chippewa-heimon tärkeimmistä seremonioista oli suuri lääkintätanssi.

Maissitanssi

Yksi satotoivetansseista, jossa pueblointiaaneilla Santa Clarassa oli käsissään kuusenhavuja ja kalebassikalistimia. Vartalo oli kauttaaltaan maalattu mustaksi ja valkoiseksi, nilkoissa oli haisunäädän nahasta tehdyt koristeet valkoisten mokkasiinien yläpuolella ja takapuoleen oli kiinnitetty ketunhäntä.

Suuren pään tanssi - Bole maru - Aavetanssi

Koillisen pomo-heimon parissa tanssittu tanssi, jolla useita nimiä.

Biisonitanssi. The Spirit of the Buffalo Pow Wow - Florida, USA 2014. Kuva Copyright Walter. - Creative Commons.

Joseph Henry Sharp: The Harvest Dance / Sadonkorjuun tanssi. Taiteilija Sharp seurasi tätä pueblojen, navajojen ja apassien tanssia, joka kesti seitsemän tuntia. Hän totesi, että tanssijoissa ei näkynyt laisinkaan väsymystä, he olivat tanssin lopussa aivan yhtä hyvässä vedossa, kuin sen alussakin.