Sirkuksen pitkä historia
Sirkustaide on saanut alkunsa jo yli 4 000 vuotta sitten. Tuolta ajalta
on löydetty nykyisen Irakin alueelta piirroksia, jotka esittävät akrobatiaa
harjoittavia ryhmiä. Näissä kuvissa ihmiset taivuttelevat itseään,
seisovat käsillään ja heittelevät voltteja.
Terminä sirkus esiintyy ensimmäisen
kerran keisariajan Roomassa. Sirkuksella tarkoitettiin vaunu- ja hevoskilpailuja varten
rakennettua rataa. Suurin sirkus oli n. 600 metriä pitkä ja 150 metriä leveä Rooman Circus Maximus,
jonne keisariajalla mahtui enimmillään yli 200 000 katselijaa.
Sirkuksen alkuaikoina roomalaiset seurasivat varsinaisesti
hevoskilpailuja, mutta niiden ohessa oli myös akrobatiaa ja nuorallatanssia.
Kun Rooman imperiumi rappeutui, esitykset muuttuivat julmiksi.
Keskiajalla Eurooppaa kiersi ryhmiä, joiden ohjelmisto oli erilaisia
sirkustemppuja. Varhaisimmat, nykyaikaiset kiertävät sirkukset syntyivät 1700-luvun lopulla
Pariisissa ja Lontoossa.
Nykyisen sirkuksen luominen luetaan englantilaisen Philip Astleyn (1742 - 1814) ansioksi. Tämä entinen upseeri perusti vuonna
1773 Lontooseen lähelle Waterloon asemaa Astleyn Amfiteatterin.
Berliiniin perustettiin Saksan ensimmäinen kiinteä sirkus noin vuonna 1850.
Sirkuksen hevoset ja ponit
Ponit ja hevoset ovat aina olleet sirkusten suosittuja vetonauloja. Kilpa-ajot ja taitoratsastusnäytökset olivat jo Rooman aikana,
silloisilla sirkusareenoilla hyvin suosittuja. "Panem et circensis", leipää ja sirkusta, kirjoitti roomalainen satiirikko
Juvenalis (55-130 jaa.) tarkoittaen, että ruuan ja sirkushuvien avulla kansa pidetään tyytyväisenä, niin ettei se kapinoi
eikä sotkeudu valtionhallintaan.
Sirkuksen hevoset ja ponit.
Sirkus
Sanalla sirkus voi olla monta merkitystä. Se voi tarkoittaa rakennusta, paikkaa, yritystä, instituutiota tai taidemuotoa.
Sirkusteltan myötä maahamme ei ole tullut vain sirkus, vaan myös elokuva
ja kreikkalais-roomalainen paini.
Taidemuotona sirkus on aina ollut laaja ja joustava.
Sirkuksen eri tyylisuuntauksia ovat esimerkiksi perinteinen sirkus, nykysirkus, kiinalainen sirkus ja
amerikkalainen sirkus.
Akrobaatit, kuva Copyright © Circus-Theater Roncalli - Creative Commons.
Tavallisimpia sirkustaiteen lajeja ovat akrobatia, tasapainoilu, klovneria, jongleeraus, eläinnumerot ja taikuus.
The Barnum & Bailey greatest show on earth, juliste vuodelta 1916. Kuva Copyright
© Boston Public Library - Creative Commons.
Barnum-efekti
Ihmisillä on voimakas taipumus hyväksyä omasta persoonallisuudestaan lausuttuja yleispäteviä ja moniselitteisiä lausumia ja pitää niitä
viisaina. Tätä kutsutaan Barnum-efektiksi. Nimi tulee sirkustirehtööri P.T. Barnumista, jonka sirkus menestyi hyvin, koska sen tarjonta
oli niin monipuolista, että jokainen katsoja löysi siitä jotain mieluisaa. (Urbaanisanakirja)
Sirkuksen villieläimet
Villieläimet, kuten kirahvit, olivat pitkään kaikkien maailman sirkusten hyvin suosittuja vetonauloja.
Kirahveja tosin tuskin oli monellakaan kiertävällä sirkuksella, mutta ainakin Barnum & Baileylla, sillä niiden
kuljettaminen oli ongelmallista. Kirahveja varten rakennettiin erityisiä junanvaunuja, joissa oli kirahvin
kaulaa ja päätä varten erillinen, korkea tornimainen osa. Kirahveja kuljetettiin 1800-luvulla lyhyempiä matkoja myös valtavilla hevosvetoisilla kärryillä, joissa
ei ollut kattoa, vain korkeat laidat.
Zippos Circus - taiteilijat esittäytyvät sirkuksen maneesilla eli areenalla - siis pyöreällä
sirkusnäyttämöllä. Kuvaaja Piet-Hein Out, kuva Copyright © Zippos Circus - All Rights Reserved.
Sirkuksella on oma nimipäivä
Vuodesta 2008 alkaen vietetty Euroopan Sirkuspäivä on kasvanut maailmanlaajuiseksi. Ensimmäistä Maailman Sirkuspäivää
vietettiin 17.4.2010 Maailman Sirkusliiton kunniapresidentin, Monacon prinsessa Stephanien suojeluksessa.
Juhlapäivän tarkoituksena on korostaa sirkustaiteen yhtenäisyyttä, rajatonta luonnetta ja pitkiä perinteitä.
Päivään kuuluu
erilaisia tilaisuuksia ympäri maailman. Sirkukset, festivaalit, sirkuskoulut ja muut sirkusammattilaiset sekä sirkuksen ystävät juhlivat päivää kukin tavallaan.
Devlin Bogino, kuva Copyright © Circus-Theater Roncalli - Creative Commons.
Sirkustirehtööri
Mitäpä olisi sirkus ilman sirkustirehtööriä. Sirkustirehtööri
on tuo herraskaisesti, usein peräti frakkiin ja korkeaan silinterihattuun
pukeutunut sirkusjohtaja, joka ottaa kuulutuksillaan
vastaan näytäntöä seuraamaan saapuneen yleisön, ja virittää
sen odottavan jännityksen ihan huippuunsa. Sirkuksen laajaan artistijoukkoon
kuuluvat voimamies, kahlekuningas, miekannielijä, tulennielijä, jonglööri - ja telttamestari.
Sillä valtavan teltan ylössaanti nopeasti huimaaviin korkeuksiin lienee teknisen osaamisen ohella myös
mitä suurinta taidetta.
Erityisesti pienemmissä sirkuksissa, sirkustirehtöörinä toimii usein omistaja. Hän voi toimia myös sirkuksen taiteellisena johtajana,
eli hän vastaa silloin koko ohjelmistosta. Sirkustirehtöörin englanninkielinen nimi Ringmaster
on hyvin kuvaava - hän on koko kehänäyttämön mestari.
Sirkustirehtööri on moninaisten toimiensa
ohella samalla myös yksi sirkuksen esiintyvistä tähdistä. Mitä taitavampi ja karismaattisempi hän on, sitä
täydellisemmin yleisö antautuu sirkuksen lumolle.
Sirkuksen lajien kirjoa
Erityisissä sirkustempuissa, erikoistempuissa on lukuisia erilaisia päätyyppejä, kuten tulennielentä,
miekannielentä, hulavanteen pyöritys ja veitsenheitto. Näistähän sinänsä
useatkin ovat osa sirkuksen traditiota ja olleet ohjelmistossa jo iät ja ajat.
Vanhoja, eksoottisia, sirkuksissakin nähtyjä lajeja ovat myös erilaiset tarkkuusammunnat,
piikkimatolla makuu taikka kävely, hiilillä kävely, lasin syöminen,
kasvojen vääntely, mehiläisten ahtaminen kasvoille, hyönteisten ja muiden
ötököiden syöminen, hyppääminen
mahdollisimman korkealta mahdollisimman matalaan veteen, lassonheitto,
kääpiönäytökset jne.

Milloin on kyse sirkustaiteilijasta ja milloin vaikkapa fakiirista taikka jostakin
ihan muusta taiteenlajista, jää arvioitavaksi.
Uusiakin temppuja ja uusia versioita vanhoista tempuista
kehitellään kaiken aikaa.
Sirkusnumeroiden luokittelu eri alalajeihin ei ole yksinkertainen tehtävä. Sirkuksen historia on näyttänyt, että melkein
mitä tahansa voidaan esittää maneesilla, jos se vain houkuttelee ja kiinnostaa yleisöä. Sirkuksen perinteeseen kuuluu myöskin
jatkuva uusien variaatioiden etsiminen klassisista numeroista ja siten eri lajien yhdisteleminen samaan numeroon.
Zippos Circus - esitys on vauhdissa. Kuvaaja Suzie Pullan, kuva Copyright © Zippos Circus - All Rights Reserved.
Sirkuksen historian tarkastelu ei oikeuta rajaamaan mitään ehdottomasti pois sirkusnäytännöstä; toisaalta se kuitenkin osoittaa,
että jotkin numerot ovat sirkustaiteelle tyypillisiä ja keskeisiä, jotkut ohimeneviä kokeiluja.
Klovnit Aga-Boom, kuva Copyright © Circus-Theater Roncalli - Creative Commons.
Klovnit ovat kotonaan sirkusareenalla. Monet estraditaiteen esitystyypit, kuten vaikkapa surmanajo taikka vatsastapuhuminen, eivät ole
helposti liitettävissä sirkusnumeroiden yhteyteen. Surmanajon luontevin esityspaikkakin on tivoli.
Circus Clipart Vectors by Vecteezy.
Sirkus Finlandia. Kuvaaja Krista Pärssinen, 2012. - Kuva Copyright
© Vapriikin kuva-arkisto.
Suomen sirkuksen historiaa
Ensimmäisen suomalaisen suursirkuksen ja sirkusseurueen perustivat tanskalaissyntyiset Ducanderin
veljekset Carl ja Johannes eli John. He saapuivat Suomeen 1890 ja asettuivat ensiksi Turkuun, sitten Helsinkiin.
Suomen sirkuksen historiaa!