Pulaliikkeet

Vuoden 1929 pörssiromahdus aiheutti maailmanlaajuisen talouslaman. Se iski myös Suomeen, katkaisten taloudellisen kasvun. Tuottajahinnat laskivat, puun kantohinta romahti, metsätyöt vähenivät ja myös palkat laskivat. Tästä seurasi pakkohuutokauppojen ja ulosottojen vyöry, pankkien perätessä saataviaan. Suurikin tila saattoi päätyä vasaran alle, pientiloista puhumattakaan. Köyhien perheiden menettäessä hetkessä kaiken ja joutuessa taivasalle, alkoi katkeruus menoa vastaan kasvaa.

Pulaliikkeet olivat 1930-luvun alun talouspulan aikana Suomessa syntyneitä kansanliikkeitä jotka syntyivät Lapuan liikkeen synnyttämän yhteiskunnallisen kuohunnan vanavedessä mutta olivat kuitenkin siitä erillään. Ahdinkoon joutuneet viljelijät järjestäytyivät näin protestiliikkeiksi eli pulaliikkeiksi. Yhteistä kaikille pulaliikehdinnän alueille oli se, että niillä talonpojat olivat erilaisista syistä velkaantuneita ja tyytymättömiä tilaansa. Vuosina 1928 - 1936 Suomessa myytiin kaikkiaan noin 15 000 maatilaa pakkohuutokaupalla.

Suomessa oli kolme pulaliikehdinnän keskusta. Liikehtiminen alkoi Varsinais-Suomesta, lähinnä Loimaan alueelta. Siellä syntyivät ja vaikuttivat ns. Loimaan liike (1931 - 1932), siitä eriytynyt maksunlakkautusliike eli vararikkoliike (1932) ja Talouspulan Vastustamisliitto (1931 - 1932). Toinen keskus oli Kaakkois-Suomessa, Viipurin läänissä., Viipurin ja Laatokan ympäristössä. Sieltä alkoi vuoden 1931 lopussa Maakuntain liike eli remonttiliike, jota on kutsuttu syntysijojensa mukaan myös Viipurin liikkeeksi (1931 - 1932). Kolmas keskus oli Pohjois-Suomessa, Kalajoki- ja Oulujokilaaksoissa. Kalajokilaaksossa liikehtiminen keskittyi etupäässä Nivalan ja Ylivieskan kuntiin. Oulujokilaaksossa taas Muhokselle, josta se lähetti etäispesäkkeitään aina Tornionlaaksoon saakka.

Vuoden 1932 alussa Etelä-Suomen pulaliikkeiden toiminta alkoi jo hiipua kun Loimaan pulaliikkeen yhdessä Kalajoen pulaliikkeen kanssa järjestämä osto-, myynti- ja maksulakko jäi samaan aikaan alkaneen Mäntsälän kapinan varjoon mutta Kalajoen pulaliikkeen kannattajat perustivat 21. elokuuta 1932 Kansanpuolueen ajamaan omia tavoitteitaan ja Muhoksen pulaliikkeen edustajat puolestaan perustivat Pulamiesten vaaliliiton vuoden 1933 eduskuntavaaleja varten.

Muhoksen pulaliike 1931 - 1936

Muhoksen pulaliike sai alkunsa pulakokouksesta, joka järjestettiin vuoden 1931 joulukuussa Muhoksen Suokylässä. Tässä kokouksessa hyväksyttiin lähinnä SKP:n piirikomitean laatimat ponnet, joita "laimennettiin" siten, ettei toiminta joutuisi heti viranomaisten silmätikuksi. Kokous valitsi toimikunnan hoitamaan asioita. Siihen ei kelpuutettu yhtään kommunistia. Valituiksi tulivat: Väinö Mustonen, Eino Aitamurto, Matti Ukkola, Hannes Syväys, Matti Uksila, Antti Laatikainen ja Aulis Apaja.



Erityisesti Pohjois-Suomessa Muhoksella pulaliikkeiden kannattajiin kuului myös vasemmistolaisesti ajattelevia pienviljelijöitä, mökkiläisiä ja tavallisia työläisiä. Pulaliikkeet eivät olleet homogeenisiä, vaan esimerkiksi Loimaan liike ja Karjalan kannakselta lähtenyt Maakuntain liike olivat aluksi hyvin lapualaishenkisiä, kun taas Muhoksen pulaliike oli vasemmistolainen.



Eri puolilla maatamme toimineilla pulaliikkeillä oli varsin vähän yhteistoimintaa. Muhoksen pulaliike, jonka taustana oli Suomen Kommunistinen Puolue (SKP), yritti manipuloida talonpoikia liittymään yhteen ja liittoutumaan työväestön kanssa sekä kukistamaan "herravallan", mutta senkään houkutukset eivät saaneet laajemmin kannatusta osakseen.

Muhoksen pulaliike sai aloittaa toimintansa rauhassa, sillä Etsivä Keskuspoliisi (EK) ei aavistanut lainkaan, että kommunistit olivat sotkeutuneet muhoslaisten toimintaan jo tässä vaiheessa. Kommunistit antoivat liikkeen päästä rauhassa alkuun ja heidän tarkoituksensa oli vasta myöhemmin ottaa koko liike haltuunsa.

Muhoksen pulaliikkeen johtohahmoja

Merkittäviä hahmoja Muhoksen pulaliikkeen synnyssä ja toiminnassa oli SKP:n Oulun piirikomitean jäsen Kauno Emil Laine. Hän teki Oulusta Muhokselle useampia matkoja, joilla kävi valamassa vallankumouksellista intoa ja nostattamassa vasemmistolaista pulaliikettä Muhokselle. Myös muhoslaisen Juho Laamasen, joka oli SKP:n Muhoksen paikallisorganisaattori, osuus Muhoksen pulaliikkeessä oli merkittävä.

Muhoksen pulaliikkeen julkisena johtajana tuli tunnetuksi pienviljelijä Väinö A. Mustonen (synt. 1899 Muhos), jonka saaminen liikkeen johtoon oli sen taustavoimien kannalta katsoen erittäin tärkeää. Mustonen oli varsin karismaattinen henkilö ja yleisesti katsottiin, että hän kannatti porvarillisia ja isänmaallisia arvoja. Hän osallistui vuoden 1918 sotaan valkoisten puolella ja 1920-luvulla hän kuului suojeluskuntaan.

Poliittisilta mielipiteiltään Mustonen oli alun perin lähinnä maalaisliittolainen, mutta myöhemmin - vuonna 1929 - hän liittyi Suomen pienviljelijäin puolueen riveihin. Se kertoi hänen radikalisoitumisestaan, hänestä tuli kapinallinen pienviljelijä. Mustosessa oli aimo annos herravihaa, populistista mentaliteettia ja radikalismia, joka näkyi hänen kirjoituksissaan ja mielipiteissään. Sotien jälkeen Mustonen kuului jonkin aikaa SKDL:ään, josta erosi kuitenkin pian. Lopullinen poliittinen koti löytyi vennamolaisten keskuudesta.

Muhoksen pulaliike ja kommunistit

Kun 1930-luvun talouspula jyräsi koko läntisen maaseudun ylitse, kommunistien järjestöt huomasivat tilaisuutensa tulleen. Köyhän talonpojiston uskottiin radikalisoituvan vaikeuksiensa seurauksena, liittoutuvan teollisuuproletariaattiin ja seuraavan kommunistipuolueiden taistelukäskyä herravaltaa vastaan.



Päivän piirtoja HS:lle (29.1.1934), nro 413, maalaisliitto ja pienviljelijäin liitto. Kuva Creative Commons.

Muhoksella "luokkavastakohdat" suosivat kommunisteja. Sen lisäksi, että kunnassa oli paljon köyhiä pienviljelijä-työläisiä, paikkakunnalla suurta suosiota nauttineen Suomen pienviljelijäin puolueen riveissä oli tapahtunut ns. kommunistilakien hyväksymisen seurauksena hajaannusta. Puolueen muhoslainen kansanedustaja Yrjö Henrik Kesti oli menettänyt joidenkin mielestä luottamuksensa. Myös hänen puoluetoverinsa Väinö Mustonen oli hänen toimintaansa tyytymätön.

Koska Mustosella oli yllin kyllin poliittista kunnianhimoa, kommunistit tarttuivat tähän mahdollisuuteen. SKP:n Oulun piirikomitea lähti viimeistään vuoden 1931 huhtikuussa nostattamaan vasemmistolaista pulaliikettä Muhoksella.

Pulamiesten vaaliliitto 1933

Pulamiesten vaaliliitto oli lähinnä muhoslaisten talonpoikien perustama yhteenliittymä vuoden 1933 eduskuntavaaleihin osallistumista varten. Pulamiesten vaaliliitto sai vuoden 1933 vaaleissa 645 (0,06%) ääntä Oulun läänin eteläisessä vaalipiirissä, jossa listan johtava nimi oli radikaali pienviljelijä Väinö Mustonen, pulaliikkeen keskus- ja vaalitoimikuntien puheenjohtaja.

Pulamiesten vaaliliitto syntyi Oulussa ilmestyneen Kansan Pula -lehden (1932–1936) ympärille järjestäytyneiden joulukuussa 1932 perustaman Pulatoimikuntien keskustoimikunnan aloitteesta. Kyseisen toimikunnan perustamisessa keskeistä roolia näytteli Muhoksen pulatoimikunta, mutta pulatoimikuntia ja -kerhoja oli muuallakin ja Kansan Pula levisi eri puolille maata. Suomen kommunistisella puolueella (SKP) oli myös vahvasti näppinsä pelissä, sillä kommunistit etsivät toimintavaihtoehtoja julkisten vasemmistolaisten järjestöjen lakkauttamisten jälkeen. SKP rahoitti Kansan Pulaa ja puolueen jäseniä, kuten Yrjö Leino, osallistui toimikuntien työskentelyyn.

Pulamiesten menestys kunnallisvaaleissa oli huomattavasti eduskuntavaaleja parempaa. Vaaleissa 1933 pulamiehet nousivat Muhoksen valtuuston suurimmaksi ryhmittymäksi 7 valtuutetulla ja saivat lisäksi kaksi paikkaa Alatorniolla. Seuraavissa vaaleissa oli tyytyminen viiteen paikkaan Muhoksella. (Wikipedia)

Mitä Muhoksen pulaliike vaati

Muhoksen pulaliike esitti mm. seuraavanlaisia vaatimuksia:

1) Velkojen koron pudottaminen jopa kahteen prosenttiin. 2) Pakkohuutokauppojen lopettaminen ja velkojen järjestely. 3) "Välikäsiliikkeiden", Valion, Karjakunnan ja muiden suurten keskusliikkeiden voittojen leikkaaminen ja näiden varojen ohjaaminen tuottajille, pienviljelijöille. 4) Verohelpotukset ja maksamattomien verorästien pois pyyhkiminen. 5) Työttömille tuli jakaa säännöllistä avustusta valtion varoista. 6) Valtion on järjestettävä työttömille työttömyystöitä. 7) Pula-ajasta hyötyvien keinottelijoiden voittojen verottaminen.

Pulaliikeajan loppu

Talonpoikien oloa helpotti satojen paraneminen, joka oli alkanut jo vuonna 1930, sekä reaalisen keskitulon nousu vuodesta 1933 alkaen. Vuoden 1936 eduskuntavaalien jälkeen alkoi pienviljelijä- ja pulaliikkeiden parissa tapahtua. Suomen pienviljelijäin ja Kansanpuolueen yhdistymiskokoukseen Seinäjoelle tuli mukaan myös Muhoksen pulaliike. Kaikki nämä kolme löivät hynttyynsä yhteen ja muodostivat uuden puolueen: Pienviljelijäin ja maalaiskansan puolue. Sen myötä Muhoksen pulaliike lakkasi olemasta.

Tämä ei kuitenkaan estänyt jo aiemmin pulamiesten toimintaa epäilyksellä katsonutta Etsivää keskuspoliisia toimimasta ja pulamiesten johtohenkilöt pidätettiin "kommunististen toimintojen vuoksi" kesällä 1937. Kommunistien toiminta oli kielletty ja laitonta lapuanliikkeen nousun aikoihin vuonna 1930, jolloin säädettiin kommunistilait. Näillä laeilla pyrittiin estämään kommunistien toiminta Suomessa maanpetoksellisena tai yhteiskuntajärjestystä vastaan suunnattuna rikollisena toimintana. Toiminta sallittiin sodan lopulla 1944.

Pidätettyihin lukeutuivat liikkeen johtohahmot Väinö Mustonen, Eino Aitamurto, Juho Laamanen, Heikki Mäkeläinen, Eero Henttunen, Perttu Hyrkäs, Arvid Oukka ja Toivo I. Sormunen. Vaasan Hovioikeus ja sittemmin Korkein Oikeus tuomitsi muut, paitsi Oukan ja Hyrkäksen, eri pituisiin rangaistuksiin valtiopetoksen valmistelusta.

1930-luvun lopun taloudellisen nousun vuodet ja toinen maailmansota häivyttivät monilta pulaliikeajan viimeisetkin tai ainakin pahimmat muistot.

Valtiopetos - pulamiehet istumaan valtion leipiin

Pulamiehet saivat kohdata raskaat syytteet. Heitä syytettiin valtiopetoksen valmistelusta ja valtiopetokseen tähtäävän toiminnan edistämisestä. Korkein oikeus piti vuoden 1938 alkupuolella hovioikeuden päätökset voimassa ja sen mukaisesti rangaistuksia tuli, yhdistelyjen jälkeen seuraavasti:
- Väinö Aukusti Mustonen, 1 vuosi 2 kuukautta vankeutta. Siitä oli kuitenkin vähennettävä Mustosen aiemmin vuonna 1937 suorittamia päiväsakkoja vastaava määrä, 3 kuukautta 10 päivää vankeutta.
- Toivo Ilmari Sormunen, 3 vuotta 2 kuukautta kuritushuonetta, kansalaisluottamuksen menetys 8 vuodeksi.
- Johannes (Juho) Laamanen, 2 vuotta kuritushuonetta, kansalaisluottamuksen menetys 5 vuodeksi.
- Heikki Mäkeläinen, 1 vuosi 6 kuukautta kuritushuonetta, kansalaisluottamuksen menetys 4 vuodeksi.
- Eero Henttunen, 8 kuukautta vankeutta. Ehdollinen tuomio 3 vuoden koetusajalla.
- Eino Aitamurto, 6 kuukautta vankeutta. Ehdollinen tuomio 3 vuoden koetusajalla.
- Tuomitut velvoitettiin yhteisvastuullisesti maksamaan todistajanpalkkiot, yhteensä 1 542 markkaa.

Kansan Pula

Kansan Pula oli vuosina 1932–1936 ilmestynyt Muhoksen pulaliikkeen lehti.

Suomen Kommunistisen Puolueen alulle paneman ja ohjaaman Muhoksen liikkeen lehden taustalla oli puolueen pyrkimys vaikuttaa talonpoikiin taloudellisesti vaikeana pula-aikana. Vasemmistoradikaalien lehtien lakkauttamisen jälkeen vuonna 1930 Kansan Pula oli ainoa julkinen lehti, johon puolueella oli huomattava vaikutus. Oulussa painettua lehteä toimitti aluksi Muhoksella maanviljelijä Väinö Mustonen apunaan pulaliikkeen sihteeri Eino Aitamurto. Vuoden 1936 alussa toimittajaksi palkattiin Arvid Oukka, minkä jälkeen lehdelle hankittiin toimitushuoneisto Oulusta. Avustajina toimivat SKP:n pulaliikkeen neuvonantajiksi asettamat kommunistit, joista tärkein oli Yrjö Leino.

Muita avustajia olivat Toivo Antikainen, Antti Hyvönen, Leinon jälkeen yhdyshenkilönä toiminut Toivo I. Sormunen, Armas Piirala ja Juho Laamanen. Lehti kirjoitti paljon talouspulasta ja siihen liittyvistä ongelmista sekä käsitteli myös Saksan tilannetta ja Neuvostoliiton oloja. Se hyökkäsi varsinkin maalaisliittoa ja oikeistoradikaaleja vastaan ja suhtautui kielteisesti myös muihin pulaliikkeisiin, Kansanpuolueeseen ja sosiaalidemokraatteihin. Arvid Oukan nimellä julkaistu kirjoitus Mitä talonpojan tulee tietää aiheutti lehdelle painokannejutun ja 1500 markan sakot sekä Oukalle että vastaavana toimittajana toimineelle Mustoselle.

Ulkonäöltään vaatimaton ja pienikokoinen Kansan Pula ilmestyi epäsäännöllisesti, parhaimmillaan noin joka toinen viikko vuonna 1933. Vuoden 1934 lopussa se lakkasi kokonaan yli puolen vuoden ajaksi, kun Leinon pidätys katkaisi yhteyden SKP:hen. Kaikkiaan lehdestä ilmestyi viiden vuoden aikana vain 62 numeroa. Taloudellisesti Kansan Pula oli lähes kokonaan SKP:n avun varassa. Vuonna 1933 perustettiin kustannusyhtiö, joka ilmeisesti kannatuksen puuttuessa jäi rekisteröimättä. Lehdellä oli noin tuhat tilaajaa, jotka asuivat enimmäkseen Muhoksella ja sen lähiympäristössä. Kansanrintamataktiikkaan siirryttyään SKP alkoi saada käyttöönsä muitakin vaikutuskanavia, jolloin Kansan Pulan annettiin lakata. (Wikipedia)

Yrjö Leino

Väinö Mustosen tärkeä yhteistyökumppani ja Muhoksen pulaliikkeen toiminnan rahoittajia oli äärikommunisti Yrjö Leino (28. tammikuuta 1897 Helsinki – 28. kesäkuuta 1961 Helsinki), joka oli kahteen kertaan vangittuna poliittisten syiden vuoksi. Leino toimitteli Mustoselle rahaa, lehden toimittamiseen ja muuhun pulaliikkeen pyörittämiseen, tuhansiakin markkoja kerrallaan.

Kirjanpidon puuttuessa, ei voitu tietää tarkalleen, kuinka paljon Muhoksen pulaliike oli saanut rahaa kommunisteilta. Väinö Mustonen esitti kuulusteluissa, että summa olisi ollut noin 70 000 markkaa. Summa on kuitenkin ollut todennäköisesti suurempi.

Nivalan konikapina ja Mäntsälän kapina

Pulaliikkeen ajat 1930-luvun alkupuolella olivat maassamme muutenkin poliittisen liikehdinnän ja rauhattomuuden aikoja. Nivalan konikapinassa vuonna 1932 ottivat yhteen viranomaiset ja paikalliset maanviljelijät. Tilanne ratkesi vasta kun kapteeni Nikke Pärmin johtama sotilaskomppania saapui Oulusta paikalle. Mäntsälän kapinassa samana vuotena 1932 puolestaan Lapuan liikkeen kannattajat yrittivät kaataa Suomen hallituksen, koska heidän mielestään kommunistit olivat saaneet maassamme liikaa valtaa. Tämäkin kapina ratkesi ja loppui kapinallisten antautumiseen. Lapuanliike kiellettiin toukokuussa 1932. Kesäkuussa sen toimintaa jatkamaan perustettiin Isänmaallinen kansanliike (IKL), joka vastusti kommunismia ja sosialismia.

Vauras Muhos

Vaikka Muhoksella olikin paljon köyhiä työläisiä ja heikosti menestyviä pienviljelijöitä, jotka synnyttivät pulaliikkeen, niin Muhos kuitenkin kuului maailmansotien välisenä aikana Pohjois-Suomen vauraimpiin maatalousalueisiin. Vaurauden loivat suurikokoisemmat maatilat, mutta pienviljelys oli kuitenkin vallitsevaa. Viljelmistä oli yli 73 % pienviljelmiä, joiden peltopinta-ala oli alle 10 hehtaaria.

Lopuksi

Muhoksen pulaliike yritti parantaa köyhien ja huonosti toimeentulevien ihmisten asioita aikana, jolloin kommunismi Suomessa oli laitonta. Maan alla toimivat kommunistit puolestaan tekivät kaikkensa, soluttautuakseen huomaamattomasti pulaliikkeeseen ja saadakseen koko pulaliikkeen hallintaansa. Eikäpä kommunistien juuri tarvinnut soluttautuakaan, sillä rahoineen heidät otettiin kyllä vastaan. Tällaiset olosuhteet tekivät kuitenkin pulaliikkeen toimista noina aikoina varsin vaikeaa.

Itse asiassa pulaliike meidän aikamme näkökulmasta oli oikeutettuinekin vaatimuksineen edelläkävijä. He esimerkiksi vaativat työttömille työttömyyskorvausta ja pahoihin velkaongelmiin ajautuneille velkajärjestelyjä. Juuri niinhän nykyisin tehdään, mutta pulaliikkeen aikoina tuollaisista vaatimuksista saattoi joutua vankilaan. Jos vaatijoiden joukossa oli kommunisteja.

Lähteet
*Reijo Perälä: Pontevia pohjalaisia
*Kansan Pula-lehden vuosikerrat
*Tuomas Rantala: Kriisin vuodet – J. E. Sunilan hallitus ja 1930-luvun maatalouspula
*Jouko Vahtola: Muhoksen kunnan historia 1865 - 1995
*Wikipedia
*Pulamiehiä ja pitäjänkirjoja - Scripta Historica 23
*Matti Lackman: Taistelu talonpojasta - Kustannusosakeyhtiö Pohjoinen
*Kaleva 12.04.1938 NO 83: Pulamiesten tuomiot