Päivärinteen sotasairaala

Päivärinteen parantolassa toimi sotasairaala vuosina 1939 - 1945. Jatkosodan aikana 1941–1944 sairaalassa toimi suomalaisten Sotasairaala 32:n (lyhenne SotaS 32) sivupiste pääpaikan ollessa Kontinkankaan sairaalassa Oulussa. Tuon ajan muistoa kunnioittaa Sotainvalidien Veljesliiton asettama muistotaulu sairaalan seinässä.



50 päiväsakkoa on uhannut heitä, jotka ovat luvattomasti liikuskelleet parantolan alueella. Varoitustaulussa on vuosi 1967, jolloin taulu uusittiin, mutta se oli asetettu sijoilleen jo vuonna 1933. Tuolloin uusi parantola herätti suurta yleistä kiinnostusta ja asiattomia kuljeskelijoita oli parantolan alueella jopa öiseenkin aikaan.

Sotasairaalan toimintaa talvisodan aikaan

Kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30.11.1939, niin jo joulukuun puolivälissä osa Päivärinteen parantolasta muutettiin sotasairaalaksi. Sotasairaala aloitti toimintansa kuitenkin vasta seuraavan vuoden puolella. Norjan Punaisen Ristin Suomeen lähettämän ambulanssin professori Johan Holstin johtama kirurginen osasto sijoitettiin Päivärinteelle, jossa kaksi potilasosastoa eli puolet sairaansijoista, ja enemmän kuin puolet muista huoneista oli heidän käytössään.

Ensimmäiset haavoittuneet tuotiin Päivärinteelle tammikuun 6. päivänä vuonna 1940. Sotilassairaalan puolella oli potilaspaikkoja aluksi 125 ja kun suurin potilasmäärä oli 183, oli otettava käytävätkin avuksi.

Norjalaiset tekivät ihailtavaa työtä. He hoitivat kaikkiaan 285 haavoittunutta, kaikki kirurgisia tapauksia ja suurin osa vaikeasti haavoittuneita. Heidän ambulanssinsa oli erinomaisen hyvin varustettu ja sen lääkäreinä toimi Norjan tunnetuimpia kirurgeja, apunaan nuorempia lääkäreitä. Koko henkilökunta vaihtui kuuden viikon välein, uuden ryhmän tultua Norjasta. Kaikkiaan ehti neljän kuukauden aikana toimia kolme henkilökuntaryhmää, joihin kuului 16 lääkäriä, heistä 3 hammaslääkäriä, 10 lääketieteen kandidaattia, 43 hoitajatarta ja 19 henkeä talous- ja teknillistä henkilökuntaa.

Välit norjalaisen hoitohenkilöstön ja potilaiden välillä olivat lämpimät, vaikka yhteinen kieli puuttuikin. Myös suhteessaan parantolan muuhun henkilökuntaan norjalaiset toivat ilmi syvää myötätuntoaan maatamme ja kansaamme kohtaan.

Suojeluskuntapiiri asetti parantolaan ilmavartion. Muhoksen, erityisesti Laitasaaren lottia oli ilmavalvontatehtävissä, samoin kuin monet parantolan henkilökuntaankin kuuluvista lotista. Parantolan kellariin rakennettiin pommisuojat, mutta ne eivät onneksi joutuneet koskaan tosikäyttöön.

Talvisota loppui maaliskuun 13. päivänä 1940. Huhtikuun 9. päivänä tuli tieto siitä, että saksalaiset ovat hyökänneeet Norjaan. Muutamassa tunnissa tuon jälkeen norjalaiset olivat kaikki poistuneet kotimaahansa, sillä heitä tarvittiin nyt siellä. Päivärinteen sotasairaalan lääkäreiksi tulivat sen jälkeen, ensiksi lääkintäkapteeni Huugo Jutila ja myöhemmin lääkintäeverstiluutnantti Viljo Lehtinen. He alkoivat heti toimia toimia sotasairaalan lopettamiseksi, siirtämällä potilaita muihin sairaaloihin. Kesäkuussa 1940 parantolan sotasairaalassa oli vielä muutama haavoittunut. Viimeinen haavoittunut siirrettiin parantolasta heinäkuun 25. päivänä.

Päivärinne kesäkuussa 2018.

Sotasairaalan toimintaa jatkosodan aikaan

Jatkosodan kulku kosketti vain vähän Päivärinteen aluetta. Toki rintaman tapahtumia seurattiin kiinteästi. Parantola keskittyi varsinaiseen tehtäväänsä, eli tuberkuloosipotilaiden hoitoon. Sairaalaan sijoitettiin myös tuberkuloottisia sotilaita, sekä siirtoväkeen kuuluvia ja kotinsa menettäneitä hoitoa saamaan. Tuberkuloosipotilaiden hoidon suhteen aika oli huonoa, sillä sekä ruokatarpeista että lääkkeistä oli pulaa. Potilaiden kuolleisuus kohosi, pahimpana vuotena 1942 kuolleita oli 100.

Suomi joutui vielä sodan loppuvaiheessa sotaan saksalaistenkin kanssa. Nämä jyristelivät Oulujoen pohjoispuolen tietä panssareineen ohi Päivärinteen, joka joutui kuin rintama-alueeksi. Saksalaiset kuitenkin ohittivat vauhdilla Päivärinteen, käymättäkään parantolassa. Saksalaisten mentyä palasi rauha maahan ja alkoi jälleenrakentamisen aika, vaikkakin ankeiden aikojen puristus jatkui vielä senkin jälkeen. (Maija-Liisa Bäckström: Päivärinteen parantola Päivärinteen sairaala 1932 - 1982)



Päivärinne elokuussa 2024. Salskeita mäntyjä nimitti 1930-luvulla Päivärinteen järjestyksessään toinen ylilääkäri, Armas Panelius perheineen "pilarisaliksi".

Päivärinteen parantola

Päivärinteen parantola oli vuosina 1930–1932 Oulujoen rantaan rakennettu 160-paikkainen keuhkotautiparantola Päivärinteen kylässä Muhoksella. Jussi ja Toivo Paatelan suunnittelema sairaala kuuluu Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon.

Tuberkuloosin hoidon parantuminen vähensi sairaansijojen tarvetta keuhkotautiparantoloissa. Vuonna 1970 Päivärinteelle avattiin sisätautiosasto ja seuraavana vuonna parantolan nimi muutettiin Päivärinteen sairaalaksi. Joulukuussa 1972 sairaalassa avattiin reumatautiosasto. Keuhkotautipotilaiden osuus oli kuitenkin vielä 1980-luvun alussa yli puolet sairaalapaikoista. Vuonna 1984 Päivärinteen sairaala vuokrasi Oulun yliopistollisen sairaalan käyttöön 40 sairaansijaa.

Päivärinteen sairaala siirrettiin osaksi Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiriä vuonna 1991. Sairaalassa hoidettiin keuhko- ja reumapotilaita. Joulukuussa 1993 sairaanhoitopiirin liittovaltuusto teki päätöksen Päivärinteen sairaalan toiminnan lopettamisesta, ja sairaala suljettiin keväällä 1994.

Vuodesta 2001 Mikeva Oy on tarjonnut Päivärinteen sairaalan tiloissa palvelukotiasumista kehitysvammaisille sekä päihde- ja mielenterveyskuntoutujille. Lisäksi Päivärinteellä toimii Mehiläinen-konserniin kuuluva lastensuojelun erikoisyksikkö Leivokoti. (Wikipedia)