Orjaleiripatsas

Muhoksella Kylmälänkylän Tupussa, Ojansuun tilalla, sijaitsee kasakoiden isonvihan aikaan ylläpitämän orjaleirin muistomerkki. Muistomerkin on suunnitellut ja kustantanut Antero Kassinen, ja merkki on pystytetty Jari ja Raili Haapasalon maalle. Muistomerkki paljastettiin 3.9.2022.

Isoviha oli suuren Pohjan sodan (1700 – 1721) aikainen Venäjän miehitys Suomessa vuosina 1713 – 1721. Se päättyi Uudenkaupungin rauhaan.

Tupun orjaleirille eli keskitysleirille kerättiin keskitetysti vainolaisen Oulujokivarresta sieppaamia lapsia, jotka vietiin sitten leiriltä orjiksi rakenteilla olleeseen Pietariin ja edelleen myytäviksi idän orjamakkinoilla.

Kasakat

Suomessa kasakoihin on menneinä vuosisatoina suhtauduttu hyvin vihamielisesti, sillä ovathan kasakat monissa sodissamme olleet pahoja ja täysin moraalittomia vihollisia. Suuressa Pohjan sodassa kasakat opittiin tuntemaan julmina taistelijoina, jotka ryöstelivät ja polttivat kyliä ja ottivat asukkaat orjiksi. Vankeja kidutettiinkin.



Kasakkapäällikkö Ivan Mazepa.

Kasakkapäällikkö Ivan Mazepa

Ivan Mazepa (nimi kirjoitetaan myös Mazeppa), ukrainalainen kasakkapäällikkö eli hetmani, joka liittoutui Ruotsin Kaarle XII:n kanssa nousten kapinaan Venäjän keisaria, Pietari Suurta vastaan. Mazepa hävisi Kaarlen kanssa Suuren Pohjan sodan ratkaisevan, Pultavan taistelun vuonna 1709.

Suureen Pohjan sotaan ruotsalaisia vastaan osallistui tuhansittain Donin, Kubanin ja Uralin kasakoita. Mazepa jäi elämään historian lehdille samanlaisena taiteilijoiden muistamana sankarihahmona, kuin edellisellä vuosisadalla Moskovaa vastaan kapinoinut kasakkapäällikkö Stenka Razin (kirj. myös Rasin).

Pohjanmaa hävityksen kourissa

Venäläiset hävittivät ja ryöstivät isonvihan aikaan erityisesti Pohjanmaata. He harjoittivat siellä lähes poltetun maan taktiikkaa pyrkien näin vaikeuttamaan pelkäämänsä Ruotsin hyökkäystä. Varsinkin maanteiden varsilla sijanneiden kylien talot poltettiin.

Esimerkiksi vuonna 1714 Hailuotoon souti kaksisataa venäläistä kasakkaa. He tunkeutuivat taloihin, jotka olivat täynnä saarelle tulleita pakolaisia, ja löivät asukkaat kuoliaiksi kirveillä. Talot ryöstettiin ja poltettiin, ja lapsista hyväkuntoisimmat sullottiin veneisiin mutta suurin osa tapettiin. Surmansa saaneita oli 800.



Kuvan voi klikata tosi suureksi, jolloin tekstit erottuvat.

Voi vain kuvitella, mihin kauhuun talon taikka mökin asukkaat ovat yöllä heränneet, kun ovat havahtuneet siihen, että kasakat tunkevat sisään. Kasakat liikkuivat 30 - 50 miehen joukkoina. Se oli riittävä miesmäärä ja yleensä takasi harvaan asutuilla seuduilla murskaavan ylivoiman. Joskus vainolaisille itselleen kävi huonosti, kuten erään kerran, kun noin 50 kasakan joukko saatiin Tornion pohjoispuolella väijytyksessä ammutuksi viimeiseen mieheen.

Ankarimmat siviilitappiot kärsi Pohjois-Pohjanmaa, jonka tsaari käski tuhota kymmenen peninkulman syvyydeltä puskurivyöhykkeeksi Ruotsia vasten. Niinpä venäläiset harjoittivatkin järjestelmällistä terrorisodankäyntiä, johon liittyi hävitystyö ja tappaminen, väkivalta kaikissa muodoissaan, kaiken arvo-omaisuuden ja kirkkojen ryöstely. Vanhempien tutkimusten mukaan miehityksen aikana tapettiin noin 5 000 suomalaista, joista noin puolet Pohjanmaalla. Uudempien tutkimusten mukaan surmaluvut olivat huomattavasti suuremmat.

Orjuuteen Venäjälle

Erityisenä piirteenä venäläisten harjoittamassa terrorissa oli ihmisten ryöstäminen orjiksi Venäjälle. Todennäköisesti yli 10 000 henkeä joutui tällä tavalla Venäjälle, ja heistä vain pari tuhatta pääsi palamaan.

Suomalaiset ovat oppineet huomaamattaan tuntemaan hieman tätä orjuuttamista Topeliuksen kauniin sadun Koivu ja tähti myötä. Se ei tietenkään voi antaa realistista kuvaa tällaisen orjuuttamisen kauheuksista, vaikka se perustuukin todellisiin tapahtumiin. Suomen kansan rakastaman satusedän, Sakari Topeliuksen, tunnetuin yksittäinen satu juuri lienee tämä isonvihan aikoihin sijoittuva satu. Se kertoo tytöstä ja pojasta, jotka vihollinen sodan aikana vie mukanaan Suomesta Venäjälle. Yksi Muhoksen nähtävyyksistä on Lumiaisten muistokivi Toppeliusten isonvihan aikaisen piilopirtin paikalla.

Sissipäällikkö Tapani Löfving

Tapani (Stefan) Löfving (24. joulukuuta 1689 Narva - 22. lokakuuta 1777 Porvoo) oli suomalainen sissipäällikkö ison- ja pikkuvihan aikoihin. Jälkipolville häneltä on jäänyt päiväkirja, jossa hän kertoo huimapäisistä seikkailuistaan.

Päiväkirjassa kerrottujen tapahtumien pohjalta Kyösti Wilkuna on kirjoittanut romaanin Tapani Löfvingin seikkailut, jonka ensimmäinen painos painettiin yli sata vuotta sitten. Alkuperäinen päiväkirja on nähtävillä Porvoon Lyseon kirjastossa.

Radioteatteri esittää: Esko Salervo lukee Kyösti Wilkunan teosta Tapani Löfvingin seikkailut.

Tapani Löfvingin seikkailut voi myös kuunnella upeasti toteutettuna äänikirjana Ylen sivuilta.