Oulujoki kuljetusväylänä
Menneinä vuosisatoina Oulujoki oli kesäaikana ainoa merkittävä kuljetusväylä rannikon ja Kainuun välillä.
Monien tuotteiden joukosta terva oli tärkein. Vilkkaimpina kuljetuskesinä 1860-luvulla Ouluun laski yli kolme tuhatta venettä, suurimmat
yli neljän tonnin lastissa. Tervaveneet saattoivat tuodas kolmekin kertaa kesässä tervalastin Oulun Tervahoviin.
Oulujoen suurimpien koskien laskua varten oli erityisiä laskumiehiä, jotka laskivat veneet alas määrätaksaa vastaan.
Pyhäkoskella laskumiehiä oli enimmillään 18, koska Sotkakosken Merilästä alkanut lasku oli pitkä ja paluumatka
jalkaisin kesti kauan. Yksi mies ehti tuoda päivässä 3 - 4 venettä. Matkailuliikenne Oulujoen koskilla vilkastui
1910-luvulta alkaen muiden matkustusmuotojen kehittyessä.
Muistomerkin vierellä on pieni katos kahvitteluille ja eväiden syöntiä varten.
Veneiden paluukuljetus
Paluumatka Pyhäkosken kautta oli lähes mahdotonta virran voimakkuuden vuoksi. Koski kierrettiin soutamalla ja sauvomalla veneet
Muhosjokea pitkin tähän Syväyksen rantaan. Täällä veneet nostettiin maalle ja vietiin hevosilla koskien yläpuolelle Sotkajärvelle.
Vilkkaimman liikenteen kautena vedättäjiä oli 22 ja sama ajuri ehti kuljettaa Sotkajärvelle 4 - 5 venettä päivässä, vaihdettuaan välillä venettä.
Ainakin kolmesataa vuotta jatkunut veneiden kuljetus Syväyksen kautta päättyi vuonna 1944,
jolloin myös matkailuliikenne Pyhäkoskella päättyi voimalaitostyön vuoksi. Syväyksen muistomerkki
on kunnianosoitus tervanpoltosta ja rahdinsoudusta elantonsa hankkineille ihmisille ja laskumiehille,
jotka taidolla ja rohkeudella ohjasivat veneet ohi kuohuvien koskien. (Muhoksen Kotiseutuyhdistys ry)
