Muhoksen muistoja

Pohjolan Poikakodin oppilaiden muistomerkki

Muhoksen hautausmaalla on Pohjolan Poikakodin oppilaiden muistomerkki. Se on omistettu muistamaan ja kunnioittamaan niitä poikia, jotka ovat kuolleet Pohjolan Poikakodissa. Kuolinsyinä saattoivat olla erilaiset onnettomuudet. Esimerkiksi 28.12.1943 poikakodin viljamakasiinissa laarin väliseinä murtui ja kaksi poikaa jäi vyöryvän viljan alle. Onnettomuudessa saivat surmansa 13-vuotias Mauno Remes ja 13-vuotias Esko Korhonen. 25.6.1936 Pauli Ensio Kuitunen kiipesi sähköpylvääseen ja sai sähköjohdosta kuolettavan iskun. Pauli siunattiin Muhoksen hautausmaahan Poikakodille varattuun hautapalstaan. Viimeisellä matkallansa häntä oli saattamassa oppilastoverit ja henkilökunta. (Laatokka 1943 NO 300 - Vainiokangas: Mutta uneksia saa ehdottomasti...)

Pohjolan Poikakoti
Pohjolan Poikakoti

Pohjolan Pokakoti, uusi rakennus 25.3.1937. Kuvat Museovirasto.

Pohjolan poikakoti

Pohjolan Poikakoti, sittemmin Pohjolakoti. Kuva elokuussa 2006. *Kuva - Copyright © Estormiz.

Pohjolan Poikakoti - Pohjolakoti

Nuorten Ystävien Pohjolan Poikakoti aloitti Muhoksella toimintansa vuonna 1915. Se oli alun perin suojelukasvatuslaitos ja vuodesta 1946 koulukoti. Ensimmäisenä vuonna siellä oli 13 poikaa, mutta uusien asuntoloiden eli niin sanottujen kotikuntien rakentamisen jälkeen oppilaiden lukumäärä nousi jo 1930-luvulla noin kahteensataan. Poikakodin 7–19-vuotiaista asukkaista suurin osa tuli Oulusta ja sen ympäristökunnista, mutta myös muualta Suomesta. Pohjolan Poikakoti oli suuri maatila, jossa viljeltiin perunaa, sokerijuurikasta ja heinäkasveja. Alueella oli myös kasvipuutarha, navetta, sikala, hevostallit, pesula, metallipaja sekä puusepän- ja räätälinverstaat. Lapset tekivät kaikki työt.

Alkuvuosina poikien kohtelu saattoi olla varsin karuakin. Ruumiillinen rankaiseminen oli koulukodeissa virallisesti sallittua vuoteen 1965 asti. Poikakodissa oli tiukka kuri, johon kuuluivat erilaiset rangaistukset.

Sota-aikana Pohjolan Poikakodin tilat olivat sotilassairaalan käytössä. Tilat vapautuivat laitoksen omaan käyttöön vuoden 1945 alussa. Alkuvaikeuksien jälkeen paikka pääsi suorittamaan sitä kasvatustyötään, jota tarkoitusta varten se oli perustettu. Jo 1960-luvulla alkoi myös Pohjolan Poikakodin toimintamallin kehitys laitostyyppisestä mallista, jossa kaikki toiminta tapahtui laitoksen piirissä, hajautettuun toimintamalliin. 1970–luvulla Pohjolakoti siirtyi ensimmäisenä Suomessa hajautettuun koulukotimalliin, jossa eri puolille Muhosta perustettiin perhekoteja. Keskeinen osa tätä toimintamallia olivat perhekodit, joita Pohjolakodilla oli Muhoksella 1990-luvun puolivälissä kaiken kaikkiaan 10.

Vuonna 1978 myönnettiin kokeilulupa myös tyttöjen perhekotiosastolle. Pohjolan Poikakodin nimi vaihtui vuonna 1984 Pohjolakodiksi.

Keskeinen osa Pohjolakodin toimintaa kautta sen historian on ollut koulutus. Laitoksessa toimi sen perustamisesta lähtien yksityinen kansakoulu. Pohjolakodin yhteydessä nuoret käyvät koulua ja monille peruskoulun päättötodistus onkin jo iso saavutus, joka tasoittaa tietä tulevaisuuteen. (Kaleva, Yle)

Käynti Pohjolan Poikakodissa vuonna 1926

Muhoksella Pyhäkosken alasuvannon Montanlammen rannalla erittäin kauniilla ja tarkoitukseensa sopivalla, rauhallisella paikalla sijaitsee maakuntamme ainoa kasvatuslaitos, Pohjolan Poikakoti.

Laitos tulee ensi syksynä toimineeksi 11 vuotta. Sen lyhyt toimiaika on sangen vaiherikas. Pienestä 15:n oppilaan kodista on kymmenessä vuodessa kehittynyt sangen uhkea laitos, jonne voidaan nykyisen 72:n lisäksi ottaa syksyllä noin 30 uutta oppilasta. Laitoksen rakennusryhmittely (11 rakennusta), on sovitettu avaraan suorakaiteen muotoon, jonka piirin muodostavat hoitolarakennukset ja keskustan marja- ja kasvitarha.

Laitoksen vakinaiseen henkilökuntaan kuuluu johtaja, kaksi opettajatarta, ylikatsastaja, emännöitsijä eli ammattikatsastaja ja karjakko. Oppilaat ovat jaetut hoidettaviksi eri kotikuntiin iän ja käytöksen mukaan. Metsola-kotikunnassa asuu naishoitaja ja 10 nuorinta, 9 - 11-vuotiasta oppilasta, Tapiola-kotikunnassa 42 vilkkainta ja vaikeinta, 12 - 15-vuotiasta oppilasta. Uuteen Pohjolan kotikuntaan, johon talouspuolikin siirretään, pääsee asumaan laitoksen parhaita, hyvin käyttäytyneitä nuorukaisia noin 30. Väinölä-kotikunta muodostaa laitoksen oman vastaan- ja vaarinottokodin laitokseen tulevia uusia hoidokkeja varten.

Viime syksynä valmistui upea Karjavaara-niminen karjarakennus, jossa on navetta 30:lle lehmälle, sikala 16:lle sialle, talli 7:lle hevoselle ja kanala. Rakenteilla on parast'aikaa puima- ja halkosuojat, viljankuivausriihi ja saunarakennus.

Oppilaille annetaan laitoksella tietopuolista ja käytännöllistä opetusta. Tietopuolista koulutusta annetaan apukoulussa, kansakoulussa ja kaksivuotisessa jatkokoulussa. Oppilaat käyvät laitoksella myöskin rippikoulunsa. Käytännöllistä opetusta annetaan taas suutarin, räätälin, puusepän ja maalarin ammateissa, sekä puutarha-, maanviljelys-, karjanhoito- ja hevostöissä. Erityisesti kunnostautuneille oppilaille valmistetaan tilaisuus päästä kursseille ja ammattikouluihin.

Kiertomatkalla laitoksen eri rakennuksissa havaitsimme vallitsevan mallikelpoisen järjestyksen ja puhtauden, vaikka oppilaat kuuleman mukaan hoitavat itse siistimisen, samoin laitoksen eri verstaissa ja puutarha- sekä maataloustyöalueilla. Oli erittäin mielenkiintoista katsella kuinka pojat ompelivat pieksuja, saappaita ja pukuja tovereilleen. Reippaasti siinä neula ja vasara huiskivat. Samaa näkyi ja kuului puutyöverstaassa, jossa pojat ovat valmistaneet huonekaluja myytäväksikin.

Kasvitarha tuottaa hyvin ja maatila on noin 35 - 40 hehtaarin suuruinen. Se ei kykene tyydyttämään talon tarvetta, mutta huomattavasti ovat sadot viime vuosina parantuneet. Suotakin on ponnella ryhdytty ylös ottamaan. Karja tuottaa maitoa talon tarpeeksi, onpa sitä jonkin verran viety meijeriinkin. Sikalasta on myyty kevään kuluessa noin 100 porsasta ja teurastettu 10 sikaa.

Oppilaat muodostavat joka kotikunnassa oman hallinta-alueensa, jonka asiat käsitellään ja rikkomukset sovitetaan omissa, kerran viikossa pidettävissä oppilaskokouksissa, joihin silloin tällöin saapuu vieraaksi joku opettajista tai johtaja. Sunnuntaisin, milloin ei mennä kirkkoon yhteisiin jumalanpalveluksiin, on laitoksella oma hartaushetkensä klo 11 ap. Muuten aloitetaan ja lopetetaan päivän työt aina yhteisellä lyhyellä hartaushetkellä.

Vapaa-aikansa oppilaat viettävät urheillen, kalastellen, tehden retkiä koskille, soittokunnan harjoituksissa, perheilloissa tai kirjastoissa. Oppilailla on oma 8-henkinen soittokuntansa, jota pitäjän kanttori johtelee. Kerran viikossa kokoontuu laitoksella myöskin oma ompeluseura ja kerran kuukaudessa on yhteinen perhejuhla, johon oppilaat järjestävät ohjelman ja suorittavat sen. Pohjolan Poikakodin oppilaat ovat muuten avokatseisia, puheliaita nuorukaisia, joista monesta voidaan odottaa kunnon miestä maallemme kasvatusajan päätyttyä.

Kaikki kasvatusyö on vaikeaa ja epäkiitollista työtä. Suojeluskasvatustyö on sitä monin verroin enemmän. Oppilaat tulevat laitokseen huonohoitoisina ja siveellisesti laiminlyötyinä, usein enemmän tai vähemmän rikollisina, joilla sen lisäksi on harteillaan perinnöllisyyden taakka. Uhrautua näiden hyväksi, uskoa ja toivoa parasta, kuulla ymmärtämättömien arvosteluja ja havaita kasvattien kiittämättömyyttä on jotain enemmän kuin omien etujen tavoittelua.

Että Pohjolan Poikakodin työ tuottaa jotain hedelmääkin, osoittanee viime vuoden vuosikertomus, jossa sanotaan, etä 10-vuotiskautena poislasketuista 50:stä oppilaasta on tähän mennessä 88 pros. käyttäytynyt tyydyttävästi, 6 pros. vähemmän tyydyttävästi ja 6 pros. langennut kerran tai useammin. - (Kaiku 1926 NO 139)