Käynti Pohjolan Poikakodissa vuonna 1926
Muhoksella Pyhäkosken alasuvannon Montanlammen rannalla erittäin kauniilla ja tarkoitukseensa sopivalla,
rauhallisella paikalla sijaitsee maakuntamme ainoa kasvatuslaitos, Pohjolan Poikakoti.
Laitos tulee ensi syksynä toimineeksi 11 vuotta. Sen lyhyt toimiaika on sangen vaiherikas. Pienestä 15:n oppilaan kodista
on kymmenessä vuodessa kehittynyt sangen uhkea laitos, jonne voidaan nykyisen 72:n lisäksi ottaa syksyllä noin 30 uutta oppilasta.
Laitoksen rakennusryhmittely (11 rakennusta), on sovitettu avaraan suorakaiteen muotoon, jonka piirin muodostavat
hoitolarakennukset ja keskustan marja- ja kasvitarha.
Laitoksen vakinaiseen henkilökuntaan kuuluu johtaja, kaksi opettajatarta, ylikatsastaja, emännöitsijä eli ammattikatsastaja
ja karjakko. Oppilaat ovat jaetut hoidettaviksi eri kotikuntiin iän ja käytöksen mukaan. Metsola-kotikunnassa asuu naishoitaja
ja 10 nuorinta, 9 - 11-vuotiasta oppilasta, Tapiola-kotikunnassa 42 vilkkainta ja vaikeinta, 12 - 15-vuotiasta oppilasta. Uuteen Pohjolan
kotikuntaan, johon talouspuolikin siirretään, pääsee asumaan laitoksen parhaita, hyvin käyttäytyneitä nuorukaisia noin 30.
Väinölä-kotikunta muodostaa laitoksen oman vastaan- ja vaarinottokodin laitokseen tulevia uusia hoidokkeja varten.
Viime syksynä valmistui upea Karjavaara-niminen karjarakennus, jossa on navetta 30:lle lehmälle, sikala 16:lle sialle, talli 7:lle hevoselle
ja kanala. Rakenteilla on parast'aikaa puima- ja halkosuojat, viljankuivausriihi ja saunarakennus.
Oppilaille annetaan laitoksella tietopuolista ja käytännöllistä opetusta. Tietopuolista koulutusta annetaan apukoulussa,
kansakoulussa ja kaksivuotisessa jatkokoulussa. Oppilaat käyvät laitoksella myöskin rippikoulunsa. Käytännöllistä opetusta annetaan
taas suutarin, räätälin, puusepän ja maalarin ammateissa, sekä puutarha-, maanviljelys-, karjanhoito- ja hevostöissä.
Erityisesti kunnostautuneille oppilaille valmistetaan tilaisuus päästä kursseille ja ammattikouluihin.
Kiertomatkalla laitoksen eri rakennuksissa havaitsimme vallitsevan mallikelpoisen järjestyksen ja puhtauden, vaikka oppilaat
kuuleman mukaan hoitavat itse siistimisen, samoin laitoksen eri verstaissa ja puutarha- sekä maataloustyöalueilla.
Oli erittäin mielenkiintoista katsella kuinka pojat ompelivat pieksuja, saappaita ja pukuja tovereilleen.
Reippaasti siinä neula ja vasara huiskivat. Samaa näkyi ja kuului puutyöverstaassa, jossa pojat ovat valmistaneet huonekaluja
myytäväksikin.
Kasvitarha tuottaa hyvin ja maatila on noin 35 - 40 hehtaarin suuruinen. Se ei kykene tyydyttämään talon tarvetta, mutta huomattavasti
ovat sadot viime vuosina parantuneet. Suotakin on ponnella ryhdytty ylös ottamaan. Karja tuottaa maitoa talon tarpeeksi,
onpa sitä jonkin verran viety meijeriinkin. Sikalasta on myyty kevään kuluessa noin 100 porsasta ja teurastettu 10 sikaa.
Oppilaat muodostavat joka kotikunnassa oman hallinta-alueensa, jonka asiat käsitellään ja rikkomukset sovitetaan omissa, kerran viikossa
pidettävissä oppilaskokouksissa, joihin silloin tällöin saapuu vieraaksi joku opettajista tai johtaja. Sunnuntaisin, milloin ei mennä
kirkkoon yhteisiin jumalanpalveluksiin, on laitoksella oma hartaushetkensä klo 11 ap. Muuten aloitetaan ja lopetetaan päivän työt
aina yhteisellä lyhyellä hartaushetkellä.
Vapaa-aikansa oppilaat viettävät urheillen, kalastellen, tehden retkiä koskille, soittokunnan harjoituksissa, perheilloissa
tai kirjastoissa. Oppilailla on oma 8-henkinen soittokuntansa, jota pitäjän kanttori johtelee. Kerran viikossa kokoontuu laitoksella myöskin
oma ompeluseura ja kerran kuukaudessa on yhteinen perhejuhla, johon oppilaat järjestävät ohjelman ja suorittavat sen.
Pohjolan Poikakodin oppilaat ovat muuten avokatseisia, puheliaita nuorukaisia, joista monesta voidaan odottaa kunnon miestä maallemme
kasvatusajan päätyttyä.
Kaikki kasvatusyö on vaikeaa ja epäkiitollista työtä. Suojeluskasvatustyö on sitä monin verroin enemmän.
Oppilaat tulevat laitokseen huonohoitoisina ja siveellisesti laiminlyötyinä, usein enemmän tai vähemmän rikollisina,
joilla sen lisäksi on harteillaan perinnöllisyyden taakka. Uhrautua näiden hyväksi, uskoa ja toivoa parasta,
kuulla ymmärtämättömien arvosteluja ja havaita kasvattien kiittämättömyyttä on jotain enemmän kuin omien etujen tavoittelua.
Että Pohjolan Poikakodin työ tuottaa jotain hedelmääkin, osoittanee viime vuoden vuosikertomus, jossa sanotaan, etä
10-vuotiskautena poislasketuista 50:stä oppilaasta on tähän mennessä 88 pros. käyttäytynyt tyydyttävästi, 6 pros. vähemmän tyydyttävästi
ja 6 pros. langennut kerran tai useammin. - (Kaiku 1926 NO 139)
