Muhoksen Walk of Fame

Muhoksen Walk of Fame tuo tuulahduksen Hollywoodin tähtien glamouria Pohjois-Pohjanmaalle. Hollywoodin Walk of Famen tavoin Muhoksen Walk of Fame nostaa esille tunnustusta ansaitsevia muhoslaisia. Walk of Fame on vuonna 2017 Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan kunniaksi perustettu katukivetykseen rakentuva ja alati elävä laattojen nauha Muhoksen torilla. Walk of Fame koostuu laatoista joitka osoittavat kunnioitusta henkilöille tai ryhmille, jotka ovat tuoneet Muhosta esille niin valtakunnallisesti kuin kansainvälisestikin.

Muhoksen maineeseen ja kuuluisuuteen kohonneet tähdet ovat Kristoffer Toppelius, Pehr Gullsten, Carl Jacob Frosterus, J.P. Valkola, Yrjö Kesti, Kalle Anttila, Hilda Musta, Armi Kuusela, Terttu Jurvakainen, Sentenced, Tapio Sipilä ja Toivo Salonen.

Kristoffer Toppelius

Sakari Topeliuksen Koivu ja tähti -sadun keskushenkilö.

Koivu ja tähti (alkukielellä ruotsiksi "Björken och stjärnan") on Sakari Topeliuksen tunnetuimpia satuja. Satu ilmestyi kokoelmassa Läsning för barn (suomeksi Lukemista lapsille, suomentaja Aatto Suppanen, WSOY 1893). Satu kertoo isonvihan aikana Venäjälle kaapattujen pojan ja tytön kotimatkasta. Kodistaan lapset muistavat vain pihamaalla kasvaneen koivun, jonka oksien välistä iltaisin välkkyi kirkas tähti. Kuinka ollakaan, vuoden matkanteon jälkeen lapset saapuvat kahden linnun opastamana kotinsa pihamaalle, jossa he näkevät tuon tähden loistavan koivun oksien lomasta.

"Kartanolle tullessaan he näkivät siinä suuren, tuuhealatvaisen koivun, jonka pienten, vaaleanvihreiden lehtien loisti iltahämyssä heloittava iltatähti. Illat olivat jo niin kesäisen kuuleat, että ainoastaan tämä tähti, joka on suurin ja kirkkain kaikista, näkyi taivaankannella."

Pehr Gullstén eli Pekka Kukkonen (1770 Ahmas, Utajärvi - 1825 Rovaniemi)

Runonlaulaja ja lukkari Oulujokilaaksossa. Kukkonen oppi jo lapsuudessaan runoja ja loitsuja äidiltään sekä muilta Ahmaksen kylän runonlaulajilta. Äidin kuoltua 1786 Kukkonen muutti kahden veljensä ja isänsä kanssa Ouluun. Oulussa hän muutti sukunimekseen Gullstén, opiskeli lukkariksi ja hän toimi Rovaniemen lukkarina 1800–1825. Gullstén harjoitti lukkarin toimen ohella myös välskärin, rokottajan ja lukkarikoulun opettajan tointa.

Paasilinnan veljekset Erno, Reino, Arto ja Mauri Paasilinna kuuluvat Gullsténin jälkeläisiin sillä heidän isänsä konstaapeli Väinö Gullsténin (1902–1950, vuodesta 1934 Paasilinna) isä Juho Gullstèn oli Pehr Gullsténin pojanpojanpoika. (Wikipedia)

Carl Jacob Frosterus (1778 - 1854)

Sittemmin rovastin arvon saanut Carl Jacob Frosterus oli sotilaspappina Kajaanin pataljoonassa 1808-1810 ja osallistui Suomen sotaan. Hän muutti Ouluun, Oulun koulun kollegaksi ja konrehtoriksi. Hänet valittiin Muhoksen kirkkoherraksi vaalissa, jossa äänestämässä kävi säätyläisten lisäksi vain 13 talollista.

Frosteruksen opetukset ja laaja-alainen yhteiskunnallinen ja taloudellinen toiminta teki hänestä merkittävimmän kirkkoherran seurakunnan historiassa. Hän piti jatkuvaa yhteyttä mm. Oulun läänin talousseuraan, oli puuhaamassa maantien rakentamista Muhoksen ja Limingan välille. Vuonna 1831 senaatti antoi myönteisen päätöksen maantien rakentamisesta. Muhoksen pitäjän talonpoikia hän ohjasi ja kannusti ennen näkemättömällä tavalla, luoden palkitsemisjärjestelmän onnistuneesta ja esimerkillisestä suoviljelyksestä sekä pellavan viljelystä. (Raimo Ranta)

Carl Jacob Frosterus.

J.P. Valkola (1841 Muhos - 1892 Muhos)

Juhana (Johan, Juho) Petter (Pietari) Valkola, ent. Greus oli suomalainen maanviljelijä ja valtiopäivämies.

Valkolan vanhemmat olivat talollinen Michel Hyvärinen (Greus) ja Maria Hedvig Juhontytär Huumonen ja puoliso Eeva Liisa Tomperi. Valkola oli edistyksellinen maanviljelijä, jonka omistama lypsykarja oli aikoinaan Suomen suurimpia ja joka muun muassa viljeli ensimmäisten joukossa peltoheinää. Hän puhui myös soiden ojituksen ja kuivatuksen puolesta ja vaikutti Muhoksen suuren Matokorven suoalueen kuivaukseen. Valkola harjoitti maatalouden ohella posti-, ravintola- ja kestikievaritoimintaa.

Muhoksella Valkola toimi kunnan kirjurina 26 vuotta, kuntakokouksen puheenjohtajana 17 vuotta sekä kunnan lainajyvästön hoitajana miltei 30 vuotta. Lisäksi hän toimi kunnan paloapuyhtiön johtokunnan esimiehenä pidempään kuin kaksikymmentä vuotta. Oulujoen lohenpyyntiyhtiön kirjurina hän toimi Muhoksella 26 vuotta ja kirkonisännöitsijänä 13 vuotta. Muhoksen ensimmäinen kansakoulu 1875 perustettiin pääasiassa hänen ansiostaan. Valkola lisäksi tuki pastori, myöhemmin rovasti, Vilho Lindstedtin pyrkimyksiä perustaa yksityinen suomenkielinen oppikoulu Ouluun. Valkola lahjoitti tähän tarkoitukseen varojaan ja hankki myös muiden lahjoituksia.

Valkola oli talonpoikaissäädyssä Oulun tuomiokunnan edustaja valtiopäivillä 1877–1878. Valtiopäivillä hänet valittiin sekä valitsijamieheksi että yhdistetyn valtiovarain- ja talousvaliokunnan jäseneksi. Tämän lisäksi hän toimi tilapäisten valiokuntien jäsenenä. Valtiopäivätoiminaan Valkola anoi, että asetuskokoelma jaettaisiin maksutta kaikille kunnallishallituksille ja että kansakoulujen perustamista tuettaisiin tehokkaammin sekä että kansakoulun opettajien ja opettajattarien palkkoja parannettaisiin. Hän oli mukana myös anomassa, että Oulusta rakennettaisiin Oulujärvelle rautatie. Lisäksi hän kannatti anomusta, jonka mukaan Pohjois-Suomen suo- ja niittymaiden kuivattamiseksi kunnille myönnettäisiin valtionlainoja. (Wikipedia)

Yrjö Kesti (1885 Oulu - 1960 Oulu)

Ensimmäinen muhoslainen kansanedustaja.

Yrjö Henrik Kesti oli suomalainen maanviljelijä, toimittaja ja Suomen pienviljelijäin puolueen kansanedustaja 1930-luvulla.

Kestin vanhemmat olivat läkkiseppä Johan Kesti ja Maria Liisa Ojala. Hän asui Muhoksella ollen aluksi valtion metsätorppari ja siinä sivussa kalastaja, peltiseppä ja koskenlaskija. Myöhemmin hän toimi maanviljelijänä Muhoksella. Kesti oli Pohjanmaan pienviljelijä -lehden vastaavana toimittajana 1933−1934 ja Pohjanmaan Sana -lehden toimittajana 1940.

Kesti oli kansanedustajana 1930–1936 edustaen Oulun läänin eteläistä vaalipiiriä. Hän oli presidentin valitsijamies vuosien 1937, 1940 ja 1943 presidentinvaaleissa ja kuului Muhoksen kunnanvaltuustoon. (Wikipedia)

Kalle Anttila (1887 Muhos - 1975 Helsinki)

Kaarle "Kalle" Johan Jalmari Anttila oli suomalainen mestaripainija ja kaksinkertainen olympiavoittaja. Hän on yksi kolmesta painijasta, joka on voittanut olympiakultaa molemmissa painimuodoissa. Anttila on palkittu Suomen urheilun kultaisella ansioristillä. Seuratasolla hän edusti Helsingin Jyryä ja vuodesta 1916 lähtien Helsingin Kisa-Veikkoja.

Siviiliammatiltaan Anttila oli vaatturi. Hänellä oli oma vaatturinliike Helsingissä vuodesta 1918. Urheilu-uransa jälkeen vuonna 1932 Anttila perusti miesten tilauspukimon Anttilan pukimo oy:n (sittemmin Kalle Anttila oy). Hänen poikansa oli liikemies ja Anttilan tavarataloketjun perustaja Kalle (Kaarlo) Anttila (1926−1993). (Wikipedia)

Hilda Musta (1912 - 1993)

Hilda Musta on Muhoksen Mimmin todennäköinen esikuva. Reino Helismaa, tarinoiden taitaja ja tuottelias sanoittaja, teki Muhoksen Mimmistä laulun vuonna 1951. Seuraavana vuonna ilmestyi samanniminen rillumarei-komedia, sekin Helismaan käsikirjoittamana. Niissä kaunis Mimmi työskenteli junassa ja nai lopulta köyhän jarrumiehen. Armin tarina koostuu aivan erilaisista palasista. Hänet valittiin Suomen Neidoksi 1952 ja samana vuonna myös universumin kauneimmaksi. Miljonääriaviomies löytyi vähän myöhemmin Filippiineiltä. Se yhteys näillä kaunokaisilla on, että heidän äitinsä olivat serkuksia. Mitä Mimmistä oikein tiedetään?

Hilda Maria Musta, syntyi vaatimattomiin olosuhteisiin toukokuussa 1912. Hän asui Kylmälänkylän Tupussa, ja perheessä oli monta lasta. Välttämättömyys ajoi nuoren naisen jo varhain töihin maailmalle. Hän työskenteli muun muassa Viipurissa tarjoilijana. Sodan jälkeen Hildan tie kulki takaisin Muhokselle, jossa hän keitteli kahvia Oulu-Kajaani-rautatietyömaalla. Mentyään naimisiin Lehto-Jaskan kanssa vuonna 1946 Hilda teki muun muassa ompelutöitä.

Aikalaisten mukaan Hilda oli poikkeuksellisen kaunis, reipas ja sosiaalinen, tottunut kovaan työntekoon. Maailmalla matkatessaan hän oli oppinut tapoja, joita Muhoksella myöhemmin hämmästeltiin. Hilda käytti pitkiä housuja, piti hyvää huolta ulkonäöstään ja puhtaudestaan. Hän jopa pesi hampaitaan ja valkaisi niitä kotikonstein, muistelee Helvi Huttunen, Hildan siskontyttö.

Hilda oli matkustellut paljon ja asunut Suomessa useilla paikkakunnilla. Hän työskenteli miehisissä ympyröissä. Elämäntavan ja asenteen, muodin ja vaatetuksen suhteen hän oli selkeästi aikaansa edellä. Hildan naapurissa Muhoksella asui musiikkimies Viljo Kämäräinen, jonka luona Helismaa vieraili useasti. Kämäräinen ja Helismaa olivat ystäviä usean vuosikymmenen ajalta. Näin kertoo Helvi Huttunen, joka hoiti kymmenvuotiaasta lähtien taloutta Kämäräisellä ja myös asui talossa.

Helismaan tarinoissa, laulussa ja elokuvassa Muhoksen Mimmi kihlautuu syksyn tullen köyhän jarrumiehen kanssa. Laulussa miehellä ei ole nimeä, mutta elokuvassa Mimmin miehen nimi on Jaakko, kuten Hildan miehenkin. Jaska oli hänet tunteneiden mukaan hiljainen mies, taitava käsistään. Päällystöön kuulunut Jaska oli ollut sotavankina Venäjällä. Sillä reissulla myös terveys oli heikentynyt ratkaisevalla tavalla. (Kaleva: Mimmin esikuva oli aikansa edelläkävijä)

Armi Kuusela

Yksi 1950-luvun suurimmista suomalaisista on Armi Kuusela (Armi Kuusela-Williams, ent. Kuusela-Hilario - s. 20. elokuuta 1934 Muhos), joka voitti maailman kauneimman naisen tittelin ensimmäisessä Miss Universum -kilpailussa 29. kesäkuuta 1952. Tämän voittonsa jälkeen hän lähti maailmanympärysmatkalle 22.2.1953.

Vuonna 1953 Armi avioitui filippiiniläisen Gil Hilarion kanssa, joka menehtyi vuonna 1975. Armi avioitui amerikkalaisen diplomaatin Albert Williamsin kanssa 8.6.1978. Armilla on viisi lasta hänen ensimmäisestä avioliitostaan. Armi on asunut ulkomailla Filippiineillä, USA:ssa, Espanjassa, Turkissa ja nykyisin uudelleen USA:ssa, San Diegossa Kaliforniassa.

Armi Kuusela.

Terttu Jurvakainen (1939 Muhos)

Terttu Kaarina Jurvakainen on suomalainen taidemaalari, runoilija ja kesänäyttelyiden järjestäjä. Jurvakainen tekee voimakkaita ja värikylläisia maalauksia. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi 1966.

Jurvakainen opiskeli grafiikkaa Helsingin työväenopistossa Erkki Hervon johdolla vuosina 1966–1967, Vapaassa taidekoulussa vuosina 1966–1967 ja kävi taidemaalauskurssin Limingan taidekoulussa vuonna 1965. Hän debytoi taiteilijana Helsingissä vuonna 1967.

Hän on pitänyt runsaasti taidenäyttelyitä myös ulkomailla ja julkaissut useita runokokoelmia. Runoilijana hän voitti J. H. Erkon palkinnon vuonna 1968. Jurvakainen on julkaissut kolmetoista runokokoelmaa. Joissakin niissä on mukana kuvia hänen maalauksistaan.

Runoilijana ja kuvataiteilijana Jurvakainen on palkittu taidepalkinnoilla ja apurahoilla. Vuonna 2009 hänet vihittiin Oulun yliopiston kasvatustieteen tiedekunnassa kunniatohtoriksi, Vuonna 2010 hän lahjoitti 26 teostaan Oulun yliopistolle. Vuonna 1993 hän lahjoitti Muhoksen Terveyskeskukselle 29 maalausta.

Jurvakainen on Taidemaalariliiton ja Oulun taiteilijaseura 63 Ry:n jäsen. (Wikipedia)

Sentenced

Sentenced oli suomalainen metallimusiikkia esittänyt yhtye, joka perustettiin vuonna 1989 Muhoksella. Yhtyeen varhainen tuotanto oli musiikilliselta tyyliltään death metalia, mutta kolmannen albuminsa Amok myötä yhtye siirtyi kevyempään ja melodisempaan ilmaisuun. Sentencedin kappaleiden keskeisimpiä teemoja olivat usein mustan huumorin sävyttämänä masennus, itsemurha ja kuolema. Yhtye ehti julkaista uransa aikana kahdeksan studioalbumia, joita on vuoden 2014 tietojen mukaan myyty maailmanlaajuisesti miltei miljoona kappaletta. Sentenced lopetti toimintansa vuoden 2005 syksyllä.

Yhtyeen alkuperäisen kokoonpanon muodostivat kitaristi-laulaja Miika Tenkula, kitaristi Sami Lopakka, basisti Lari Kylmänen ja rumpali Vesa Ranta. Tämä kokoonpano äänitti kaksi demoa 1990-luvun alussa, minkä jälkeen Taneli Jarva korvasi Kylmäsen yhtyeen basistina. Sentenced julkaisi ensimmäisen albuminsa Shadows of the Past vuonna 1991. Jarvasta tuli myöhemmin myös yhtyeen laulaja, mutta Jarvan erottua vuonna 1996 Sentenced löysi lopullisen muotonsa laulaja Ville Laihialan ja basisti Sami Kukkohovin liityttyä yhtyeeseen. (Wikipedia)

Tapio Sipilä (1958 Kiiminki)

Tapio Olavi Sipilä on suomalainen kreikkalais-roomalaisen painitavan painija, maailmanmestari ja olympiamitalisti. 1980-luvulla Sipilä voitti kaikkiaan yhdeksän kansainvälistä arvokisamitalia. Näiden lisäksi hän voitti Suomen-mestaruuden viisi kertaa. SM-kisoissa hän paini usein normaalia arvokisojen painoluokkaansa ylempänä, jolloin vastassa oli muun muassa Jouko Salomäki. Painiurallaan hän edusti Muhoksen Voittoa.

Sipilän uran huippuhetki osui Kiovan MM-kisoihin 1983. Hän aloitti urakkansa ottamalla Norjan Morten Sätrestä ylivoimaisen pistevoiton. Unkarin István Péterin Sipilä selätti, Kuuban Antonio Lopez ajettiin ulos, Romanian Stefan Negrisan hävisi pistein 4–1 ja Kanadan Douglas Yeats 9–0. Finaalissa vastaan tuli Iranin Mohammed Bana, jonka Sipilä kukisti ylivoimaisella pistevoitolla. (Wikipedia)

Toivo Salonen (1933 Pälkäne - 2019 Muhos)

Toivo Kostia Salonen oli suomalainen pikaluistelun olympiamitalisti. Hän voitti mitaleita myös MM- ja EM-kisoissa. Pälkäneellä syntynyt Toivo Salonen teki urheilu-uransa Hämeessä ja elämäntyönsä Muhoksella. Vuoden 1965 maaliskuun alusta lukien Muhoksen kunta pestasi päätoimisen urheiluohjaajan. Ensimmäisenä tähän tehtävään valittiin Salonen. Urheiluohjaaja toimi samalla myös raittius- ja nuoriso-ohjaajana. Myöhemmin nämä tehtävät eriytyivät. Saloselle myönnettiin liikuntaneuvoksen arvonimi vuonna 2008.

Salosen ensimmäiset arvokisat olivat Oslon talviolympialaiset 1952. Siellä parhaaksi saavutukseksi jäi 500 metrin kahdeksas sija. Vuoden 1955 yleisluistelun EM-kisoissa hän oli 500 metrillä toinen, mutta ei osallistunut lopuille matkoille. Cortina d'Ampezzossa 1956 Salonen voitti olympiapronssia 1 500 metrillä ja oli 500 metrillä viides. Seuraava arvokisamitali tuli Göteborgin EM-kisoista 1959, jolloin hän luisteli pronssia. Vain kaksi viikkoa myöhemmin Salonen otti hopeaa MM-kisoissa Oslossa.

Salonen osallistui vielä kaksiin olympialaisiin: Squaw Valleyssa 1960 hän oli kahdella matkalla seitsemäs (500 metriä ja 1 500 metriä) ja ”jäähdytteli” vielä Innsbruckissa 1964 (500 m 23. ja 5 000 m 21.).

SM-kisoissa Salonen voitti 1954, 1956, 1957, 1958, 1959, 1961, oli toinen 1953, 1955 (500 metrin voitto), 1962 sekä kolmas 1963, 1964.