Kansakoulut

Kansakoulut olivat lasten sivistämiseksi tarkoitettuja kouluja, joita maassamme ryhdyttiin järjestelmällisesti perustamaan vuoden 1866 kansakouluasetuksen jälkeen. Sitä ennen keisari oli antanut vuonna 1858 julistuksen, jossa säädettiin kansakoululaitoksen perusteet. Suomen vanhimpia kansakouluja on ollut Orisbergin kansakoulu Etelä-Pohjanmaalla, se avattiin vuonna 1831. Pohjois-Suomen ensimmäiset kansakoulut aloittivat Haapavedellä, Saloisissa ja Rovaniemellä vuonna 1870. Limingassa kansakoulu aloitti vuonna 1871 ja Pudasjärvellä vuonna 1873. Muhos oli vuorossa vuonna 1875. Ensimmäisissä kansakouluissa oli vain muutamia luokkia ja ne olivat pääsääntöisesti joko poika- taikka tyttökouluja.

Vanhan oppikirjan kuvitusta. Kuva Uudenkaupungin museo.

Vuonna 1898 julkaistiin asetus, jonka mukaan maalaiskunnat velvoitettiin jakamaan alueensa koulupiireihin. Tämän asetuksen mukaan lasten koulumatka ei saanut olla yli viittä kilometriä. Yleinen oppivelvollisuus säädettiin lailla vuonna 1921. Lain mukaan jokaisessa koulupiirissä tuli olla kaksivuotinen alakoulu, neljävuotinen yläkoulu sekä kaksivuotinen jatkokoulu (kansalaiskoulu). Yksi epäkohta tässä laissa oli se, että jos lapsella oli koulumatkaa yli viisi kilometriä, hän sai vapautuksen oppivelvollisuudesta. Kansakoulu aloitettiin seitsemänvuotiaana.

Kouluviikko muuttui kuusipäiväisestä viisipäiväiseksi vuonna 1971. Kansakoulujen aikakausi siirtyi historiaan, kun Suomessa siirryttiin peruskoulujärjestelmään, joka toteutettiin asteittain vuodesta 1972 alkaen - Muhoksella se tapahtui vuonna 1974.

Laitasaaren vanha kansakoulu on seisonut lähes 140 vuotta vakaana sijoillaan, ainoana 1800-luvun kansakoulurakennuksena Muhoksella.

Muhoksen kansakoulut - alkuajat ja alkuaikojen opettajat

Muhoksen ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa Ponkilassa syyskuun 25. päivänä vuonna 1875. Muhoksen kansakoululaitoksen perustamisen 50-vuotisjuhlaa vietettiin Muhoksella 29.8.1925. Tätä juhlintaa varten kirjoitettiin Muhoksen kunnanvaltuuston tekemän aloitteen mukaisesti Muhoksen kansakoulujen juhlajulkaisu. Siihen historiikkiosuuden kirjoitti Huovilan kansakoulun opettaja Lydia Hirvelä. Hän aloittaa tämän ohuen kirjasen, lainaamalla alkuun sanat Maamme-kirjasta:

"Ja näin kulkee opetus niin kuin valonsäde kaikkien kansankerrosten läpi, kansakoulusta ja pikkulastenkoulusta alkaen yliopistoon asti, tarjoten kaikille oppia ja hyviä tapoja, jotka ovat suuremman arvoiset kuin hopea ja kulta. Koti aloittaa, koulu jatkaa, elämä päättää kasvatuksemme."

Kansakoulun kahdenistuttava pulpetti, vuosilta 1900 - 1920. Kuva KAMU Espoon kaupunginmuseo.

Alku aina hankalaa

Kansakouluopetuksen alkuunpääsy Muhoksella oli varsin hankalaa. Oli kulunut jo kahdeksan vuotta 11.5.1866 tapahtuneesta kansakouluasetuksen vahvistamisesta, ennen kuin kunnan vanhoista pöytäkirjoista löytyy ensimmäinen maininta siitä, että jotkut valveutuneimmat halusivat saada kansakoulun Muhoksellekin.

Paloviinalla oli kouluhankkeissa oma tärkeä osuutensa. Siitä nimittäin saatiin varsin paljon verotuloja, ja siksipä Keisarillinen ja Armollinen Majesteetti tiedotti julistuksessaan, että näitä verotuloja oli vuodesta 1872 alkaen kunnissa ja kaupungeissa käytettävä myös yhteisiin, hyödyllisiin tarkoituksiin.

Kansakoulun lukukirja supistettuja kouluja varten A. Tekijät E.A. Horma, Hilja Huntuvuori, Emil Arvi Saarimaa. WSOY. Copyright © Ilomantsin Museosäätiö, Möhkön ruukkimuseon kokoelma M. - Creative Commons.

Näitä verovaroja piti Muhoksellekin anoa Oulun kuvernööriltä ja näin tehtiinkin maaliskuussa vuonna 1874. Kansakouluhankkeen kannalta oli vain ongelmallista se, että monet muhoslaiset halusivat, että nämä varat käytettäisiinkin kappalaisen puustellin korjaamiseen. Kuten sitten kävikin, ja kansakoulu jäi nuolemaan näppejään. Sillä kansakoulun perustamista varten koolle kutsutussa kuntakokouksessa 16.3.1874 kansakoulun perustaminen ei vielä saanut riittävää kannatusta.

Pian sen jälkeen muhoslaiset, vakaat isäntämiehet sitten, kokouksissa ja kesteissä toisiaan tavatessaan vilkkaasti kiistelivät siitä, tarvittaisiinko paikkakunnalle sittenkin kansakoulu. Vastustajien mielestä se oli täysin tarpeetonta. Arveltiin, että kun joku on vuosia koulua käynyt, ei hän enää ala töitä tekemään ollenkaan. Talonpojalle laitoksesta ei kuulemma ollut mitään hyötyä, vain menoja.

Juho Petteri Valkola edusti Muhoksen valistuneita talonpoikia ja oli vankka kansakouluaatteen tukija.

Lehtileike, Kaiku 1917 NO 43.

Kansakouluaate sai kuitenkin heti alusta alkaen taakseen vankan kannattajajoukon paikkakunnan sivistyneistön ja valistuneiden talonpoikien keskuudessa. Talonpojissa oli siltikin enemmän heitä, jotka olivat kansakoulun kannalla. Heistä jotkut eivät osanneet edes nimeään kirjoittaa, ja he toivoivat siksi, että edes heidän lapsensa saisivat opetusta.

Muhoksen kirkkoherra, rovasti Samuel Strömmer edusti Muhoksella sivistyneistöä ja oli vankka kansakouluaatteen tukija.

Sitten oli jo seuraavassa kuussa, 27.4.1874 kello 9 aamulla vuorossa uusi kuntakokous, jossa kansakoulun perustamisesta äänestettiin toistamiseen. Kokous oli järjestetty näin aamuvarhaisella, jotta vastustajat eivät ehtisi tulla äänestämään. Nyt tehtiin suuren enemmistön myötä päätös siitä, että kansakoulu tarvitaan. Tästäkin, myönteisestä päätöksestä vastustajat vielä tekivät valituksen Oulun kuvernöörille 23.7.1874, mutta se ei johtanut mihinkään. Näin oltiin valmiita aloittamaan Muhoksen ensimmäinen kansakoulu Ponkilassa.

Ensimmäisinä vuosina saivat kansakoululapset, varsinkin tytöt, jättää muutamia luokkia käytyään usein kesken koulunsa, kun olivat oppineet kirjoittamaan, sujuvasti lukemaan ja vähän laskemaan. Sellainen taito riitti monen vanhemman mielestä, tytöt tarvittiin kotoisiin tehtäviin. Myöhempinä aikoina lahjakkaat lapset, niin tytöt kuin pojatkin ovat pitäneet kunnia-asiana käydä kansakoulunsa loppuun asti.

Vaikka kouluja perustettiinkin eri puolille kuntaa, joutuivat monet lapset edelleenkin kävelemään hyvin pitkiä koulumatkoja. Oli sellaisiakin lapsia, jotka joutuivat pyryllä ja pakkasella kävelemään lähes kymmenen kilometrin pituisen koulumatkan. Monet vanhemmat sijoittivat lapsensa viikkokausiksi koulun naapuritaloihin, olipa koulun veistosalikin tähän tarkoitukseen käytettävissä. Monet lapset kuitenkin uupuivat vielä näissä oloissa ja jättivät koulunkäynnin kesken.

Armollinen Koulujärjestys

Vuonna 1872 annetussa Koulujärjestyksessä, joka komeili useimman kansakoulun seinällä, määriteltiin tarkasti se, miten oppilaiden tuli käyttäytyä.

1. Oppilas harrastakoon Jumalanpelkoa ja hyviä tapoja sekä vaarinottakoon oppilaitokselle säädettyä järjestystä. Tämän suhteen erehdyttyänsä sekä millä tavoin tahansa rikottuaan siveyttä ja säädyllisyyttä vastaan, olkoon hän opettajansa nuhteiden ja rankaisemisen alainen.

2. Oppilaan pitää osoittaman kunnioitusta ja välttämätöntä tottelevaisuutta opettajiansa kohtaan sekä kuuliaisuudella ja nöyryydellä vastaan ottamaan heidän ohjeitansa, varoituksiansa ja rankaisemisiansa.

3. Oppilas kohdelkoon oppilastoveriansa rauhallisesti ja ystävällisesti; ja olkoon kaikenlainen väkivaltainen tahi häpäisevä menettely oppilaiden kesken kielletty.

4. Siksi päiväksi, jona lukukausi alkaa, pitää oppilaan välttämättömästi saapua oppilaitokseen, jos ei hänellä ole laillista estettä.

5. Oppilaan pitää alati määrätyllä kellon lyömällä tuleman opetushuoneeseen, puhtaana ja siivosti vaatetettuna sekä tarpeellisilla oppikirjoilla varustettuna, kuin myös ääneti odottamaan opetuksen alkamista, seuraamaan sitä alituisella tarkkaamisella ja kotona ahkerasti itsensä siihen valmisteleman.

6. Kaikkinainen turmeleminen tahi vahingonteko opetushuoneen sisustukseen tahi opetettaessa käytettyihin kaluihin on siihen syyllisen maksettava; mutta milloin ei syypäästä selvää saada, pitää vahinko viipymättä palkittaman varain kokoamisella niiltä luokan oppilailta, joiden yhdessä ollessa vahingonteko on tapahtunut.

7. Oppilas vaarinottakoon oppikartanon ulkopuolella kaikkea, mikä hyvään järjestykseen sekä siveään ja kunnolliseen käytökseen kuuluu, kuin myös huolellisesti hoitakoon asuntoansa ja omuuksiansa.

8. Jos oppilas, jonka vanhemmat tahi holhousmies ei ole kaupungissa, haluaa lukukauden aikana käydä yleisissä huveissa, pyytäköön siihen joka kerta luvan rehtorilta.

9. Kenenkään oppilaan älköön olko lupa pitää vieraspitoja taikka oleskella kellareissa, ravintoloissa tahi sellaisissa julkisissa paikoissa.

10. Kaikki rahan arvoa koskevat pelit, niin myös tupakanpoltto ja muut nuorisolle sopimattomat askaroitsemiset olkoot kovasti kielletyt.

Muhoksen kansakoululaitoksen virstanpylväitä

Kun Muhoksen ensimmäinen kansakoulu perustettiin Ponkilaan vuonna 1875, niin ennen maamme itsenäistymistä vuonna 1917 Muhoksella oli jo kuusi kansakoulua: Ponkilan, Laitasaaren, Kylmälänkylän, Muhosperän, Huovilan ja Sanginjoen koulut. Ne olivat neliluokkaisia ylempiä kansakouluja. Ennen niihin tuloaan lapset saivat alkuopetusta valmistavissa kouluissa, joita pidettiin 5 - 6 viikon ajan koulunsa aloittaville ja lähivuosina kouluun tuleville.

Suomen itsenäistymisen ja sotavuosien 1939 - 1944 välillä Muhokselle perustettiin seitsemän kansakoulua, ne olivat: Hyrkki, Honkala, Huikola, Utoslahti, Pyhänsivu, Saarela ja Korivaara. Näin paikkakunnan kansakoulujen kokonaismäärä nousi kolmeentoista. Utoslahden kansakoulu vaatii erityismaininnan, sen ylläpitäjinä oli kaksi kuntaa, Utajärvi ja Muhos. Koulu jäi kokonaan Utajärven haltuun parin ensimmäisen toimintavuotensa jälkeen.

Sotien jälkeen perustettiin vielä kaksi kansakoulua, Leppiniemeen ja Kylmälänkylän Pettäikköön. Näin kansakoulujen kokonaismääräksi tuli viisitoista. Kuudentenatoista kansakouluna on kuitenkin mainittava vielä Pohjolan Poikakodin kansakoulu, joka ei ollut kunnallinen kansakoulu, mutta kuitenkin sijaitsi Muhoksella.

Kirkonkylään rakennettiin Keskuskansakoulu, joka valmistui vuonna 1956. Vuonna 1957 hyväksytty uusi kansakoululaki jakoi kansakoulun kuusivuotiseen kansakouluun sekä kansalaiskouluun. Muhoksella kansalaiskouluun siirryttiin vuonna 1958. Kansalaiskoulupiiri käsitti koko kunnan ja tilat opetukseen saatiin Keskuskansakoulusta. Koulu oli aluksi kaksivuotinen, mutta vuonna 1963 kouluun tuli lisäksi vapaaehtoinen IX luokka. Kansalaiskoulu toimi Muhoksella vuoteen 1974 saakka, jolloin peruskoulujärjestelmään siirtymisen myötä kansalaiskoulu yhdistettiin peruskoulun yläasteeseen.

Laskutaidon aakkoset. Tekijät: Vilho Myrsky, Helvi Myrsky, Viljo Törmälä. WSOY 1953. Kuva Nurmijärven museon Nukarin koulumuseon kokoelma.

1950-luvun kiihkeä rakentamisen aika

1950-luvulla sotien jälkeiset suuret ikäluokat tarvitsivat paljon koulutilaa. Tuolloin Muhoksella kaiken kaikkiaan kahdeksan koulupiiriä sai uuden koulurakennuksen ja kolmelle kansakoululle rakennettiin lisärakennus.

Uudisrakentamisen yhteydessä eräät kansakouluista saivat uudet nimetkin. Ponkilan kansakoulusta tuli Keskuskansakoulu, Muhosperän kansakoulusta Mäntyrannan kansakoulu ja Kylmälänkylän kansakoulusta Tapanilan kansakoulu.

Muhoksen kansakoulujen opettajat

Kansakoulut otettiin kylissä, eri puolilla Muhosta avosydämin ja innolla vastaan. Kansakoulujen opettajista muodostui kylien merkittävimpiä hahmoja, joita kunnioitettiin ja rakastettiin ja muisteltiin vielä vuosikymmeniä jälkeenkin päin.

Vuonna 1920 Muhoksen kunnan kansakouluissa oli 292 oppilasta ja 8 opettajaa. Vuosina 1929 - 1930 oppilaita oli jo 505 ja opettajia 15. Talvisodan alla, vuonna 1938 oppilaiden määrä oli kivunnut jo 829:ään ja kouluissa työskenteli 17 opettajaa.

Aapiskukko ja punakukko

Aapisen varsinainen tunnusmerkki ja viisauden symboli on aapiskukko. Ikävästi myös tulipalon symboli, punakukko, teki tuhoisaa jälkeä Muhoksen alkuaikojen kansakouluissa. Ponkilan ja Utoslahden kansakoulut paloivat jo yli sata vuotta sitten ja Leppiniemen kansakoulu 1970-luvulla.

Omin voimin II. Kirjoitus- ja kielioppi. Laajempi laitos. Tekijät: Kaarlo Merikoski. Valistus 1971. Kuva Ilomantsin Museosäätiö. Möhkön ruukkimuseon kokoelma M.

Käytetyt lähteet.

Opettajattarien naimattomuus

Emme varmasti pitäisi tänä päivänä sopivana keskustella siitä, onko naisopettajan oltava naimisissa vaiko ei. Sata vuotta sitten aiheesta käytiin innokasta keskustelua lehtienkin palstoilla. Jopa tieteellisin perustein perusteltiin sitä, että avioliitto ei sovi opettajattarelle. Muualla maailmassakin aihe koettiin vaikeaksi. Tšekkoslovakiassa opettajattarien naimisiin meno oli lailla kielletty vuoteen 1919 saakka. Yhdysvalloissa opettajattarista 21 prosenttia oli naimisissa vuonna 1929.

Ihan hyvänä opettajatarten naimattomuutta puoltavana perusteena pidettiin sitäkin, että nämä usein lopettivat opettajan toimensa heti naimisiin mentyään. Näinhän kävi Muhoksellakin tässä yhteydessä tarkasteltuna ajanjaksona. Mutta sehän ei kuitenkaan kuulu kenellekään, jokainen tekee oman elämänsä valinnat itse.

Vuonna 1929 lehdessä "Kansakoulun lehti", seminaarin käynyt nimimerkki "Miesopettaja" pohdiskeli kirjeessään syitä opettajattarien naimattomuuteen. Hänen mukaansa virka-aloille pyrkivät sellaiset naiset, joilla ei ole joko halua tai tilaisuutta päästä naimisiin. Seminaariin vaadittiin tiukka pääsytutkinto, ja sen läpäisivät hänen mukaansa "enimmäkseen vain kuivat kirjatoukat, jotka eivät elämästä muuta ymmärrä, kuin vain kirjaviisauksia". Ja kaiken lisäksi useat seminaarien tyttöoppilaista jo sinne tullessaan käyttivät silmälaseja.

Oikein tosissaan tuohon aikaan väitettiin, että seminaariin ei tahdottu kauniita tyttäriä, jotta he eivät olisi häiriöksi miespuolisille oppilaille. Siksi heidät jo tutkinnossa raakattiin. Jyväskylän seminaarin sisäänpääsytutkintojen lomassa rallatettiinkin:

"Komeimmat flikat kotihin palaa
ja vesissä silmin itkee."

Nimimerkki "Johtajatar" vastasi seuraavassa lehden numerossa miesopettajan hävyttömiin väitteisiin. Hän aloitti vastauksensa, kertomalla, että hän ei ole koskaan pitänyt tapanaan kirjoittaa joutavista asioista. Naisopettajien naimattomuuden syiden tutkiminen oli hänen mukaansa ei vain joutavanpäiväistä, vaan myös sopimatonta.

Johtajattaren mukaan pääsyy opettajattarien naimattomuuteen oli miesten ja naisten eroissa. Miehille kelpasi kumppaniksi kuka vaan, naisille sellainen ei käynyt. Naiset vaativat mieheltään uskollisuutta. Johtajattaren mukaan myös muita syitä oli yhtä monta kuin oli opettajattariakin, taikka oikeastaan enemmänkin, sillä jokaisella on monta syytä. Ihmissydän on paljon rikkaampi kuin kaikki tilastotaulukot, eikä kahtakaan sydäntä voida kirjoittaa täysin samaan sarakkeeseen.

Tulkoon vielä mainituksi, että 1930-luvun alussa yli 70 % maamme opettajista oli naisia, merkittävä syy tähän oli opettajien matala palkka.