Saana juhannuksen aikaan vuonna 2022. Saanaa on perinteisesti pidetty maamme kauneimpana tunturina. Olipa miten vain, sen selkeälle ja vaikuttavalle
profiilille on vaikea löytää haastajaa. Monet maineikkaat ja myyttiset tunturit, kuten vaikkapa Halti taikka Korvatunturi, eivät
näyttäydy horisontissa laisinkaan majesteettisen Saanan lailla. - Kuva - Copyright
© Ninara - Creative Commons.
Erillisinä kielinä saamen kieliä on alettu pitää erityisesti sen jälkeen, kun kuudelle päävariantille luotiin omat ortografiat, standardisoidut oikeinkirjoitusjärjestelmät. Nämä kuusi saamen kieltä ovat eteläsaame, luulajan saame, pohjoissaame, inarinsaame, koltansaame ja kildinin saame. Saamen kielet kuuluvat uralilaisten kielten suomalais-ugrilaiseen haaraan, ollen sukua suomen kielelle ja muille Itämeren suomalaisille kielille kuten virolle.
PORO- ERÄ- TUNTURI- ja LAPPISANASTOA
Tässä pienessä sanastossa osa sanoista periytyy lapinkielestä, eli saamesta 1800-luvulta, osa ehkä norjasta ja ruotsista - ja osa taas nykypäivän suomen kielestä. Saamenkieliset sanat, jotka kursiivilla, Samuli Paulaharju, T.I. Itkonen, Kullervo Kemppinen. Lähteenä myös Nykysuomen sanakirja ja eräät muut alan teokset, sekä Paliskuntien yhdistys. Lähteenä myös: Martti Anneberg; Alta Vita - Porokulttuurin ja Lapin luonnon tietosanakirja.Kolme saamen kieltä Suomessa
Saamen kieliä on yhteensä kymmenen, joista kolmea puhutaan Suomen saamelaisalueella. Suomen saamelaiset voidaan siten kielellisesti jakaa kolmeen ryhmään: pohjoissaamelaisiin, inarinsaamelaisiin ja kolttasaamelaisiin. Saamen kieltä puhuvien henkilöiden määrää on vaikea arvioida, mitä osoittavat asiasta esitetyt varsin erilaiset lukemat. Oletettavasti saamen kieltä puhuvia on kaiken kaikkiaan noin 30 000 - 50 000. Virallisissa yhteyksissä Suomessa saamen kieli eli saame tarkoittaa yleensä pohjoissaamea. Pohjoissaame (norjansaame, tunturisaame) on kielistä ylivoimaisesti suurin: sillä on noin 30 000 puhujaa, joista arviolta 2 000 Suomessa. Inarinsaame on ainoa kieli, jota puhutaan yksinomaan Suomessa ja sillä on noin 300 puhujaa Inarijärven ympäristössä. Koltansaame (sää'mkiõll), Suomessa noin 300 puhujaa Inarijärvestä koilliseen, myös Venäjän puolella arviolta 20 - 30 puhujaa.Erillisinä kielinä saamen kieliä on alettu pitää erityisesti sen jälkeen, kun kuudelle päävariantille luotiin omat ortografiat, standardisoidut oikeinkirjoitusjärjestelmät. Nämä kuusi saamen kieltä ovat eteläsaame, luulajan saame, pohjoissaame, inarinsaame, koltansaame ja kildinin saame. Saamen kielet kuuluvat uralilaisten kielten suomalais-ugrilaiseen haaraan, ollen sukua suomen kielelle ja muille Itämeren suomalaisille kielille kuten virolle.
Kuvassa Eurooppatie E8, Kilpisjärvellä kohti Norjaa 25.8.2016. Eurooppatie E8 kulkee Suomen Turusta - Porin, Vaasan, Kokkolan, Oulun, Tornion ja Kilpisjärven kautta - Norjan Tromssaan. Tien pituus on 1 410 kilometriä ja se on muodostettu vuonna 1992.
Saamessa paljon ilmaisuja porosta ja luonnosta
Jokaisessa kielessä on omat erityisalueensa, joihin se on kehittänyt tavallista runsaammin ilmaisuja. Saamessa näitä ilmaisuja ovat esimerkiksi luontoon ja poroon liittyvät. Luettelossaan poroon liittyvistä nimityksistä Suomen saamelaisalueella T.I. Itkonen luetteli aikanaan yli puolisen tuhatta ilmaisua. Porot erotetaan toisistaan värin, iän ja sarvien muodon perusteella. Professori Pekka Sammallahden mukaan poron nimityksiin liittyy satakunta perusvartaloa, joiden avulla voidaan rakentaa lukemattomia muunnoksia jopa jokaisen poron erottamiseksi. (Veli-Pekka Lehtola: Kieli - todellisuuden kartta).
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Kari Pihlaviita
Lapinkuusio (Pedicularis lapponica)
Keltaisia, ruusuntuoksuisia kukkia kasvattava lapinkuusio kuuluu näivekasveihin. Se on pohjoisen Lapin kasvi, yleisintä sen esiintyminen on Utsjoella ja Enontekiöllä. Lapissa se viihtyy tunturikankailla, tunturikoivikoissa ja paljakkanotkelmissa. Eteläisimmillä kasvupaikoillaan, Rovaniemen korkeudella, sitä tapaa karuista kangasmetsistä ja puronvarsipensastoista.
Lappisanasto A - L
A
aapa, aaphe = suuri puuton suo, aukea neva - myös aava merenselkä
Aapa-Lappi = Etelä-Lappi
aapamies = merimies
ahde, luohkka = kapea sola
ahelmus = kapea sola, kapeikko
ahermus, boatka = kapeikko, ahdas sola
ahkio = pulkkamainen tai venemäinen poron tai
miehen vetämä jalakseton kuljetusneuvo, veturi
ahmajäsen = poron takajalan jäsen, johon ahma poron kimppuun hyökätessään tarttuu kiinni
aihki = iso ja tuuhea petäjä, ikipetäjä, aarnihonka
aihkimettä, aikavuovdi = vanha metsä
aita, kaarre, erotusaita = johdinaidoin eli siuloin varustettu aitaus, jossa erotus tapahtuu
aito = porojen lumeen polkema sileä tie
ajo = aukea niitty, niittyaukio, -raivio
ajopeski, vuodjenbeaska = lujakarvaisista porontaljoista ommeltu umpitakki, jonka
karva on ulospäin
akantakku = jokirannoilla kasvava taipuisa heinä
akkanen = holkeri, grönlanninhai, jäämerenhai
akkimus = naistenmies
alankoyö = pimeä syysyö ennen kaamosaikaa
asento, asentopaikka, orohat = tilapäinen tai vakituisempi levähdys-, kahvistelu- ja ruokailupaikka taivasalla -
läheisyydessä mielellään kelopuustoa ja talvellakin sula kaltio
aukipää = paljaslakinen vaara
auhti, autti = haahka
auhto, avzu = pensaikkoa kasvava jokiranta - jokivarsiniitystä metsään pistävä kieleke - kostea jokivarsilehto
Hannukurun autiotupa. Pallas-Yllästunturin kansallispuisto.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Alexander Savin
autiotupa = maksuton, kaikkien käytettäväksi vapaa tupamökki erämaissa, tuntureilla, kansallispuistoissa ja retkeilyreittien varrella -
autiotuvat voidaan karkeasti jakaa virallisiin ja epävirallisiin tai huollettuihin ja huoltamattomiin tupiin - virallisia
autiotupia ylläpitää pääasiassa Metsähallitus - autiotupa on vaatimaton rakennus, joka on tarkoitettu erämaassa omin voimin eli jalkaisin,
hiihtäen, meloen tai soutaen liikkuville - tuvat ovat avoimia, lukitsemattomia yöpymis- ja levähdyspaikkoja - tuvissa voi yöpyä yön tai kaksi
ilman ennakkovarausta - ota huomioon, että ruuhka-aikoina tupiin ei aina mahdu -
autiotuvissa on makuulaverit, pöytä, penkit, keittoastioita, kamiina ja kuivakäymälä sekä joskus kaasuliesi - lisäksi on polttopuuta sekä saha ja kirves -
tuvissa ei saa tupakoida - osaan tuvista ei saa tuoda lemmikkieläimiä
autiotupien kultaiset säännöt = erämaan kirjoittamattomat lait, jotka Lapin läänin autiotupatoimikunta 1950-luvulla kokosi Kulkijan
kymmeneksi käskyksi.
autsi, ävdzi = syvä rotko, kanjoni
autti = sanan pohjalla lienee saamen kielen sana ávzi, joka merkitsee syvää laaksoa, rotkoa -
autti-sanan lähtöpaikkana voidaan pitää juuri könkään rotkoaluetta -
Autti-alkuisten paikannimien pohjalta on sitten myöhemmin syntynyt myös asutusnimi Autti, joka on
käytössä kylän ja talon nimenä sekä myös sukunimenä - autti on myös haahka -
tiheämetsäinen korpimaa - metsäperäinen alava maa - kostea metsänotkelma - joen tai puron varrella oleva
alankomaa - nuorta koivua kasvava vedenrantaniitty
autto = matala, metsäinen laakso, tiheämetsäinen kostea notkelma, alanne
auvakko, buodga = aukea paikka metsässä, metsäaukio
B
biegga = tuuli - lullebiegga on etelätuuli
bitjuus = kapustarinta, tunturikurmitsa
E
elo, eällu = suuri porolauma (tuhansiakin poroja), poroisännän omistama porokarja
elämänpuu, eallinmuorra = tunturikoivu, pensasmainen hieskoivun alalaji, joka on eritoten
pohjoisimpien paliskuntien elämänpuu - se määrää sen rajan, missä ihminen elää ja tulee toimeen -
tunturien rinteillä tunturikoivu nousee aina 600 - 700 metrin korkeuteen
emäpakkanen = tosi kova pakkanen, oikein kaikkien pakkasten äiti
emäte, emätin, emätti = poron ruokatorvi (erikoinen murresana, jonka etymologia on tuntematon) - kirjakielinen
merkitys, naisen häpy, vulva
eno, eädnu = iso joki, virta, emojoki
erakko = erämaa
erotus, pykällys = tilaisuus, jossa syksyllä tai talvella porot merkitään, teurastetaan
tai kuohitaan ja samalla erotellaan omistajilleen, eläviksi ja teuraiksi
etiäiset = ennusmerkit
etto, ettoaminen = porojen kokoaminen erotusta varten
Etu-Lappi = Etelä-Lappi, metsälappi
eväshonka, niestesoarvi = mukaan otettava tervaspuu
evästuohi, niestebeassi = mukaan otettavat tuohisytykkeet
F
ferskotti = ennakko, förskotti
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © HibaHaba
Tunturikoivu (Betula pubescens czerepanovii)
Tunturikoivu on hieskoivun alalaji. Porot syövät tämän pensasmaisen puun lehtiä ja oksia. Tunturikoivua tavataan aina 980 metrin korkeudelle saakka. Sitä kasvaa eniten Lapin koivuvyöhykkeellä Inarissa ja Enontekiössä. Se on monin paikoin tunturissa ainut puu, joten sitä käytetään myös poltto- ja nuotiopuuna.
G
gaissa = korkea tunturi, jonka huipulla lumi pysyy kesät talvet
galles = rikas, äveriäs eli rikkaamus, poroisäntä
gielas = matala tunturinharja
giellavälggu = sinirinta
H
haasio = riu'uista tehty aidan muotoinen teline, jota käytetään mm. heinän kuivatukseen
haavhesta = myrskylintu
haippa, haipa, haipi = vanha nimitys pororosvolle
haleva = raita, halava
hanho = kaksikorvainen pahkamalja, korvat muistuttavat linnun päätä ja pyrstöä
hani = hanhi
hankelas = alli
hankosarvi = poro, jonka valtasarvien kärjet ovat hankomaiset
(h)apro = leveälehtinen tunturiruoho
hanteli = kauppapuoti
harppuneeri = harppuunan heittäjä mursunpyynnissä
hattara = metsässä karmivasti naurava naismenninkäinen
havulaavu = voitiin pystyttää ettomiesten eli roikan usein käyttämälle asentopaikalle
heinäkenkä = lappalaisten kengissä heiniä sukkien tai jalkarättien sijaan, poron koipinahoista tehty kenkä
vuorataan pehmitetyillä saraheinillä
helmakoriste, luoska = miehen lapintakin helmakoriste, joka koostuu kahdesta vierekkäin ommellusta punaisesta,
tai yhdestä kaksisäikeisestä sinipunaisesta villalangasta
hengata = ripustaa, riippua
henka, heanggu = kallio- ja tunturijyrkänne, pahta, vuorenseinämä
henkapahta, heanggobakti = äkkijyrkkäseinäinen kallio - vuoren kylki
herva, hearva, hearvabaddi = saamelais- eli lapinpuvuissa käytettävä, koristekuvioinen verkanauha tai
-kuosi - lapintakin hervakoristelun avulla muotoutuvat alueelliset takkimallit
hevosenpuola = sianmarja, -puolukka
hidasjalkainen, meatki = ajokas, joka on menevinään, vaikka matka ei edisty millään
hieru = lahti
hi(i)htaa = hiihtää
hiljainen tieto, jaskes diehtu = osa (poromiesten) tiedoista, jotka opitaan seuraamalla luonnon
merkkejä ja eläinten käyttäytymistä - esimerkiksi sään muutokset aistitaan erilaisista luonnon ennusmerkeistä -
intuitiivisuus, herkkyys, oppiminen ja luovuus ovat osa hiljaista tietoa - kyky lukea ympäristöä
hilkka, liidnegahpir = saamelaisnaisen päähine, Lapin värein koristeltu myssy
hilpu, narvi = henkäyksen ohut, helposti irtoava tuohen ulkokerros, tuohenjulmu, tunturikoivussa,
jota poro voi käyttää ravinnokseen
hirvas, sarvis = kolmea vuotta vanhempi, täysikasvuinen urosporo, salvamaton eli purematon
hirvenpoika = erittäin pitkäkoipinen poro
hokmannin tipat = spriin ja eetterin sekoitus, joka aiheuttaa nopean humalan - hyvä lääke tunturissa
horha = syvä rotko, ryteikköinen notkelma metsässä
hotti = joen sivuväylä
hotusiini = lamppuöljy
huikonen, burdu - melkoinen matka tai tovi
hulpa, hulpio = reuna, ääri, esim. jokitörmä, jonka virta on kovertanut niin, että sen reuna on tyhjän päällä
hulva = lampi, suolampi
huornainen = matalahko vaara isomman kainalossa, kupeessa tai seuralaisena
huove = suojakeli
hurhaus = vetoketju
hutsoo! = varsinaisen toimintakäskyn jälkeinen komennushuuto porokoiralle
huura, ruzzu = syvä rotko, jyrkänne
hyttinen = pieni sääski
häkärä = pakkassumu
härkä = kuohittu urosporo, ajoporo
häytyä = täytyä, olla pakko
hööri = hyvä keli, ilma, sää - onni, tuuri
I
internaatti = koulun oppilaiden asuntola
isokirja = raamattu
J
jaara = jäärä, pässi
jakura = lyhyt ja paksujalkainen poro
Njalla, jalka-aitta - niliaitta.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Ullis
jalka-aitta, juolgeaiti, njalla = pylväiden varaan rakennettu aitta
janturi = vuorokausi
jasa, jassa = sulamaton lumikinos kesällä; viipymälumi tunturissa
jauri, jävri = järvi
jaurotus, jävradah = umpinainen järvenlahti, jonka kapea salmi erottaa pääjärvestä
joiku, juoiggus = saamelaisten ikiaikainen laulumuoto
jokireikä = joenkuru, jokilaakso
jokivankka = joenkuru, jokilaakso
jokka, johka = keskikokoinen joki - syvähkö puro
jokos, jolos, jolas, jotos, rannio, juvake = porojen kulkema ura hangessa, eläinten polku
jolma, tsoalbmi = salmi, lyhyt joki kahden järven välissä
joukhainen, joukahainen = joutsen
jukko = ahkion vetohihna
juksata = pyytää kalaa, turskaa jokikoukulla, ongella, meren syvyyksistä
juolu, juolikko juovva = louhikko, kivikko, kolu
juonto = jono, tunturijono
juopa = syvä kuilu, syvänne
juovattaa = seurata jonkun jälkiä, jonkun perässä
juppo = keilamainen vaaran huippu
jupukka = pieni mäki, pieni vaara, keilamuotoinen harju
jurmu, jorbmi = joen syvännepaikka, joenmutkan lahti
juroutua = olla paikallaan liikkumatta
jutaa, judata jottih = kulkea, ajaa, liikkua, siirtyä toiseen paikkaan, matkata, vaeltaa - porojen kuljettaminen paikasta toiseen
juto = ajoporo, ajokas, vetäjä
jutokeino = kulkutie
juva = loiva, aaltoileva, vaihtelevasti kuohuva koski
jyleä = liukas keli syksyllä vähän lumen aikana
jylikki = ohut jäähanki, vähälumisuus - jylikkikeli
jyppyrä, klubbu = jyrkkä kivikkokumpu, tai korkea pieni vaara, jossa voi näkyä jälkiä tulipalosta
jyr(h)ämä = syvä, leveä avanto kosken alapuolella, sama kuin järämä
jällit = kalojen kuivausorret
jänkä, jänkkä, jiegge, jeäggi = neva, aava, pientä koivua tai mäntyä kasvava suo, räme
jänkälintu = kahlaaja, kosteikkolintu
jänne = aapasoilla samansuuntaiset, veden juoksusuuntaan kohtisuorat mätäsmuodostumat
järämä = syvä, tyyni joen laajentuma kosken alla, sama kuin jyr(h)ämä
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Kari Pihlaviita
Lapinorvokki (Viola biflora)
Useimmat luonnonvaraiset orvokkimme ovat sinikukkaisia ja kaiken kaikkiaan toistensa näköisiä. Lapinorvokki on ainoa pohjoisessa kasvava keltakukkainen orvokkilaji. Tunturiseuduilla yleisen lapinorvokin varsi on pysty, hento ja haaraton. Kalkinsuosijakasvi kasvaa lumenviipymillä, puronvarsilla ja paljakan niityillä. Suomessa lapinorvokkia kasvaa vain aivan pohjoisessa, esimerkiksi Inarin seudulla. Kuvassa yllä lapinorvokki Enontekiöllä.
haasio = riu'uista tehty aidan muotoinen teline, jota käytetään mm. heinän kuivatukseen
haavhesta = myrskylintu
haippa, haipa, haipi = vanha nimitys pororosvolle
haleva = raita, halava
hanho = kaksikorvainen pahkamalja, korvat muistuttavat linnun päätä ja pyrstöä
hani = hanhi
hankelas = alli
hankosarvi = poro, jonka valtasarvien kärjet ovat hankomaiset
(h)apro = leveälehtinen tunturiruoho
hanteli = kauppapuoti
harppuneeri = harppuunan heittäjä mursunpyynnissä
hattara = metsässä karmivasti naurava naismenninkäinen
havulaavu = voitiin pystyttää ettomiesten eli roikan usein käyttämälle asentopaikalle
heinäkenkä = lappalaisten kengissä heiniä sukkien tai jalkarättien sijaan, poron koipinahoista tehty kenkä
vuorataan pehmitetyillä saraheinillä
helmakoriste, luoska = miehen lapintakin helmakoriste, joka koostuu kahdesta vierekkäin ommellusta punaisesta,
tai yhdestä kaksisäikeisestä sinipunaisesta villalangasta
hengata = ripustaa, riippua
henka, heanggu = kallio- ja tunturijyrkänne, pahta, vuorenseinämä
henkapahta, heanggobakti = äkkijyrkkäseinäinen kallio - vuoren kylki
herva, hearva, hearvabaddi = saamelais- eli lapinpuvuissa käytettävä, koristekuvioinen verkanauha tai
-kuosi - lapintakin hervakoristelun avulla muotoutuvat alueelliset takkimallit
hevosenpuola = sianmarja, -puolukka
hidasjalkainen, meatki = ajokas, joka on menevinään, vaikka matka ei edisty millään
hieru = lahti
hi(i)htaa = hiihtää
hiljainen tieto, jaskes diehtu = osa (poromiesten) tiedoista, jotka opitaan seuraamalla luonnon
merkkejä ja eläinten käyttäytymistä - esimerkiksi sään muutokset aistitaan erilaisista luonnon ennusmerkeistä -
intuitiivisuus, herkkyys, oppiminen ja luovuus ovat osa hiljaista tietoa - kyky lukea ympäristöä
hilkka, liidnegahpir = saamelaisnaisen päähine, Lapin värein koristeltu myssy
hilpu, narvi = henkäyksen ohut, helposti irtoava tuohen ulkokerros, tuohenjulmu, tunturikoivussa,
jota poro voi käyttää ravinnokseen
hirvas, sarvis = kolmea vuotta vanhempi, täysikasvuinen urosporo, salvamaton eli purematon
hirvenpoika = erittäin pitkäkoipinen poro
hokmannin tipat = spriin ja eetterin sekoitus, joka aiheuttaa nopean humalan - hyvä lääke tunturissa
horha = syvä rotko, ryteikköinen notkelma metsässä
hotti = joen sivuväylä
hotusiini = lamppuöljy
huikonen, burdu - melkoinen matka tai tovi
hulpa, hulpio = reuna, ääri, esim. jokitörmä, jonka virta on kovertanut niin, että sen reuna on tyhjän päällä
hulva = lampi, suolampi
huornainen = matalahko vaara isomman kainalossa, kupeessa tai seuralaisena
huove = suojakeli
hurhaus = vetoketju
hutsoo! = varsinaisen toimintakäskyn jälkeinen komennushuuto porokoiralle
huura, ruzzu = syvä rotko, jyrkänne
hyttinen = pieni sääski
häkärä = pakkassumu
härkä = kuohittu urosporo, ajoporo
häytyä = täytyä, olla pakko
hööri = hyvä keli, ilma, sää - onni, tuuri
I
internaatti = koulun oppilaiden asuntola
isokirja = raamattu
J
jaara = jäärä, pässi
jakura = lyhyt ja paksujalkainen poro
Njalla, jalka-aitta - niliaitta.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Ullis
jalka-aitta, juolgeaiti, njalla = pylväiden varaan rakennettu aitta
janturi = vuorokausi
jasa, jassa = sulamaton lumikinos kesällä; viipymälumi tunturissa
jauri, jävri = järvi
jaurotus, jävradah = umpinainen järvenlahti, jonka kapea salmi erottaa pääjärvestä
joiku, juoiggus = saamelaisten ikiaikainen laulumuoto
jokireikä = joenkuru, jokilaakso
jokivankka = joenkuru, jokilaakso
jokka, johka = keskikokoinen joki - syvähkö puro
jokos, jolos, jolas, jotos, rannio, juvake = porojen kulkema ura hangessa, eläinten polku
jolma, tsoalbmi = salmi, lyhyt joki kahden järven välissä
joukhainen, joukahainen = joutsen
jukko = ahkion vetohihna
juksata = pyytää kalaa, turskaa jokikoukulla, ongella, meren syvyyksistä
juolu, juolikko juovva = louhikko, kivikko, kolu
juonto = jono, tunturijono
juopa = syvä kuilu, syvänne
juovattaa = seurata jonkun jälkiä, jonkun perässä
juppo = keilamainen vaaran huippu
jupukka = pieni mäki, pieni vaara, keilamuotoinen harju
jurmu, jorbmi = joen syvännepaikka, joenmutkan lahti
juroutua = olla paikallaan liikkumatta
jutaa, judata jottih = kulkea, ajaa, liikkua, siirtyä toiseen paikkaan, matkata, vaeltaa - porojen kuljettaminen paikasta toiseen
juto = ajoporo, ajokas, vetäjä
jutokeino = kulkutie
juva = loiva, aaltoileva, vaihtelevasti kuohuva koski
jyleä = liukas keli syksyllä vähän lumen aikana
jylikki = ohut jäähanki, vähälumisuus - jylikkikeli
jyppyrä, klubbu = jyrkkä kivikkokumpu, tai korkea pieni vaara, jossa voi näkyä jälkiä tulipalosta
jyr(h)ämä = syvä, leveä avanto kosken alapuolella, sama kuin järämä
jällit = kalojen kuivausorret
jänkä, jänkkä, jiegge, jeäggi = neva, aava, pientä koivua tai mäntyä kasvava suo, räme
jänkälintu = kahlaaja, kosteikkolintu
jänne = aapasoilla samansuuntaiset, veden juoksusuuntaan kohtisuorat mätäsmuodostumat
järämä = syvä, tyyni joen laajentuma kosken alla, sama kuin jyr(h)ämä
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Kari Pihlaviita
Lapinorvokki (Viola biflora)
Useimmat luonnonvaraiset orvokkimme ovat sinikukkaisia ja kaiken kaikkiaan toistensa näköisiä. Lapinorvokki on ainoa pohjoisessa kasvava keltakukkainen orvokkilaji. Tunturiseuduilla yleisen lapinorvokin varsi on pysty, hento ja haaraton. Kalkinsuosijakasvi kasvaa lumenviipymillä, puronvarsilla ja paljakan niityillä. Suomessa lapinorvokkia kasvaa vain aivan pohjoisessa, esimerkiksi Inarin seudulla. Kuvassa yllä lapinorvokki Enontekiöllä.
K
kaala = tietynmittainen suopunkinuora, pituus puolensataa syltä
kaalo = kylmä, viileä
kaamos, skaabma = keskitalven auringoton, valoton pimeä aika
kaaristaa = köyttää, sitoa kiinni nuoralla tai hihnalla
kaarre, kaarri = aitaus, johde, suuri poroaitaus kahoineen eli siuloineen
kaarto, palsadah = jänne, mätässilta aapasuossa
kaha = aidasta lähtevät sivuaidat
kahvinporot = eräpannun pohjalla kahvittelun jälkeen
kaira = jokivarsien välinen laaja ylänne, selkonen
kaisa, kaisi, kaissa kaisa = korkea, särmikäs, suippolakkinen tunturi, gaissa - kesälläkin lumilakinen
kaita, skäidi = kahden jokilaakson välinen tunturiselänne, kairaa vähäisempi
kaivos = lumisuhteet jäkälän kaivamisen kannalta
kalakenttä = kalamiehen asentopaikka kalajärven rannalla
kalakotka = merikotka
kaljanne, galja = lumeton jää, iljanne
kaljama, galja = keväinen karkea jää, kun lumi on sulanut sen päältä ja vesi kuivunut; liukas jää varsinkin tiellä
kallas = äyräs, parras - reunama viettävä rinne
kallokas, kallokkaat = poron kallonahasta ommellut kengät
kalppinokka = valkeaturpainen poro
kaltio, kaldu, galdu = lähde, hete - yleisimmin kuivahkossa maaperässä esiintyvä, talvellakin sulana pysyvä, pulppuava lähde
kalve = varjopaikka
kammi, gamme = turve- tai puukota, -maja, matalahko maapohjainen asumus
karistaa = käydä päälle, hyökätä kimppuun
karppa = vitsa, jolla piiskataan lapsia tai ajetaan lehmiä
kasa = kulma
kaskakka = äskettäin purtu poro
keino, keäidnu = tie, suunta
kelhäniitty = huono luonnonniitty tunturissa
kelo = pystyyn kuivunut puu, mikä puulaji tahansa
kemi = veteen sortunut jokiäyräs, luhistunut rantajyrkänne - kuiva kenttä tai keto
kemppi, gämpa = kaunis, soma, komea
kenkätä = antaa, lahjoittaa
kennäs = pieni kohouma, kumpu maastossa, kumpare, töyry
kenttä = vanha Lapin asuin- eli asentopaikka
kermikkä = poro toisena kesänään, paikoin ensimmäisestä syksystä saakka
kero, tseärru = paljas, kekomainen tunturinlaki
kerttämä = naava puun kyljessä, sen pohjoispuolella
kesakko = kesällä syntynyt vasa
kesukka = kesy poro
kieddi, kieddi = kenttä, tasanne
kiedgam = lapin kätkyt, komsio
kiekerö = poron jäkälänkaivukuoppa
kiela = poronsarvesta tehty rengas, jonka läpi suopunki heitettäessä juoksee tehden silmukan
kielas, kielas, gielas = kapea, poikki maanselän ulottuva ylännemaa tuntureilla, koivikkoa kasvava - pitkä, matala tunturiharju
kieppi = metsälinnun lumeen kaivama nukkumakuoppa
kieruna = kiiruna, tuntuririekko
kiisa, gisa = lipas, arkkunen
kinnipeski = peski, josta karva on kulunut pois
kippa = sairas poro
kirmu, kirnu = erotusaidan pyöreä osa - aidan osa, karsina jossa erotus tehdään
kirnuaminen = erotus
kirvata = kirota
kisura, kurtsa, kermi, rautsa, morri = pieniä, raihnaita poroja
kiva = kova, vahva, luja
kivalo, cavil = erämaa, selkonen, kiveliö, salo - korkea vaara tai vaarajono
kiveliö, cavil = laaja asumaton metsämaa, saloseutu, sydänmaa, selkonen
kivirakka = röykkiöinen, louhinen kivikko
koarvi, koarvi = kovera, suuren jyrkänteen reunama, röytä
koddi, koddi = peura
kojamo = uroslohi
kollostaa = valjastaa poroja joko ahkioineen tai ilman - peräkkäin toisiinsa
kiinni sonnustaen
kolo = kolkko, ruma
kolsa = koskelo
kolso = metso
kolu, juovva = kivikko, louhikko, rakka
komsio = lapinkätkyt, selässä kannettava, puusta koverrettu, nahalla päällystetty kuomullinen kaukalo
konelo, koadnil = joenlahti, joenmutkan laajentuma
konto = sumu, usva
kopara = poron sorkka
koppa = aita, aitaus
kopukka = pieni kelolautta
koranus = kirosana
koro = käpytikka
korsa, gorsa = sola, syvä ja ahdas kuru tunturissa
kortsi, gorzze = jylhän tunturikurun äkkijyrkkä, louhikkoinen
vesiputous
kortto = paha, pilaus, käytetään myös kirosanana
kosompi = viileämpi
kossi = pieni lohi
koste = suvantopaikka koskessa kiven tai saaren suojassa, akanvirta
konttori = erotusaidan sivukarsina
kosotus, kosatus = poro viidennellä ikävuodellaan
kraviaiset = hautajaiset
kuer, kueri = taimen
kuetsamo, kauttsam = laaja, matalahko vaara, usein ylin laki paljas
tai harvapensaikkoinen
kuksa = pahkakuppi, puinen juomakuppi
kulju, guovda = rotko, kuru, kuilu, notkelma - hiekkainen, hedelmätön ja huonokasvuinen maastokohta
tai maaperä - kukkula, kumpare, törmä - maankohouman paljas laki - kenkäheinää kasvava kosteikko
tai vetinen painanne, silmäke
kulppu = koiran kaulaan sidottu puukapula tai
haarukka, joka estää sitä liikaa hätyyttelemästä poroja
ja juoksentelemasta "joutavan tautta" pitkin kyliä ja
metsiä
Kultaa, jota on huuhdottu Lapistakin jo 1800-luvulta lähtien.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Ian Sutton
kulta, kullanhuuhtoja, kullanhuuhdonta, kullankaivuu, kultaryntäys, kultahiput = Lapin puroista ja joista ja niiden varsilta löydetään
kultaa, joka pitää ensin kaivaa ylös ja sitten huuhtoa vaskoolilla - ensimmäinen kultaryntäys koettiin Ivalojoella vuosina 1869 - 1900
- Tankavaaran kulta-alueen löysi vuonna 1936 Aleksanteri Peltovuoma eli Sauva-Aslakki - Lemmenjoella kullanhuuhdonta alkoi vuonna 1945 -
kullanhuuhdonnan tärkein väline on vaskooli - katso myös kultahiput ja vaskooli
kultahiput = Lapin kullanhuuhtojat ovat nimenneet erikokoiset kultahiput pienimmästä isoimpaan:
hengetön, saivare, täi, lutikka, russakka, isomus
kultakuume = myös Lapin kullan yhteydessä, lienee yksi oudoimmista "sairauksista" - sehän on pahimmillaan jonkinlainen
maaninen kiihkotila, jossa kultaa himoitseva ihminen menettää paitsi ruokahalunsa, myös unentarpeensa ja lopulta kaiken järkensäkin,
ollen valmis vaikka mihin mielettömiin tekoihin kultaa saadakseen
kulvakko = rykimän uuvuttama hirvas
kumppi = susi
kunteus = poro neljännellä ikävuodellaan
kuohahtanut = vähän päästä vialla, ei täysipäinen
kuolkuna = harva mäntymetsä
kuolpuna, kuolba = tasainen, hietapohjainen jäkäläkangas (myös kuolpana)
kuorata, guorrot = seurata jälkiä, mennä perässä
kuosto = iso puolikuiva petäjä
kuotko = rämeinen notkelma, alava kohta kahden järven välissä
kuotku, guotkku = pitkähkö niemen, jängän tai järven kannas - tyveltä kaita niemi
kurjenkenkä, jänkäkenkä, vitsakenkä = vitsoista väännetty ja kursittu suokenkä - käytetään myös lumikenkänä
kurjenpuola = karpalo
kurkkio = jyrkkä, korkea, louhinen vesiputous
kurmu, permu = toukka, saulakka - poron ihosaivartajan, porokiiliäisen
eli poropaarman toukan aiheuttama tulehduspesäke ja
pahka poron selässä
kurmupaarma = porokiiliäinen
kurppa = selkäreppu, useinkin vain vaatteesta kääräisty - nyytti, käärö, laukku, reppu -
niestakurppa on eväsreppu
kurra, skurcu = kapeapohjainen kuru tai rotko
kursikko = pensaikko, risukko metsässä
kursu = vedenuurtama kapea ja syvä notko,
raviini, vaikeapääsyinen alanko; notko
kursunki = niitty, jonka läpi kulkee luonnonoja
kurtta = (teurasporon) kaulaliha - kapeikko
kuru, kurra gurra = syvä, ahdas, tunturien välinen tunturirotko - kapea
tunturirotko, tunturien välinen kuilu,
tievojen välinen notko
kusikas = poro, joka on perso ihmisen virtsalle
kuu = rasva, tali
kuuja = järvitaimen
kuukkahainen = kuukkeli, kuusanka
Kuukkeli, joka usein Lapissa ilmestyy vaeltajankin taukopaikalle.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Ian Sutton
kuukkeli = lapinnärhi, kuusanka - vanhojen uskomusten mukaisesti poromies suojelee kuukkelia, onnen lintua -
kuukkeli on myös sielun lintu, johon kuolleen poromiehen henki siirtyy
kveeni = norjalaisten Jäämeren rannan suomalaisille antama nimitys, ruijansuomalainen, suomalaiset ovat pitäneet sitä haukkumanimenä
kyynäsmukka = hyvin jyrkkä maaston mutka
kärrä = parikiloinen lohi
kätkä, keätgi = ahma (vrt. geädge=kivi)
köngäs, keävngis = voimakas, vaahtoava vesiputous -
äkkijyrkkä vuolas putous koskessa
kössö = hassahtava ihminen
kaala = tietynmittainen suopunkinuora, pituus puolensataa syltä
kaalo = kylmä, viileä
kaamos, skaabma = keskitalven auringoton, valoton pimeä aika
kaaristaa = köyttää, sitoa kiinni nuoralla tai hihnalla
kaarre, kaarri = aitaus, johde, suuri poroaitaus kahoineen eli siuloineen
kaarto, palsadah = jänne, mätässilta aapasuossa
kaha = aidasta lähtevät sivuaidat
kahvinporot = eräpannun pohjalla kahvittelun jälkeen
kaira = jokivarsien välinen laaja ylänne, selkonen
kaisa, kaisi, kaissa kaisa = korkea, särmikäs, suippolakkinen tunturi, gaissa - kesälläkin lumilakinen
kaita, skäidi = kahden jokilaakson välinen tunturiselänne, kairaa vähäisempi
kaivos = lumisuhteet jäkälän kaivamisen kannalta
kalakenttä = kalamiehen asentopaikka kalajärven rannalla
kalakotka = merikotka
kaljanne, galja = lumeton jää, iljanne
kaljama, galja = keväinen karkea jää, kun lumi on sulanut sen päältä ja vesi kuivunut; liukas jää varsinkin tiellä
kallas = äyräs, parras - reunama viettävä rinne
kallokas, kallokkaat = poron kallonahasta ommellut kengät
kalppinokka = valkeaturpainen poro
kaltio, kaldu, galdu = lähde, hete - yleisimmin kuivahkossa maaperässä esiintyvä, talvellakin sulana pysyvä, pulppuava lähde
kalve = varjopaikka
kammi, gamme = turve- tai puukota, -maja, matalahko maapohjainen asumus
karistaa = käydä päälle, hyökätä kimppuun
karppa = vitsa, jolla piiskataan lapsia tai ajetaan lehmiä
kasa = kulma
kaskakka = äskettäin purtu poro
keino, keäidnu = tie, suunta
kelhäniitty = huono luonnonniitty tunturissa
kelo = pystyyn kuivunut puu, mikä puulaji tahansa
kemi = veteen sortunut jokiäyräs, luhistunut rantajyrkänne - kuiva kenttä tai keto
kemppi, gämpa = kaunis, soma, komea
kenkätä = antaa, lahjoittaa
kennäs = pieni kohouma, kumpu maastossa, kumpare, töyry
kenttä = vanha Lapin asuin- eli asentopaikka
kermikkä = poro toisena kesänään, paikoin ensimmäisestä syksystä saakka
kero, tseärru = paljas, kekomainen tunturinlaki
kerttämä = naava puun kyljessä, sen pohjoispuolella
kesakko = kesällä syntynyt vasa
kesukka = kesy poro
kieddi, kieddi = kenttä, tasanne
kiedgam = lapin kätkyt, komsio
kiekerö = poron jäkälänkaivukuoppa
kiela = poronsarvesta tehty rengas, jonka läpi suopunki heitettäessä juoksee tehden silmukan
kielas, kielas, gielas = kapea, poikki maanselän ulottuva ylännemaa tuntureilla, koivikkoa kasvava - pitkä, matala tunturiharju
kieppi = metsälinnun lumeen kaivama nukkumakuoppa
kieruna = kiiruna, tuntuririekko
kiisa, gisa = lipas, arkkunen
kinnipeski = peski, josta karva on kulunut pois
kippa = sairas poro
kirmu, kirnu = erotusaidan pyöreä osa - aidan osa, karsina jossa erotus tehdään
kirnuaminen = erotus
kirvata = kirota
kisura, kurtsa, kermi, rautsa, morri = pieniä, raihnaita poroja
kiva = kova, vahva, luja
kivalo, cavil = erämaa, selkonen, kiveliö, salo - korkea vaara tai vaarajono
kiveliö, cavil = laaja asumaton metsämaa, saloseutu, sydänmaa, selkonen
kivirakka = röykkiöinen, louhinen kivikko
koarvi, koarvi = kovera, suuren jyrkänteen reunama, röytä
koddi, koddi = peura
kojamo = uroslohi
kollostaa = valjastaa poroja joko ahkioineen tai ilman - peräkkäin toisiinsa
kiinni sonnustaen
kolo = kolkko, ruma
kolsa = koskelo
kolso = metso
kolu, juovva = kivikko, louhikko, rakka
komsio = lapinkätkyt, selässä kannettava, puusta koverrettu, nahalla päällystetty kuomullinen kaukalo
konelo, koadnil = joenlahti, joenmutkan laajentuma
konto = sumu, usva
kopara = poron sorkka
koppa = aita, aitaus
kopukka = pieni kelolautta
koranus = kirosana
koro = käpytikka
korsa, gorsa = sola, syvä ja ahdas kuru tunturissa
kortsi, gorzze = jylhän tunturikurun äkkijyrkkä, louhikkoinen
vesiputous
kortto = paha, pilaus, käytetään myös kirosanana
kosompi = viileämpi
kossi = pieni lohi
koste = suvantopaikka koskessa kiven tai saaren suojassa, akanvirta
konttori = erotusaidan sivukarsina
kosotus, kosatus = poro viidennellä ikävuodellaan
kraviaiset = hautajaiset
kuer, kueri = taimen
kuetsamo, kauttsam = laaja, matalahko vaara, usein ylin laki paljas
tai harvapensaikkoinen
kuksa = pahkakuppi, puinen juomakuppi
kulju, guovda = rotko, kuru, kuilu, notkelma - hiekkainen, hedelmätön ja huonokasvuinen maastokohta
tai maaperä - kukkula, kumpare, törmä - maankohouman paljas laki - kenkäheinää kasvava kosteikko
tai vetinen painanne, silmäke
kulppu = koiran kaulaan sidottu puukapula tai
haarukka, joka estää sitä liikaa hätyyttelemästä poroja
ja juoksentelemasta "joutavan tautta" pitkin kyliä ja
metsiä
Kultaa, jota on huuhdottu Lapistakin jo 1800-luvulta lähtien.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Ian Sutton
kulta, kullanhuuhtoja, kullanhuuhdonta, kullankaivuu, kultaryntäys, kultahiput = Lapin puroista ja joista ja niiden varsilta löydetään
kultaa, joka pitää ensin kaivaa ylös ja sitten huuhtoa vaskoolilla - ensimmäinen kultaryntäys koettiin Ivalojoella vuosina 1869 - 1900
- Tankavaaran kulta-alueen löysi vuonna 1936 Aleksanteri Peltovuoma eli Sauva-Aslakki - Lemmenjoella kullanhuuhdonta alkoi vuonna 1945 -
kullanhuuhdonnan tärkein väline on vaskooli - katso myös kultahiput ja vaskooli
kultahiput = Lapin kullanhuuhtojat ovat nimenneet erikokoiset kultahiput pienimmästä isoimpaan:
hengetön, saivare, täi, lutikka, russakka, isomus
kultakuume = myös Lapin kullan yhteydessä, lienee yksi oudoimmista "sairauksista" - sehän on pahimmillaan jonkinlainen
maaninen kiihkotila, jossa kultaa himoitseva ihminen menettää paitsi ruokahalunsa, myös unentarpeensa ja lopulta kaiken järkensäkin,
ollen valmis vaikka mihin mielettömiin tekoihin kultaa saadakseen
kulvakko = rykimän uuvuttama hirvas
kumppi = susi
kunteus = poro neljännellä ikävuodellaan
kuohahtanut = vähän päästä vialla, ei täysipäinen
kuolkuna = harva mäntymetsä
kuolpuna, kuolba = tasainen, hietapohjainen jäkäläkangas (myös kuolpana)
kuorata, guorrot = seurata jälkiä, mennä perässä
kuosto = iso puolikuiva petäjä
kuotko = rämeinen notkelma, alava kohta kahden järven välissä
kuotku, guotkku = pitkähkö niemen, jängän tai järven kannas - tyveltä kaita niemi
kurjenkenkä, jänkäkenkä, vitsakenkä = vitsoista väännetty ja kursittu suokenkä - käytetään myös lumikenkänä
kurjenpuola = karpalo
kurkkio = jyrkkä, korkea, louhinen vesiputous
kurmu, permu = toukka, saulakka - poron ihosaivartajan, porokiiliäisen
eli poropaarman toukan aiheuttama tulehduspesäke ja
pahka poron selässä
kurmupaarma = porokiiliäinen
kurppa = selkäreppu, useinkin vain vaatteesta kääräisty - nyytti, käärö, laukku, reppu -
niestakurppa on eväsreppu
kurra, skurcu = kapeapohjainen kuru tai rotko
kursikko = pensaikko, risukko metsässä
kursu = vedenuurtama kapea ja syvä notko,
raviini, vaikeapääsyinen alanko; notko
kursunki = niitty, jonka läpi kulkee luonnonoja
kurtta = (teurasporon) kaulaliha - kapeikko
kuru, kurra gurra = syvä, ahdas, tunturien välinen tunturirotko - kapea
tunturirotko, tunturien välinen kuilu,
tievojen välinen notko
kusikas = poro, joka on perso ihmisen virtsalle
kuu = rasva, tali
kuuja = järvitaimen
kuukkahainen = kuukkeli, kuusanka
Kuukkeli, joka usein Lapissa ilmestyy vaeltajankin taukopaikalle.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Ian Sutton
kuukkeli = lapinnärhi, kuusanka - vanhojen uskomusten mukaisesti poromies suojelee kuukkelia, onnen lintua -
kuukkeli on myös sielun lintu, johon kuolleen poromiehen henki siirtyy
kveeni = norjalaisten Jäämeren rannan suomalaisille antama nimitys, ruijansuomalainen, suomalaiset ovat pitäneet sitä haukkumanimenä
kyynäsmukka = hyvin jyrkkä maaston mutka
kärrä = parikiloinen lohi
kätkä, keätgi = ahma (vrt. geädge=kivi)
köngäs, keävngis = voimakas, vaahtoava vesiputous -
äkkijyrkkä vuolas putous koskessa
kössö = hassahtava ihminen
L
laavu, laavvu = avoin vinokatos, havuista tai telttakankaasta kyhätty - sateen ja tuulen suojaksi
riukujen varaan levitetty kangas
laki = paljas tasainen tunturin tai vaaran huippu
(laajempi kuin kero, mutta pienempi kuin oaivi)
lako, lahku = laaja, matalahko alanko tunturissa
lamu = avara, laaja, väljä
lanta, lantalainen = saamelaisten suosima haukkumanimi erit. ruotsalaisista ja suomalaisista - talossa asuja, ei lappalainen
lantto, laaddu = lampi, kosteikkopainanne, joka voi olla loppukesästä kuivilla - alava paikka
Lapin Kulta = suomalainen Hartwallin valmistama olutmerkki
lapinkuume = kultakuumeeseen verrattavissa oleva, lumoutunut tila, jossa ihminen kokee kiihkeää
halua päästä Lappiin - "sairaus" paranee aina hetkeksi, kun matka toteutuu, mutta uusiutuu taas pian matkan jälkeen
lapinkuusio = tuntureiden kaunis kukka - katso kuva ja selitys yltä
lapinpöllö = lapinpöllö on pöllölaji, joka elää Lapin eteläisimmissä osissa - 
lapinpöllö
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Kari Pihlaviita
Lapinvuokko (Dryas octopetala)
Arktisen tundran kukka ja Islannin kansalliskukka lapinvuokko, kasvaa Suomessa Käsivarren ja Inarin Lapissa. Yleinen lapinvuokko on vain Kilpisjärven seudun tuntureilla, pienempiä kasvustoja on Saariselällä, Pallas-Ounaksen alueella sekä Inarin ja Utsjoen tuntureilla. Kuusamon rotkolaaksojen seinämissä on säilynyt erillinen reliktipopulaatio. Luonnossamme varsin harvinainen lapinvuokko on tunturikasvillisuutemme kaunis keulakuva. Kuvassa lapinvuokko Oulangan kansallispuistossa, Kuusamossa.
lapinvuokko = tuntureiden kaunis kukka
lappalainen = saamelainen
lappilainen = Lapin läänin asukas
laavu, laavvu = avoin vinokatos, havuista tai telttakankaasta kyhätty - sateen ja tuulen suojaksi
riukujen varaan levitetty kangas
laki = paljas tasainen tunturin tai vaaran huippu
(laajempi kuin kero, mutta pienempi kuin oaivi)
lako, lahku = laaja, matalahko alanko tunturissa
lamu = avara, laaja, väljä
lanta, lantalainen = saamelaisten suosima haukkumanimi erit. ruotsalaisista ja suomalaisista - talossa asuja, ei lappalainen
lantto, laaddu = lampi, kosteikkopainanne, joka voi olla loppukesästä kuivilla - alava paikka
Lapin Kulta = suomalainen Hartwallin valmistama olutmerkki
lapinkuume = kultakuumeeseen verrattavissa oleva, lumoutunut tila, jossa ihminen kokee kiihkeää
halua päästä Lappiin - "sairaus" paranee aina hetkeksi, kun matka toteutuu, mutta uusiutuu taas pian matkan jälkeen
lapinkuusio = tuntureiden kaunis kukka - katso kuva ja selitys yltä
lapinpöllö = lapinpöllö on pöllölaji, joka elää Lapin eteläisimmissä osissa -
lapinpöllö
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Kari Pihlaviita
Lapinvuokko (Dryas octopetala)
Arktisen tundran kukka ja Islannin kansalliskukka lapinvuokko, kasvaa Suomessa Käsivarren ja Inarin Lapissa. Yleinen lapinvuokko on vain Kilpisjärven seudun tuntureilla, pienempiä kasvustoja on Saariselällä, Pallas-Ounaksen alueella sekä Inarin ja Utsjoen tuntureilla. Kuusamon rotkolaaksojen seinämissä on säilynyt erillinen reliktipopulaatio. Luonnossamme varsin harvinainen lapinvuokko on tunturikasvillisuutemme kaunis keulakuva. Kuvassa lapinvuokko Oulangan kansallispuistossa, Kuusamossa.
lapinvuokko = tuntureiden kaunis kukka
lappalainen = saamelainen
lappilainen = Lapin läänin asukas
laskea = päästää irti
laudi = kauttaaltaan, yleisesti
letto = aukea, märkä hyllyvä suo
leuku, niibi = lapinpuukko, iso leuku =tuorraniibi, muorraniibi
lieko = tuulen kaatama puu, josta parkki on irronnut raippa, vitsa
liemu = räkkäsuoja, porolato
linkka = köngäs, vesiputous - jyrkkä, korkea putous
liutsa = poron takajalkojen halvaus
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Juho Holmi
lohi, lohenkalastus, lohensoutu = lohi on tärkeä Lapin jalokala - Teno sivujokineen on Euroopan parhaita Atlantin lohen kalastusalueita - Tenojoen lohi on aivan samanlainen lohi, kuin
kaikki muutkin merestä vapaisiin jokiin nousevat lohet, mutta sillä on legendaarinen maine kalamiesten keskuudessa -
utsjokelainen Tuomo Karjalainen nappasi Emma-vaapulla 11. heinäkuuta 2014 Suomen tiettävästi suurimman lohen Tenojoen Norjan salmesta -
merilohi painoi 30,3 kg ja oli 148 cm pitkä - perinteinen lohenkalastus, lohensoutu, on vaativa ja haastava kalastustapa
lohisääski = eräs koskikorentolaji, joka lentää jäitten lähtiessä samaan aikaan,
kun ensimmäiset lohet nousevat Tenoon
lohta = ullakko
lohtakamari = kamari tuvan ullakolla
loijakka = kuorma-ahkio
loito, loaidu = erävuode, havuista tai varvuista - paikka kodassa, kahden puolen lieteä
lompero = pieni lampi
lompolo, luobbal = lampimainen suvanto, jokijärvi, pieni järvi, lampi
loude, loue loavdda, loavda = kotavaate, iso hamppuvaate, joka kotariukujen varaan pingotetaan kesäkodan seiniksi
louru, skoarru = kapea sola tai kuilu tunturissa
loussa, loassa = lohi
lovinoita = noita, joka lankesi hurmostilaan, jolloin hänen sielunsa uskottiin vaeltavan
luhka = sarkainen hartiavaate, napitetaan kaulaan leuan alle
luikko = veden syövyttämä joenmutka
lukea = yli yksivuotiaat porot on luettava (Iaskettava) vuosittain verotusta varten
lullebiegga = etelätuuli, maatuuli
Lunta ja jäätä Mallan luonnonpuistossa heinäkuussa, 16.7.2014.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Kari Pihlaviita
lumenviipymä, jassa = paikka, johon on kerääntynyt paljon lunta ja josta se sulaa myöhään pois
luokka, luöhkkä = mäki, peitteinen vaara
luostakka = valkeakylkinen poro
luosto = tunturi, joka pysyy valkeakylkisenä
luppo, lahppu = naava
luspa = koski joenniskassa, järven luusuan alla
Siirry jatko-osaan - Lappisanasto M - Ö
