Eiffelin torni - rauta-arkkitehtuurin maamerkki ja tyylinäyte

Eiffelin torni on koko Ranskan symboli ja Pariisin suurin nähtävyys. Insinööri ja sillanrakentaja Albert Eiffelin suursaavutus rakennettiin vuoden 1889 Pariisin maailmannäyttelyä varten, näyttelyn sisääntuloportiksi. Maailmannäyttelyllään ranskalaiset halusivat juhlistaa suuren vallankumouksensa satavuotismuistoa. Eiffelin tornillaan Ranska halusi osoittaa koko maailmalle tieteensä ja tekniikkansa korkeaa tasoa.



Eiffelin punaisen hissin tie - kohti huimia korkeuksia vie.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Flickr/Jessica Mercer

25 miljoonaa vierailijaa vastaanottanut maailmannäyttely järjestettiin rauta-arkkitehtuurin merkeissä. Sitä edustivat Eiffelin torni ja 400 metriä pitkä konehalli. Pariisin taivaalle kohonnut torni oli oiva symboli kaupungille, joka on aina innolla juhlistanut kaikkea uutta ja avantgardistista.

Eiffel-torni

Pariisissa Seinen lähellä, Pont d'lenan sillan vieressä, vastapäätä Trocaderon palatsia kohoava Eiffel-torni eli Eiffelin torni näkyy kauas, kaikkiin ilmansuuntiin. Torni on samalla sekä siro, että lujatekoinen - herkkä ja mahtipontinen. Se on osuva teollisen aikakauden symboli - uskalias todistus 1800-luvun lopun insinöörien ja arkkitehtien huikaisevista taidoista.

"Erään kerran sattui niin, että aurinkoisena päivänä nuori mies vei rakkaansa toisella tasanteelle, jossa hän kosi mielitiettyään. Kuinka ollakaan, kun hän polvistui ja otti käsiinsä timanttisen sormuksen - niin hän menetti hermostuksissaan otteensa sormuksesta, joka putosi iloisessa kaaressa huikaiseviin syvyyksiin. Tornin turvallisuudesta vastaava, entinen sukelluslaivan komentaja hallitsi hyvin kaaret, lentoradat ja etäisyydet. Kun hän oli hetken esikuntineen suorittanut laskutoimituksia, ottaen huomioon tuulen nopeuden yms - siitä, mihin sormus olisi singahtanut, hän saattoi pian löytää sormuksen neliömetrin tarkkuudella juuri sieltä, missä sen pitikin olla, eli 58 Tour Eiffel -ravintolan katolta. Näin tämäkin tapaus sai onnellisen lopun ja osoitti taas kerran, millaisia ihmeitä Eiffel kykenee tarjoamaan."

Tornin rakentamisen historiaa

1800-luvun lopulla rakennusmateriaalit ja -menetelmät kehittyivät kiihkeään tahtiin, ja tämä sai monet tuon ajan insinöörit, kuten myös poliitikotkin, haaveilemaan hyvin korkean rakennuksen pystyttämisestä. Kaikki eivät tyytyneet vain haaveilemaan, vaan ranskalainen insinööri Gustave Eiffel yhtiöineen saattoi esitellä jo vuoden 1884 lopulla rakennussuunnitelman, jonka mukaan voitaisiin rakentaa hyvin korkealle.

Kaksi vuotta tämän jälkeen järjestettiin suunnittelukilpailu, jossa etsittiin sopivia rakennuksia vuoden 1889 Pariisin maailmannäyttelyyn. Kilpailuun tuli ehdotuksia yli sata. Niiden joukosta valittiin Eiffel rakentamaan maailman korkein torni. Näin monien utopia ja unelma olisi saavuttava todellisen, konkreettisen muotonsa. Ranskalainen insinööri Alexander Gustave Eiffel (1832 - 1923) tunnetaan luonnollisestikin parhaiten nimeään kantavasta tornista. Eiffel oli kuitenkin kiinnostunut enemmän siltojen suunnittelemisesta. Hän suunnitteli myös New Yorkin satamassa olevan Vapauden patsaan rungon (1885) ja Panaman kanavan sulut (1893). Panamassa ei kaikki mennyt suunnitelmien mukaan, eli rakennusprojekti Ranskan osalta jäi yritykseksi. Eiffel perusti vuonna 1912 maailman ensimmäisen aerodynamiikan laboratorion Auteuiliin, Ranskaan. Viimeisinä elinvuosinaan Eiffel teki tornissa aerodynaamisia kokeita.

Vaikka torni kantaakin Eiffelin nimeä, sen ensimmäisen suunnitelman tekivät Eiffelin palveluksessa olevat insinöörit Émile Koechlin, Emile Nouguier ja arkkitehti Stephen Sauvestre, joka muutti alkuperäiset hahmotelmat esteettisemmiksi.

Eiffelin neroutta torninsa suunnittelussa osoitti mm. se, että hän halusi hallita korkeuksissa puhaltavia, voimakkaita tuulia - ja tähän hän pääsi siten, että hän vähensi tornin seinäpinta-alaa, käyttämällä rautaristikkoa. Eiffel piti tuuliolosuhteita ja tuulen hallintaa koko rakentamisen keskeisenä ja vaikeimpana haasteena. Tuulen vaikutuksia hän tutki empiirisesti kokeillen ja graafisesti, ei niinkään matemaattisesti. Tornin alaosa on ylimitoitettu, jotta torni varmasti kestää tuulen aiheuttaman rasituksen. Onnistuneesta toteutuksesta kertoo se, että torni huojuu vain 6 - 7 cm tuulessa.

Gustave Eiffel uskoi insinöörinä vakaasti lujuus- ja muiden laskelmien, sekä tarkkuuden suureen merkitykseen. Hän oli jo ennen tornia rakentanut rautatiesiltoja ja saanut mainetta kaikkein haastavimpienkin, rakennusteknisten ongelmien ratkojana. Eiffelillä oli apunaan suunnittelussa Eiffelin toimistossa työskentelevät insinöörit Maurice Koechlin ja Émile Nouguie, sekä arkkitehti Stephen Sauvestre, jotka tekivät alkuperäissuunnitelmaan merkittäviä muutoksia. Kaikkiaan rakennushankkeessa eri vaiheissa Eiffelin apuna oli 50 insinööriä.

Vastustajiakin tornihankkeella oli runsaasti. Tornin katsottiin rumentavan Pariisia. Eiffel sanoi toteuttavansa niitä samoja, suurten ja korkeiden rakennelmien ihanteita, joita oli toteutettu jo Egyptin pyramideissa. Hän sanoi arvostelijoille, että miten sellainen, mikä Egyptissä oli arvokkainta ja kauneinta, mitä ihmiskunta oli koskaan saanut aikaan, voisi muuttua Pariisissa rumaksi ja naurettavaksi.

Eiffelin tornin tietoja

Torni rakennettiin vuosina 1887 - 1889. Avajaiset olivat 31.3.1889. Avajaisia juhlistivat Ranskan lippu ja 21 kanuunan kunnialaukaukset.
Tornin hissit alkoivat toimia vasta 26.5.1889, joten avajaisissakin juhlavieraiden oli kiivettävä ylös rappusia pitkin. Nousuun kului yli tunti.
Torni on rakennettu takorautaisista levyistä ja profiileista kehärakenteen muotoon.



O la la! Kuva Freepik.com.

Betonista rakennettu tornin perusta on maan sisässä kahden metrin syvyydessä. Syvimmät kohdat perustuksessa yltävät kuitenkin 15 metrin syvyyteen.
Tornia tekemässä oli 250 miestä ja he saivat työnsä valmiiksi ilmiömäisessä ajassa, kaksi vuotta, kaksi kuukautta ja viisi päivää kestäneiden rakennustöiden jälkeen. Nopeus perustui siihen, että Eiffel kykeni suunnittelemaan kaiken jo niin tarkasti etukäteen. (Vertailun vuoksi, Pariisin toista maamerkkiä, Notre Damea, rakennettiin 180 vuotta pidempään).
Tornia varten rakentajilla oli käytettävissään 1 700 yleispiirustusta ja 3 629 rakennelman yksityiskohtia esittävää piirustusta.



Vector Art by Vecteezy.com

Eiffel oli tarkoittanut torninsa vain tilapäiseksi nähtävyydeksi maailmannäyttelyyn. Alkuperäisten kilpailusääntöjen mukaisesti tornin täytyi olla helposti purettavissa, joten myös kaupunki oli jo alun perin suunnitellut hävittävänsä tornin määräajan umpeuduttua. Hävittämisen oli tarkoitus tapahtua vuonna 1909.
Vuonna 1909 tornia ei kuitenkaan enää haluttukaan purkaa. Estetiikan lisäksi asiaan vaikuttivat koko ajan tulevat lipputulot sekä se, että tornin huipulle oli sijoitettu radioantenni.
Rakentamiselle asetetusta tarkkuudesta kertoo se, että niittireikien asemassa pelivaraa oli 0,1 mm.
Niittejä torniin on käytetty 2,5 miljoonaa. Niitit ovatkin erittäin kestäviä, itse asiassa niin kestäviä, että kaikki tornissa olevat niitit ovat alkuperäisiä.
Niittien ansiosta tornin rakenne on joustava, mikä tuulen ja lämpölaajenemisen vuoksi on välttämätöntä.
Valmiiksi tehtyjä, metallisia tornin osia, joita oli 18 038, tuotiin torniin liittämistä varten rakennuspaikalle hevoskärryillä Pariisin esikaupungeissa sijaitsevista Eiffelin rakentamoista. Poraamista ja muotoilua ei tehty laisinkaan rakennuspaikalla, ja jos osa ei sopinut, se lähetettiin takaisin muutostöitä varten.
Kun tornia alettiin rakentaa, monet taiteilijat, arkkitehdit ja kirjailijat vastustivat hanketta, koska he katsoivat tornin pilaavan Pariisin näkymät. Kohtalonko ivaa, mutta tässä taiteilijoiden ryhmässä, joka lähetti vetoomuksenkin rakennushankkeen pysäyttämiseksi, oli mukana 300 henkeä, eli suunnilleen sama määrä, kuin oli metrejä valmiissa tornissa.
Eräässä vaiheessa rakennustyöt jouduttiin hetkeksi keskeyttämään, massapelon levittyä sen vuoksi, että eräs matemaatikko oli laskenut, että torni vääjäämättä romahtaisi ennen, kuin se saavuttaisi 229 metrin korkeuden.

Sensaatiolehdistö julkaisi loputtomasti raflaavia uutisia, myös täysin valheellisia, tyyliin "Gustave Eiffel on tullut hulluksi ja hänet on suljettu mielisairaalaan".
Tornia kutsuttiin vastustajien joukossa alkuvuosina luurankotorniksi, jättiläissavupiipuksi ja jopa "keskeneräiseksi, hämmentäväksi ja epämuodostuneeksi kuntoilulaitteeksi."
Rakennustöiden vaarallisuudesta huolimatta kuolemaan johtaneita työtapaturmia oli vain yksi. Yksi työläinen putosi alas hissejä asennettaessa. Eiffel oli edelläkävijä paitsi suunnittelun, niin myös työmenetelmien ja turvallisuuskulttuurin suhteen, sillä yleensä suurissa hankkeissa kuoli monia ihmisiä puutteellisten kaiteiden ja turvamenetelmien vuoksi.
Tornin rakentaminen maksoi Pariisin kaupungille 7 799 401,31 Ranskan kultafrangia.
Kattokorkeus on 300,65 m.
Antennin kanssa tornin korkeus on 324 m. (Lapuan radio- ja televisiomasto 323 m on metrin matalampi - Haapaveden ja Tiirismaan radio- ja televisiomastot 327 m, ovat 3 m korkeampia).
Lämpölaajenemisesta johtuen korkeus voi vaihdella 15 cm.
Takorautainen runko painaa 7 300 tonnia.
Kokonaispaino 10 668 tonnia. Torni on kuitenkin kokoonsa nähden kevyt.



Eiffelin neito.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Flickr/Gokhan Altintas

Torni on kolmessa kerroksessa, joihin myös yleisöllä on pääsy. Alin, ensimmäinen kerros on 57 metrin korkeudessa. Ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevat matkamuistomyymälät, Altitude 95 -ravintola (nimi viittaa siihen, kuinka korkealla ollaan merenpinnasta) sekä postitoimisto, josta voi lähettää Eiffel-tornin leimalla varustettuja postikortteja. Toisessa kerroksessa, 115 metrin korkeudessa, sijaitsee yhdellä Michelin-tähdellä palkittu kallis, gastronominen Jules Verne -ravintola, minne vie suoraan yhdessä jalassa oleva hissi. Kolmas, ylin kerros näköalatasanteineen on melko lähellä huippua, 276 metrissä. Sen pinta-ala sisätilassa on 250 neliömetriä.
Ylin ravintolakerros on 300 metrin korkeudessa.
Torni maalataan käsin seitsemän vuoden välein. Edellisen kerran tämä tehtiin vuosina 2009 - 2010. Kyseessä oli tornin 19. maalauskerta. Maalia kuluu kerrallaan 60 tonnia.
Torni oli valmistuttuaan 40 vuoden ajan maailman korkein rakennelma, kunnes menetti tittelin vuonna 1930 New Yorkiin rakennetulle, 319-metriselle Chrysler Buildingille.
Tornissa on neljä hissiä, yksi jokaisessa "jalassa".
Tornin hisseillä matkustetaan joka vuosi arviolta 103 000 kilometriä - eli sama matka, kuin kaksi ja puoli kertaa maapallon ympäri.
Hissit kuljettavat 15-tuntisen työpäivänsä aikana keskimäärin 18 000 vierasta alkaen aamuyhdeksästä aina keskiyöhön saakka.
Hissien nopeus on 2 metriä sekunnissa.
Eri hissien kapasiteetti on vaihtelevasti 650 - 1140 ihmistä tunnissa.
Portaiden lukumäärä on 1 665.
Vierailijat voivat halutessaan nousta portaita käyttäen toiselle tasanteelle saakka - 704 askelmaa.
Maailmannäyttelyn alkuvaiheessa, torniin kiipesi portaita pitkin noin 30 000 kävijää.
Kirkkaalla säällä tornin huipulta näkee 59 kilometrin päähän.
Tornin jalkojen rajaaman alueen pinta-ala on 1,6 hehtaaria - leveyttä jaloilla on maan tasossa laidasta laitaan 125 metriä.
Pariisin maailmannäyttelyssä peräti kaksi miljoonaa ihmistä uskaltautui nousemaan hisseillä näköalatasenteille, joita oli kolme.
Eiffel-torni, oman aikakautensa insinööritaidon supernäyte, sai maailman insinöörikunnalta osakseen suurta arvostusta, ihailua ja kunnioitusta. Tähän joukkoon kuului myös Thomas Edison.
Gustave Eiffelin toimesta tornissa on kaiverrettuna 72 tornin rakentamista edesauttaneen ranskalaisen tiedemiehen, insinöörin ja matemaatikon nimet. Eiffel halusi näin erityisesti osoittaa kunnioitustaan tieteentekijöille, taiteilijoiden vastustaessa tornihanketta. Listalla ei ole ainuttakaan naista, vaikka ranskalaisen matemaatikon, Sophie Germain'en tutkimukset elastisuudesta olivat ratkaisevan tärkeitä tornin rakentamiselle.
"Rautarouvan" (ransk. La dame de fer) sisuksiin kätkeytyy mutkikas koneisto, jonka työlleen omistautunut miehistö pitää käynnissä niin kitkattomasti kuin mahdollista. Tornin turvallisuudesta ja tekniikasta viime vuodet vastannut Yves Camaret on aiemmin työskennellyt kahden vuoden ajan Ranskan merivoimissa kahden sukellusaluksen komentajana.
Tornin ohjaamo sijaitsee pohjoisen puoleisessa "jalassa". Ohjaamo on rakennuksen aivot, huoneessa laitteet hurisevat ja piippaavat. Tietokoneelta ja kuvaruuduilta voi seurata kaikkia tornin tapahtumia. Ohjaamosta esimerkiksi suljetaan ylin näköalatasanne, kun tuulen nopeus ylittää 80 km tunnissa.
Kun lämpötila maan tasolla on leppeät 17 astetta, niin ylimmällä tasolla lämpöä on enää 12 astetta.
Pommiuhkauksia on 6 - 7 vuodessa, joskus jopa yhdeksän.
Tornin alla, pimeydessä, näkymä on kuin Jules Vernen maailmasta - erilainen, vieras ja vanha - hieman pelottavakin. Valtavia, hitaasti pyöriviä hammasrattaita oranssiksi maalattuine puolineen ja hydraulisia mäntiä jotka pyyhältävät ohi vauhdikkaasti kuin vedessä syöksähtelevät kalat. On pumppuja, lämmittimiä ja paksuja käärmeen lailla kiertyviä vaijereita. Mikään ei ole muuttunut runsaaseen 120 vuoteen, paitsi että vaijereita joudutaan uusimaan. Hissien vaijerit tarkastetaan puolen vuoden välein ja uusitaan aina kuuden vuoden välein.
50-henkinen miehistö, putkimiehiä, sähkömiehiä, asentajia, maalareita jne - vastaa siitä, että kaikki tornissa toimii.
Tornin huipulla on Gustave Eiffelin restauroitu toimisto vahanukkeineen. Gustave Eiffel tyttärensä Clairen kanssa ottaa vastaan amerikkalaisen keksijän, Thomas Edisonin - joka todellisuudessakin vieraili tornissa.
Analogisia ja digitaalisia radio- ja tv-lähetinten mastoja on yhteensä 120.
Yli sata kameraa, joista osa infrapunakameroita yöaikaa varten, kuvaa herkeämättä tornia, huolehtien turvallisuudesta.
Sähköjohtoja tornissa on yli 80 km ja lamppuja, joita on yli sata erilaista mallia, on kymmeniä tuhansia.
Tornin kävijät käyttävät juomavettä 60 000 kuutiometriä vuodessa.
Vierailijoiden pääsylippuihin tarvitaan 2 tonnia paperia vuodessa.
Eiffelin tornin omistaa Pariisin kaupunki.
Pääsymaksu torniin on 13 - 19 euroa.
Gustave Eiffel kuoli, kuunnellessaan Beethovenin viidennettä sinfoniaa.

Tapahtumia Eiffelin sisällä ja ympärillä

Tornin alimmalle tasanteelle avatussa ravintolassa viihtyi aikoinaan kirjailija Guy de Maupassant (1850 - 1893). Hän kertoi viihtymisensä syyksi sen, että se oli ainoa paikka Pariisissa, jossa hänen ei tarvinnut katsella Eiffelin tornia.
Vuonna 1905 järjestettiin laatuaan ensimmäinen juoksukilpailu ensimmäiseen kerrokseen. Voittaja selviytyi kiipeämisestä ajassa 3 minuuttia 12 sekuntia ja sai palkinnokseen polkupyörän.
12. tammikuuta 1908 maailman ensimmäinen pitkänmatkan radioviesti lähetettiin Eiffel-tornista.
Vuonna 1909 kreivi Lambert lensi puusta ja kankaasta valmistetulla lentokoneellaan ensimmäistä kertaa ilmailun historiassa Pariisin, ja Eiffelin yllä.
Ensimmäisessä maailmansodassa Ranskan armeija käytti tornia Marnejoen taistelun etulinjaan menevien taksien tiedotusten välittämiseen.
Eiffel-tornilla oli myös pieni, mutta huomattava rooli Mata Harin sieppauksessa, sillä tornia käytettiin Mata Harin pidätykseen johtaneen saksalaisten radioviestin sieppaamiseen.
Itävaltalainen räätäli Franz Reichelt hyppäsi tornista 4. helmikuuta 1912 ja sai surmansa. Hän halusi kokeilla suunnittelemaansa laskuvarjoa, joka sitten ei toiminutkaan.
Vuonna 1923 Pierre Labric ajoi polkupyörällä portaat alas voittaakseen lyömänsä vedon. Hän voitti vedon, mutta joutui poliisin pidättämäksi.
Vuonna 1925 tsekkiläissyntyinen huijari Victor Lustig "möi" tornin kaksi kertaa romuraudaksi.
Moni lentäjä on lentänyt tornin kaarien ali. Vuonna 1926 Leon Collet kuoli yrittäessään temppua. Aurinko sokaisi hänet ja hän törmäsi tv-antenniin.



Kaukoputki Eiffelin huipulla.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Flickr/jean-marc

Vuosina 1926 - 1936 tornissa pidettiin Citroenin valomainosta. Neljännesmiljoonan valopistettä omannut mainos oli Guinnessin ennätysten kirjan mukaan maailman suurin mainos.
Vuonna 1935 tornista tuli Pariisin ensimmäinen televisiomasto.
Kun Saksa miehitti Ranskan toisen maailmansodan alkuvaiheessa, isänmaalliset ranskalaiset leikkasivat tornin hissikaapelit poikki, jotta vuonna 1940 Pariisissa vieraillut Adolf Hitler olisi joutunut kiipeämään tornin huipulle portaita pitkin. Hitler ei kuitenkaan noussut torniin ja pariisilaiset pääsivät ilkkumaan, että Hitler valtasi Pariisin, muttei Eiffel-tornia.
Vuonna 1944 Hitler määräsi Pariisin kuvernööriksi nimetyn kenraali Dietrich von Choltitzin tuhoamaan Pariisin, mukaan lukien Eiffel-tornin, mutta von Choltitz kieltäytyi tottelemasta Berliinistä saamiaan määräyksiä.
24.8.1944 Ranskan Trikolori-lippu kohosi Eiffelin huipulle vapautuneen Pariisin kunniaksi.
3.1.1956 tulipalo vaurioitti tornia.

1959 asennettiin nykyinen radioantenni paikoilleen.
Vuonna 1960 Charles de Gaulle ehdotti, että torni purettaisiin väliaikaisesti ja lähetettäisiin näyttelyyn Montrealiin. Hänen ehdotuksensa hylättiin.
Vuonna 1964 Eiffelin torni julistettiin historialliseksi muistomerkiksi.
Vuonna 1983 Charles Coutard ja Joël Descuns ajoivat moottoripyörillään torniin ylös, ja sitten alas.
Vuonna 1984 britit, Amanda Tucker ja Mike MacCarthy hyppäsivät laskuvarjoineen kolmannesta kerroksesta, ilman lupaa.
Vuonna 1987 uusiseelantilainen A.J. Hackett teki benji-hypyn toisesta kerroksesta.
Vuonna 1989, tornin satavuotisjuhlallisuuksissa, Philippe Petit käveli nuoralla 700 metriä Palais de Chaillot'ista tornille.
Vuonna 1995 triathlonisti Yves Lossouarn teki torniin kiipeämisen ennätykseksi 8 minuuttia 51 sekuntia.
Vuonna 1997 brittiläinen, ammattimainen stunthyppääjä teki laskovarjohypyn tornin ensimmäisestä kerroksesta.
Vuonna 1997 paavi vieraili Eiffel-tornilla, tapahtumaa oli seuraamassa 300 000 ihmistä.
Vuonna 1998 kolme tenoria, José Carreras, Placido Domingo ja Luciano Pavarotti pitivät iltakonsertin tornin juurella. Kuulijoita oli 200 000 - esityksen taustana oli, loppuillasta juhlavalaistu Eiffelin torni.
Vuonna 2000 torniin asennettiin valoesitysten järjestämistä varten valoheittimiä.
Vuonna 2000 Johnny Hallyday antoi ilmaiskonsertin tornin juurella, kuulijoita oli paikalla 600 000.
Vuonna 2003 meni rikki 200 miljoonan kävijän raja.
Vuonna 2004 ranskalaiset mestariluistelijat Sarah Abitbol & Stéphane Bernadis olivat mukana 200-neliöisen, ensimmäiseen kerrokseen sijoitetun luistelukentän avajaisissa. Luisteluradasta tuli suuri menestys ja sillä käy yli 1 000 luistelijaa jokainen päivä.
Vuonna 2005 Jerome Sue laskeutui pyörätuolilla ensimmäisestä kerroksesta alas, 345 askelmaa.
Vuonna 2008 objektiseksuaali Erika La Tour Eiffel meni naimisiin Eiffel-tornin kanssa.
Kaikkein komeimmillaan torni on iltaisin, kun tasatunnein alkavassa valonäytöksessä välkkyvät sen 20 000 hehkulamppua.
Nykyään Eiffel-torni on maailman vierailluin maksullinen nähtävyys lähes seitsemällä miljoonalla vuosittaisella kävijällään. Kävijöistä lähes 75 % tulee ulkomailta. Eiffel-torni on samalla Ranskan suosituin vierailukohde, jossa on vieraillut jo noin 250 miljoonaa kävijää vuodesta 1889 lähtien. Vilkkaimman turistisesongin aikaan torniin joutuu jonottamaan useita tunteja. Torni on avoinna 365 päivänä vuodessa. Kärkimaat vierailijoissa ovat Ranska (10,4%) - Italia (8,1%) ja Espanja (8,1%) - USA (7,9%) - Englanti (7,4%) - Saksa (5,8%) - ja Brasilia (5,5%).
Tavallinen tilanne Eiffelin tornissa on sellainen, että itse tornirakennuksessa, eri puolilla, on 1 700 ihmistä. Osa ihmisistä on hisseissä, osa portaissa, osa jonottaa - ja huipulla on 257 ihmistä.
Rautarouvan sielu ovat sen oppaat, jotka kohtaavat jokainen vuosi seitsemän miljoonaa turistia. Heidän täytyy olla yhtä aikaa historian tuntijoita ja ihmistuntijoita - ja selviytyä sekä kysymysryöpyistä, että raivokohtauksista, joita niitäkin pitkään jonottaneiden ja rasittuneiden vierailijoiden parissa esiintyy.
Tornissa on henkilökuntaa 280. Sen lisäksi ravintoloissa työskentelee 240 ihmistä, matkamuistojen parissa 50 ihmistä ja erilaisissa muissa tehtävissä 50 ihmistä.
Lähteet
Tiedetuubi: Eiffel-torni 125 vuotta
Wikipedia: Eiffel-torni
Maailman 100 suurta ihmettä - Otava
Ihmiskunnan kronikka: Rauta-arkkitehtuurin tunnusmerkki - Gummerus
Reissussa.com: Pariisin Eiffel-torni on 324 metriä korkea
Valitut palat: Eiffelin torni - Tutustuimme Pariisin rautarouvan sisuksiin
Google.fi: Tutustu Eiffel-torniin lähemmin
Telegraph: Eiffel Tower: 40 fascinating facts
LiveScience: Eiffel Tower: Information & Facts
Express: Top 10 facts about the Eiffel Tower
All you need to know about the Eiffel Tower