Kuva yllä viidakkosusi eli vuorisusi. Kuva Copyright © Freepik.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright Tambako The Jaguar

Viidakkosusi (Cuon alpinus)

Viidakkosuden sukupuolet eroavat toisistaan ulkonäöltään varsin vähän, vaikkakin uros on hieman suurempi. Viidakkosusiuroksella on painoa 15 - 21 kg ja -nartulla 10 - 17 kg. Ruumiin pituus on 90 - 100 cm. Hartiakorkeus on 50 cm.

Turkin väritys on vaihteleva, riippuen asuinseudustakin, mutta selkäpuolella punertavat sävyt ovat yleisiä. Turkin yleisväri on ruskea. Rinnassa, kaulassa ja korvien sisällä on valkoista. Pää on leveä ja jykevähkö, leuat lyhyehköt. Korvat ovat suuret ja pyöreähköt. Häntä on pitkä, tuuhea ja mustansävyinen.

Viidakkosuden hampaisto on poikkeuksellinen koiraeläinten joukossa, sillä tavallisen 42 hampaan sijaan sillä niitä on 40. Alhaalta siltä puuttuu yksi poskihammas kummaltakin puolelta, verrattuna muihin koiraeläimiin. Sen raateluhampaissa on myös sellainen eroavaisuus, että sillä niissä on vain yksi nystermä, kun muilla koiraeläimillä tavallisimmin niitä on kaksi. Tämä parantaa viidakkosuden raateluhampaan leikkaavaa ominaisuutta.

Viidakkosusi on Dhole

Viidakkosudesta käytetään englanniksi nimitystä Dhole. Dholea on kirjallisuudessa käytetty ensimmäisen kerran vuonna 1827. Sanan etymologia eli alkuperä, mitä se tarkoittaa ja mistä se tulee, on epäselvä. Intiassa on Kannadan kielessä sana tôla, joka tarkoittaa sutta - ja dhole on ehkä peräisin tästä sanasta.

Dholen ohessa käytettyinä niminä ovat myös Asiatic Wild Dog, Indian Wild Dog, Deccan Wild Dog, Burmese Wild Dog, Nepal Wild Dog, Java Wild Dog, Siberian Wild Dog, Sumatra Wild Dog taikka Red Dog.

Rudyard Kipling käytti lajista Viidakkokirjassaan nimitystä Red Dog - punainen koira.

Uimareita

Viidakkosudet ovat erinomaisia uimareita, ja joskus ne ajavat saalistamansa eläimen veteen. Viidakkosusi voi syödä lihaa tunnissa 4 kg. Se ei peittele ja piilottele saaliinsa jäännöspaloja. Joskus se käyttää hyväkseen tiikereiden ja leopardien jäljiltä jääviä haaskoja. Näiden kahden kanssa se ei joudu saalistavana petoeläimenä kilpailutilanteeseen, sillä se saalistaa pienempiä eläimiä päivällä - kun kissapedot ovat suuremman saaliin jäljillä öisin.

Erittäin uhanalainen

Maailman luonnonsuojeluliitto eli IUCN (The World Conservation Union) on määrittänyt vuonna 2004 uhanalaisuusluokituksessaan viidakkosuden tilan erittäin uhanalaiseksi (EN, Endangered). Erittäin uhanalaiseen lajiin kohdistuu erittäin suuri uhka lähitulevaisuudessa hävitä luonnosta. Viidakkosusien määrä luonnossa on alle 2 500, ja kanta on laskeva.

Viidakkosusia on säälimättä myrkytetty ja tapettu ja metsästetty kaikin keinoin ja tällä hetkellä se onkin uhanalainen laji, jonka sukupuuttoon kuoleminen on mahdollista.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat viidakkosusi Cuon alpinus Copyright Tambako The Jaguar

Alalajit

Alalajien lukumäärä lienee pienempi, kuin tässä esitetty, joka noudattaa lajin alueellista esiintymistä. Voi olla, että alalajeja on vain kaksi, nimilaji Cuon alpinus alpinus ja Cuon alpinus hesperius.

Itäaasianviidakkosusi Cuon alpinus alpinus (Venäjän itäosat). Siperiassa eläneellä viidakkosuden alalajilla on ollut upea nimi, sillä se on Siperian tunturisusi.
Cuon alpinus lepturus (Jangtse-joen eteläpuoli,
Kiina)
Dekkanin villikoira Cuon alpinus dukhunensis (Gangesin eteläpuoli, Intia)
Cuon alpinus adjustus (Pohjoinen Myanmar ja
Indokiina)
Cuon alpinus primaevus (Himalaja Nepal, Sikkim ja Bhutan)
Cuon alpinus laniger (Kashmir ja Eteläinen Tiibet)
Länsiaasianviidakkosusi Cuon alpinus hesperius (Venäjä, Turkestan ja Kiina)
Cuon alpinus fumosus (Läntinen Setsuan, Kiina, Mongolia)
Cuon alpinus infuscus (Eteläinen Myanmar, Malesia, Thaimaa ja Vietnam)
Cuon alpinus sumatrensis (Sumatra)
Cuon alpinus javanicus (Jaava)



All rights reserved
*Kuva Copyright © Flickr/John Kuk
Photo used with permission.

Laumaeläin

Useiden koiraeläinten tapaan viidakkosusikin on sosiaalinen eläjä ja muodostaa lauman, jossa on tavallisesti kymmenkunta jäsentä. Laumassa toimivat lauman tarkat, sosiaaliset lait ja hierarkia. Lauma on tavallisimmin syntynyt luontevasti perhelaumana - siinä ovat vanhemmat ja jälkikasvu.

Yleensä laumassa on enemmän uroksia, kuin naaraita. Lisääntyviä naaraita voi olla vain yksi. Alueelliset olosuhteet vaikuttavat lauman kokoon ja rakenteeseen. Valtavia, yli 40 viidakkosuden laumoja on tavattu. Ne ovat tilapäisesti voineet syntyä naapurilaumojen yhdistymisen seurauksena. Vanhat viidakkosudet, 7 - 8 vuoden ikäiset, joskus jättävät lauman ja lähtevät omille viidakkopoluilleen.

Lisääntyminen

Lisääntymiskykyisiä sekä urokset että naaraat ovat yhden vuoden iässä. Tavallisimmin naaraat kuitenkin saavat vasta kolmen vuoden ikäisinä ensimmäisen pentueensa. Viidakkosusilaumoissakin lisääntyminen on pääsääntöisesti laumaa johtavan pariskunnan yksinoikeus, vaikka ihan aina ei näin ole asian laita. Jos laumassa on vain yksi naaras, voivat myös muut lauman urokset pyrkiä kosiskelemaan tätä naarasta. Parittelussa viidakkosudet eivät jää parittelun aikana kiinni toisiinsa, muiden koiraeläinten tavoin.

Viidakkosuden kantoaika on 60 - 62 vuorokautta. Pentuja syntyy tavallisimmin 8 - pentueen tavallisin koko on 5 - 10. Suurimmissa pentueissa pentuja voi olla jopa 12. Pentujen syntymäpaino on 250 - 300 grammaa.

Kasvuvauhti pennuilla on nopea, ja 10 päivän ikäisinä paino on jo tuplaantunut ja ruumiilla on pituutta 34 cm. Pentujen ruokintaan osallistuvat sen vanhempien lisäksi muutkin laumassa. Kolmen kuukauden ikäisinä pennut jo ovat lauman mukana saalistusmatkoilla. Täydet aikuisen mitat saavutetaan 15 kuukauden iässä.

Pesäluolasto

Viidakkosusi asustelee itse kaivelemassaan luolastossa, jonkin toisen eläimen jäljiltä jääneessä luolassa taikka luonnonluolassa. Tällaisessa luolastossa voi olla kuusikin sisäänkäyntiä ja kymmeniä metrejä maanalaisia tunneleita siellä täällä sijaitsevine laajennuksineen. Tällaisen laajan luolalabyrintin rakentamisen voivat suorittaa useat viidakkosusisukupolvet pitkällä aikavälillä.

Levinneisyys

Levinneisyyskartalla punaisella värillä on merkitty nykyinen levinneisyys. Vihreällä merkityllä alueella viidakkosusi voi edelleenkin esiintyä. Punaruskealla on merkitty lajin muinainen levinneisyysalue, jolta se lienee jo kadonnut. Viidakkosusia on tavattu Aasiasta hyvin laajalta alueelta, joka on ulottunut Siperiasta Indonesian saarille.

Luettelo viidakkosuden kotimaista

Maat, joissa viidakkosusi elää tai on ainakin ihan viime aikoihin saakka elänyt: Bangladesh, Bhutan, Kambodza, Kiina, Intia, Indonesia, Kazakstan, Kirgisia, Laos, Malesia, Mongolia, Myanmar, Nepal, Venäjä, Tadzikistan, Thaimaa, Turkki ja Vietnam.

Elinympäristöt

Monenlaiset maastot soveltuvat viidakkosuden elinympäristöksi. Siten se elää hyvin monenlaisissa metsätyypeissä; kuivista, ikivihreistä havumetsistä trooppisiin, kuiviin taikka kosteisiin, lehteviin ja tiheisiin viidakoihin.

Sopivaa elinmaastoa on myös se, jossa maisemassa vuorottelevat metsät ja ruohomaat. Vain täysiä aavikoita viidakkosusi ehkä karttelee, vaikka niilläkin se elää, kuten Tiibetissä. Se voi elää myös korkealla, kallioisilla ylänköalueilla ja vuorilla, yli kolmenkin kilometrin korkeudessa.

Sopivaan elinympäristöön viidakkosudella liittyy vesistöjen sijoittuminen, muiden petoeläinten esiintyminen, saalistusmahdollisuudet ja sopivan kokoisten saaliseläinten esiintyminen, sekä ihmisasutus.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva viidakkosusi Cuon alpinus Copyright Guwashi999

Evoluutio

Viidakkosusi on kehittynyt Euraasian puolella, tänne Amerikasta tulleista esi-isistään. Sen esi-isissä tärkeä suku on ollut Euraasiassa kehittynyt Xenocyon. Lajin varhaisin fossiili on löydetty Kiinasta läheltä Pekingiä, ja se sijoittuu varhaiselle pleistoseenikaudelle. Suden tapaan myös viidakkosusi säästyi viimeisimmän jääkauden loppuajoista, kuolematta sukupuuttoon.

Susi-nimestään huolimatta viidakkosusi on mahdollisesti läheisempää sukua nykysakaaleille ja savannikoiralle, kuin sudelle. Eräiden tutkijoiden mukaan kuitenkin viidakkosuden läheisimmät sukulaissuvut ovat juuri suden suku Canis, sekä falklandinkoirat Dusicyon ja jopa naalit Alopex.

Ravinto

Viidakkosudet saalistavat yleensä laumana kaikkia niitä sopivan kokoisia nisäkkäitä, joita niiden asuinseuduilla on. Saalistaminen tapahtuu useimmiten päiväaikaan, vaikka myös öisin viidakkosudet voivat olla aktiivisia.

Villisiat, peurat, vuorilampaat ja antiloopit sisältyvät saaliseläimiin asuinseudun mukaan.

Joskus viidakkosusiperheet yhdistäytyvät, ja hyökkäävät suuremman eläimen kimppuun yhdessä. Suurena ryhmänä ne hyökkäävät jopa Intian biisonien, leopardien ja tiikereiden kimppuun. Kerran on todettu tällaisen lauman hyökänneen jopa norsun poikasen kimppuun. Lauma onnistui saamaan poikasen, mutta raivoisasti sitä puolustava norsuemo otti hengiltä useita viidakkosusia.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Ozzy Delaney

Tieteellinen nimi

Tieteellisen nimen Cuon alpinus tälle lajille antoi Pallas vuonna 1811. Alpinus viittaa viidakkosuden viihtymiseen vuorilla.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva viidakkosusi Cuon alpinus Copyright Tambako The Jaguar



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Zweer de Bruin

Lähteet
IUCN/SSC Canid Specialist Group
Dhole: http://www.cuon.net/dholes/
The Social Life of the Dhole
University of Michigan, Animal Diversity page on dholes