Tiibetinkettu. Kuva yllä Copyright © Aravind V - All Rights Reserved.
Tiibetin laajat vuorialueet tarjoavat tiibetinketulle elinseudut, joissa
ihmiset usein ovat hyvin kaukana.
TIIBETINKETTU (Vulpes ferrilata)
Tiibetinkettu on pienikokoinen kettu, jonka ruumiin ja pään yhteenlaskettu
pituus on 49 - 65 cm. Urosten keskipituus 59 cm,
naaraiden 56 cm. Hännän pituus 29 - 40 cm.
Paino 3,0 - 4,6 kg. Urosten keskipaino 4,1 kg, naaraiden 3,5 kg.
Pitkät hampaat - lyhyet korvat - iso pää
Tiibetinketulla on pidemmät hampaat, kuin yleensä ketuilla.
Korvat ovat suhteellisen lyhyet. Yleisväritys turkissa
on ruskeaa ja harmaata, vaaleampaa harmaata taikka
valkoista on mahan puolella.
Tiibetinketun erityinen piirre sen ulkonäössä on sen "iso" pää.
Pää näyttää isolta ja jykevältä, ihan nelikulmaiselta - mutta vain näyttää,
turkin erityisen muotoutumisen vuoksi.
Lisääntyminen
Tiibetinketun kantoaika
on 50-60 vuorokautta ja 2-5 pentua syntyy pesäluolaan.
Kun pennulla on ikää 8 - 10 kuukautta, se jättää synnyinperheensä
ja etsii oman reviirinsä ja siellä kumppanin itselleen.
Kuva Copyright ©
Jan Reurink - All Rights Reserved.
Ravinto
Kaikkiruokainen laji, jonka ravinto koostuu pienistä nisäkkäistä,
kuten jyrsijöistä, linnuista, liskoista ja kasvillisuudesta. Tärkein saaliseläin
on eräs piiskujänis eli pika
Ochotona curzoniae.
Pariskunta pentuineen elää yhdessä ja metsästääkin yhdessä.
Filmillä
Tiibetinkettua on kuvattu varsin vähän. Ensimmäisen kerran
siitä saatiin elävää videokuvaa vuonna 2006, BBC:n sarjaan
Planet Earth.
Uhanalaisuus
Maailman luonnonsuojeluliitto eli IUCN (The World Conservation Union) on määrittänyt
uhanalaisuusluokituksessaan tiibetinketun tilan elinvoimaiseksi
(LC, Least Concern) - eli kyseessä on hyvin tunnettu laji, jonka kanta on runsas tai vakaa.
Tiibetinkettua myös
metsästetään - sen turkista tehdään turkislakkeja.
Levinneisyyskartta. Copyright
Udo Schröter.
Levinneisyys
Keskeistä asuinseutua on Tiibet. Kiina, Intia ja Nepal ovat ne kolme
maata, joiden alueella elää tiibetinkettu.
Laji on esiintymisalueellaan
kohtuullisen yleinen asumattomilla seuduilla.
Tiibetinkettu ei pysyttele tiukasti jollakin alueella, vaan liikkuu
milloin missäkin - muidenkin kettujen mailla. Sille mieluisinta
maisemaa on puuton autiomaa ja se voi elää jopa 5 200 metrin korkeudessa
vuorilla. Sen asuinseuduilla ilmasto on karu ja lämpötilaerot suuria,
kesän 30 asteen lämmöstä talven 40 asteen pakkasiin.
Alalajit
Ei alalajeja.
Lähteet
IUCN: Tibetan Fox (Vulpes ferrilata)
Animal Diversity Web: Tibetan Fox (Vulpes ferrilata)
