Amazoniankoira (Atelocynus microtis)

Amazoniankoira on yksi vähiten tunnetuista kaikista koiraeläimistä. Sen evoluutio on samanlainen, kuin muidenkin Etelä-Amerikan koiraeläinten. Panaman kannaksen sulkeutuessa viimeistään noin 2,5 mvs pääsivät koiraeläimet siirtymään kannaksen kautta Pohjois-Amerikasta Etelä-Amerikkaan. Siellä alkoivat amazoniankoirankin esi-isät sopeutua sademetsissä elämisen vaateisiin, mikä muokkasi vuosimiljoonien kuluessa niiden fyysisiä ominaisuuksia ja käyttäytymistä.

Sen tieteellinen nimi tarkoittaa "epätäydellistä pienikorvaista koiraa".

Amazoniankoira on sademetsissä viihtyvä yöeläin, joka toisen alueen asukin suokoiran tavoin viettää piileskelevää elämää. Laji on hyvin harvinainen ja erittäin harvat ovat nähneet sen luonnossa.

Uhanalaisuus

Amazoniankoira on puutteellisesti tunnettu laji (DD, Data Deficient), joten sen uhanalaisuutta ei voida määrittää. Tietoa amazoniankoiran määristä ei ole käytettävissä kylliksi. Brasiliassa laji kuuluu uhanalaisten eläinten joukkoon. Sitä uhkaavat sille sopivien elinympäristöjen katoamiset, sekä koirien levittämät sairaudet.

Kaksi alalajia

Amazoniankoiran läheisin sukulainen on ravustajakoira (Cerdocyon thous). Amazoniankoira on sukunsa Atelocynus ainut edustaja ja sillä on kaksi alalajia.

Atelocynus microtis microtis
Atelocynus microtis sclateri

El zorro de oreja corta

Etelä-Amerikassa ketut ovat zorroja. Amazoniankoiran espanjankielinen nimi on El zorro de oreja corta.

Ravinto

Amazoniankoira on kaikkiruokainen peto, jolla on eläimen kokoon nähden suuret kulmahampaat ja myös suuret poskihampaat.

Ruokalistalla ovat pienet nisäkkäät, kalat, taskuravut, matelijat, sammakot, linnut ja hyönteiset. Myös hedelmät maistuvat välipaloina.

Naaraat isoja

Urosten ja naaraiden kokoerot lajilla ovat poikkeukselliset sikäli, että suurempi onkin naaras, ei uros.

Yksinäinen paholainen

Perulainen, alkuperäinen intiaaniväestö on antanut amazoniankoiralle nimityksen "huiwa toto". Se on heidän uskomuksensa mukaan "yksinäinen paholainen", joka hyökkää miesten kimppuun ja puree hampaillaan kiinni näiden kiveksiin.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Levinneisyyskartta Copyright Fobos92

Levinneisyys

Amazoniankoiran kotimanner on Etelä-Amerikka. Se elää Amazonin sademetsäalueella Brasiliassa, Boliviassa, Perussa, Ecuadorissa, Kolumbiassa ja Venezuelassa. Ihan tarkkaan levinneisyysaluetta ei tiedetä.

Ominaisuuksia

Vanhan nimensä pienikorvakettu mukaisesti amazoniankoiralla on pienet, pyöreät korvat, ja se muistuttaa muutenkin ulkonäöltään suokoiraa, mutta on hieman sitä suurempi.

Amazoniankoiralla on lyhyet jalat ja töpäkkä ruumis.

Sen häntä on melko pitkä ja hyvin tuuhea. Kun amazoniankoira on kiihtynyt, se levittää häntänsä karvat. Paikalliset intiaanit nimittävätkin sitä lippuhäntäiseksi villikoiraksi.

Suokoiran tavoin amazoniankoiran vatsa on selkäpuolta tummempi. Se muistuttaa ulkonäöltään niin paljon suokoiraa, että senkin arvellaan viettävän paljon aikaansa vedessä.

Painoa on 9-10 kg. Pituutta on noin 100 cm, siinä on mukana hännän pituus, 30-35 cm. Hartiakorkeus on vain 25-30 cm.

Lähteet
Animal Diversity Web: Short-eared Dog - Atelocynus microtis
Kaarina Kauhala: Koiran villit sukulaiset
IUCN Red List of Threatened Species
Encyclopedia of Life
BirdLife Suomi

Jaguaari ja muut kilpailijat ja uhat

Jaguaari edustaa Etelä-Amerikan suuria kissapetoja ja se elää samoilla seuduilla myös amazoniankoiran kanssa. Amazoniankoira joutuukin kamppailemaan samasta saalisravinnosta itseään huomattavasti suurempienkin petojen kanssa. Paitsi jaguaarin, myös oselotin, puuman, margain ja jättiläissaukon kanssa. Toisen koiraeläimen, suokoiran kanssa se joutuu kamppailemaan sekä saaliista että alueiden hallinnasta.