Kuva yllä Copyright © Tambako The Jaguar - Creative Commons.

PERUSTIETOJA SUDESTA

Suuri petoeläin

Nisäkkäiden luokkaan kuuluvassa koiraläinten heimossa Canidae on yhteensä 12 sukua ja 37 lajia. Tämän heimon suurikokoisin jäsen on susi (Canis lupus). Susi on samalla yksi neljästä suurpedostamme - karhun, ilveksen ja ahman kera. Suden paino ja koko maailman laajuisesti vaihtelee suurestikin sen maantieteellisen esiintymisalueen mukaisesti, pyrkien kasvamaan suuremmaksi sen mukaan, mitä pohjoisempana susi elää. Uros on susissa naarasta kookkaampi.

Paino yleensä 20 - 50 kg, mutta yli 70 kg painoisia yksilöitä tavataan.

Ruumiin pituus 100 - 140 cm.

Pituus kuonon päästä hännän päähän 130 - 200 cm.

Hartiakorkeus 70 - 90 cm.

Hännän pituus 30 - 50 cm. Kärkikarvoineen pisimmillään 65 cm.

Korvien pituus 10,5 - 12 cm.

Koira on läheisin sukulainen

Susi on koiraeläinten heimossa yksi koirien sukuun (Canis) kuuluvista lajeista. Tämän suvun lajeja ovat suden lisäksi ja kojootit, kultasakaali, punasusi ja etiopiansusi - sekä vielä alalajeista dingo ja laulava uudenguineankoira. Suden lähin sukulainen on kuitenkin ihmisen seuralaisekseen sudesta kesyttämä koira (Canis l. familiaris). Kaukaisempaa sukua ovat sen sijaan myös koiraeläinten heimoon kuuluvat, Suomessa tavattavat kettu, naali ja supikoira.

Suurimmat Suomessa kaadetut sudet ovat olleet yli 60-kiloisia, mutta painot vaihtelevat paljon. Urossudet painavat Suomessa keskimäärin 45-50 kg (vaihtelu 30-65 kg) ja naarassudet 30-40 kg (vaihtelu 20-45 kg).

Alalajeista kevein arabiansusi-naaras voi painaa vain 10 kg. Pohjois-Amerikassa elävät sudet saattavat painaa jopa 80 kiloa. Amerikan painavin yksilö, kaadettu arktinen susi painoi 175 paunaa eli 79,3 kg Alaskassa vuonna 1939.

Euraasiansusi

Susi (Canis lupus) Linnaeus, 1758. Meidän sutemme on suden kantamuoto, tarkemmin (Canis lupus lupus) euraasiansusi, jonka levinneisyysalue ulottuu läpi koko Euraasian. Sen levinneisyysalue on laajempi, kuin minkään muun suden alalajin.

Kuva villistä sudesta on otettu piilokojusta. Copyright © Paul Stevens - All Rights Reserved.

Turkki ja häntä

Turkin väri voi vaihdella huomattavasti: harmaasta harmaanruskeaan, punertavan kellanruskeasta likaisenkellertävään ja valkoisesta mustaan. Turkissa voi olla runsas värien kirjo taikka se voi olla yksivärinen, valkoinen taikka musta. Suomessa suden yleisväri on kellertävänharmaa - mustaa peitinkarvaa esiintyy etuselässä, hartioissa ja hännän kärjessä. Vatsapuoli on vaaleampi. Jalkojen pohjaväri on harmaa, etujalkojen etupuolella voi olla musta juova. Väritys vaihtelee jonkin verran vuodenaikojenkin mukaan ja erityisesti kesäturkki on punertavampi tai ruosteenruskeaan vivahtava. Vatsapuolella väri on yleensä vaaleampaa, usein valkoista.

Turkki on kaksiosainen: pinnassa ovat peitinkarvat, ihoa vasten on aluskarva eli pohjavilla. Peitinkarva suojaa sateilta ja lialta, pohjavilla eristää ja lämmittää. Pohjois-Amerikan susilla on pääsääntöisesti pidempi ja kutrikkaampi peitinkarva, kuin Euraasian susilla.

Susilla on talvi- ja kesäturkki. Talviturkissa on päällä peitinkarvaa, jolla pituutta hieman alle 13 cm eli viitisen tuumaa. Pohjavillan paksuus 6-7 cm eli lähes kaksi ja puoli tuumaa. Mitä pohjoisemmassa susi elää, sitä tuuhakampi talviturkki sillä on. Kesäturkkiin siirtyessään susi hankaa itseään puuta tms. vasten, jolloinka pohjavilla tukkoina irtoaa. Naaraat pyrkivät pitämään talviturkkinsa uroksia pidempään. Vanhenevilla susilla turkin väri saa enemmän harmaata sävyä. Häntä roikkuu usein suorana alas. Häntä on tärkeä väline susien keskinäisessä viestinnässä.

Erottaminen koirasta

Suden erottaminen koirasta voi olla tietyissä olosuhteissa vaikeaa. Koirasta poiketen suden häntä riippuu yleensä suorana ja silmät ovat vinot.

Suden uloste

Suden uloste poikkeaa koiran ulosteesta: suden uloste on tumma ja haisee voimakkaasti. Suden ulosteet ovat pötkömäisiä (paksuus 2,5-3 cm) ja erittäin voimakkaan hajuisia. Hajun voi erottaa esim. metsäautotiellä kymmenien metrien päähän. Ulosteessa on yleensä karvoja ja luunpaloja. Ulosteen tumma väri selittyy liharavinnon sisältämällä verellä.



Kuva Copyright © Tambako The Jaguar - Creative Commons.

Varvasastujan tassut ja jäljet

Susi on varvasastuja. Varvasastunta tekee siitä ketterän, mikä on tärkeää silloin, kun käydään suurikokoisen saaliseläimen kimppuun. Suden jäljet muistuttavat suuren koiran jälkiä. Ison koiran ja suden jälkiä on erittäin vaikea erottaa toisistaan. Suden etutassut ovat takatassuja kookkaampia. Niinpä koiraeläimille tyypillisesti suden etukäpälän jäljet (10-11 cm) ovat suuremmat kuin takatassun (9-10 cm). Suden jälkiä mitatessa kynsiä ei oteta mittaukseen mukaan.

Tassunjäljet

Varpaat

Sudella on takajalassaan neljä varvasta ja etujalassa viisi. Suden etujaloissa viides varvas (vastaa peukaloa) on surkastunut kannukseksi - ja siinä on kannuskynsi. Raajan sisäpuolella, maanpinnan yläpuolella sijaitsevaa surkastunutta varvasta kutsutaan kannukseksi. Siinä voi olla yksi taikka kaksi kynttä. Sudella kannuskynsiä etujalassa on yksi. Kannukset voivat olla sudelle tärkeitä hankalassa maastossa liikuttaessa ja vaikkapa kiivetessä.

Kirsu ja korvat

Sudella on musta, taikka tumma kirsu ja pienet ulokkeet, esim. korvat, ettei lämmönhukka olisi liian suuri.

Aistit

Ikä

Sudet voivat saavuttaa luonnossa 13 vuoden iän - tarhassa 15. Meillä on tavattu luonnosta vanhimpana 11 vuotta vanha yksilö Lieksassa vuonna 1997. Tavallisin saavutettu ikä on 5 - 6 vuotta.

Lähteet
Erkki Pulliaisen kirjat
Norberg, H., Kojola, I. & Härkönen, S. 2010: Petovahinkojen tunnistamisopas - Metsästäjäin Keskusjärjestö, Keski-Suomen Painotuote Oy, Äänekoski.

Erämaan symboliko

"Susi on erämaan symboli. Erämaa ilman sutta ei ole todellinen erämaa". - Näin todettiin kauan aikaa sitten. Nykyisin tilanne on muuttunut. Suuret erämaat ovat lähes tyystin kadonneet ja sudetkin joutuvat liikkumaan ihmisten asuttamilla seuduilla.