Kanadan sudet
Jos ottaa käteensä minkä hyvänsä Kanadaa ja sen luontoa esittelevän
kirjan, niin jollei jo ensimmäisellä, niin viimeistään toisella sivulla
kirjassa mainitaan sudet. Kanadalaiset arvostavat omaa,
villiä erämaa-luontoaan ja mitä ilmeisimmin myöskin sutta yhtenä osana sitä.
Kanada on pinta-alaltaan Venäjän jälkeen maailman suurin maa ja kun
liki neljä viidesosaa maan pinta-alasta on asumatonta - on erämaata
ja tilaa runsaalle eläinkannalle.
Eläimistön joukossa elävät
ja vaeltelevat sudet, joita eri lähteiden mukaan arvioidaan olevan
Kanadassa 55 000 - 65 000. Ihan tarkkaan susien lukumäärää ei voi
tässä valtavassa maassa tietää kukaan. Joskus kauan aikaa sitten, sudet
olivat levittäytyneet koko Kanadaan. Nyt niitä ei ole New Brunswickissa,
Nova Scotiassa, Prinssi Edwardin saarella, Newfoundlandissa
ja asutuissa ja maatalouden valtaamissa osissa Quebecissa, Ontariossa
ja läntisissä provinsseissa. Susia on erityisen runsaasti
Luoteisterritorioissa.
Kanadan susien ominaisuuksia
Kanadan sudet ovat suurikokoisempia, kuin eteläisemmät serkkunsa - samoin,
kuin Euraasiankin puolella pohjoisessa sudet ovat isompia kuin etelässä. Tämä on sopeutumaa
suurikokoisemman saaliin, karibujen ja hirvien, pyytämiseen. Myös susilaumojen
koko on pohjoisessa suurempi, kuin etelämpänä. Suurempi lauma onnistuu
suuren saaliseläimen saalistamisessa paremmin.
Eläimet sopeutuvat ympäristöönsä.
Tästä hyvänä esimerkkinä Queen Elizabeth-saarilla elävät sudet, jotka ovat
ensin tottuneet syömään jääkarhujen jäljiltä jääneitä hylkeen haaskoja - ja joiden
on nyt havaittu mahdollisesti yrittelevän hyljepyyntiä jopa itsekin.
Kanadan valtavalla
alueella sudet elävät ja ovat sopeutuneet mitä erilaisimpiin oloihin. Eteläisemmissä
osissa, metsissä ja vuoristolaaksoissa susille riittää yllin kyllin riistaa.
Pohjoisessa tundrasaarilla, missä jäätikkö peittää elotonta maisemaa ja kylmä viima ja puhuri
lumisateineen ja -myrskyineen
puhaltaa miltei lakkaamatta, tuntuu suden selviytyminen suorastaan ihmeeltä.
(Lähde mm. The Canadian Wolves.)
Karibu muistuttaa
poroa, mutta on sitä suurempi peuraeläin. Karibu luokitellaan joskus omaksi lajikseen,
mutta se on sama laji kuin poro taikka villipeura. Karibut voivat vaeltaa
yhdessä päivässä 80 km - koko vaelluksellaan ne voivat tehdä taivalta tuhansiakin
kilometrejä.
Kanadan susien jaottelua
Käyttäytymisensä, alueellisen sijoittumisensa ja ulkoisten, näkyvien
ominaisuuksiensa mukaan Kanadassa sudet edustavat suden eri alalajeja,
taikka niitä vain edellä mainituista syistä johtuen yleisesti
ja totutusti nimitetään eri tavoin.
Kanadan metsäalueilla ja niiden keskellä olevissa vuoristoissa elävät
harmaasudet ovat "metsäsusia"/timber wolves. Nämä sudet pysyttäytyvät omilla asuinsijoillaan
ja reviireillään ja käyttävät ravinnokseen hirviä ja biisoneita, jotka
eivät vaella.
Arktisilla saarilla elävät puolestaan
arktiset sudet, joiden ravintoon kuuluvat karibut, myskihärät ja arktiksen jänikset.
Tundra- eli karibususia ovat ne sudet, jotka vaeltavat metsäalueitten
ja Luoteisterritorioiden välillä karibulaumojen mukana, eivätkä asetu siis pysyvästi minnekään
ja käyttävät ravinnokseen nimenomaan karibuja.
Ronald M. Nowak ja
Nick E. Federoff (1996), ovat luokitelleet Pohjois-Amerikan
perinteisesti tunnustetut 24 suden alalajia uudelleen. Nyt suden Pohjois-Amerikan
alalajien kokonaismäärä
on pudonnut viiteen ja Kanadassa suden alalajeja elää neljä. Ne ovat:
1)
Canis lupus occidentalis läntisessä Kanadassa ja Alaskassa.
2)
Canis lupus nubilus keskisessä ja koillisessa Kanadassa sekä kaakkoisessa Alaskassa.
3)
Canis lupus lycaon kaakkoisessa Kanadassa.
4)
Canis lupus arctos arktisilla saarilla ja Grönlannissa.
Tutustu tarkemmin Kanadan ja koko maailman susialalajeihin.
Karibut vaeltavat - sudet seuraavat
Karibut vaeltavat talviksi ja kesiksi eri seuduille
ja niille on annettu
laumoina nimet sen mukaan, millä seuduilla ne vaellustensa
päätepisteissä elävät, majailevat ja lisääntyvät.
Samoin perustein
nimitetään tiettyjä karibulaumoja vaelluksillaan seurailevia susia.
Niinpä Bathurstin karibuja ravinnokseen hyödyntäviä karibususia nimitetään
Bathurstin susiksi - Beverlyn karibuja seurailevat sudet puolestaan ovat Beverlyn susia.
Tosin - esimerkiksi talvikaudella 1997-1998 juuri Bathurstin ja Beverlyn
karibut ja sudet viettivät osan aikaa yhdessä ja sekaisin ja tämä
jaottelu joutui siten arvioinnin kohteeksi.
Kun suuret karibulaumat
vaeltavat, sudet tiiviisti tuntumassaan - pysähtyy muu luonto
seuraamaan tätä joka vuosi toistuvaa mahtavaa näytelmää.
(Wolf Notes - Wolf Genetics).
Kaikki nämä erilaiset sudet käyttävät
ravinnokseen myös tilanteen ja saatavuuden mukaan erilaista pienriistaa,
lintuja ja linnunmunia, kalaa ja jopa pieniä määriä ruohoa
ja muuta viherkasvustoa. Pieni esimerkki vain susien ravinnonsaannin
erityispiirteistä Kanadassa: useimmissa olosuhteissa
karibu, joka on suden pääravintoa Kanadan pohjoisosissa, nopeudellaan helposti jättää suden.
Tai jättäisi, jolleivat
sudet saalistaisi yhdessä ja käyttäen hyväksikokemiaan taktiikoita,
joissa karibu vaikkapa ahdistetaan umpikujaan. Myöskin valintaa
käyttävät sudet karibujenkin kohdalla poikkeuksetta ja kohteeksi valitaan
heikkokuntoinen, sairas, yli-ikäinen tms. yksilö. Siltikin, paikoin sudet
saalistavat liikaa karibuja, ja siksi susia joudutaan ampumaan suuria määriä.
(Takepart: Canada Wants to Kill Gray Wolves to Save Another Struggling Species)
Tutustu tarkemmin Kanadan karibuihin.
Suden metsästyksestä
Vuosittain Kanadan Luoteisterritorioissa metsästetään suuria määriä susia ampuma-asein ja ansoin.
Metsästys ajoittuu talvikauteen, niin
että sutta ei häiritä silloin, kun se lisääntyy ja kasvattaa pentujaan.
No, toki talvimetsästykseen on olemassa oma raadollisempikin syynsä, eli suden
turkki on silloin parhaimmillaan. Noin muutoin susikantaa ei erityisemmin
Kanadassa kontrolloida ja valvota, sillä susien määrä on riittävän runsas ja stabiili.
Toki sudet otetaan erityistarkkailuun aina silloin silloin, jos jollakin erityisellä alueella jonkin
suden ravinnokseen käyttämän nisäkäslajin populaatio on vaarassa.
Ja myös silloin kääntyvät katseet erityisesti kohti sutta, kun sen ja ihmisen
yhteiselon kanssa ilmenee ongelmia.
Kun susien metsästäminen Yhdysvaltojen puolella on vaikeutunut, ovat metsästäjät
hakeutuneet sieltäkin kojootti- ja susijahtiin Kanadan puolelle. Ihan halpaa lystiä ei susijahti ole,
sillä esimerkiksi keväällä 2016 kuuden päivän opastettu susijahti Kanadassa maksoi eräillä yrittäjillä
2 500 - 3 800 dollaria. Näiden päälle tulevat vielä muut maksut, kuten metsästyslupa. Hintaan sisältyvät majoitus kaukaisella eräkämpällä, ruoat ja mahdollisuus
jopa valita, haluaako ampua mustan, valkoisen taikka harmaan suden. Kyse Kanadan susijahdeissa on luonnollisestikin trofeemetsästyksestä ja
metsästysmuistoksi jäävästä suden turkista, jonka kohdalla värilläkin on kai sitten väliä.
Susijahtiviikolla on myös mahdollisuus eläytyä Kanadan henkeäsalpaaviin maisemiin, ja sehän
ei ole mikään pieni lisä, vaan ehkä monille hyvinkin tärkeää.
Erilaisia, alueellisia määräyksiä ja rajoituksia on eri puolilla Kanadaa. Esimerkiksi
Ontariossa yksi ihminen saa metsästää kaksi sutta, ja jos yksi ei riitä, niin toisesta menee lisämaksua tuhat dollaria.
Sudet näkymättömissä ja salaperäisinä - Kanadan mittaamattomissa erämaissa
Vaikka susia on Kanadassa valtavasti, niin siltikin esimerkiksi keskiverto metsästäjä
näkee retkillään suden aniharvoin, josko koskaan.
Sanotaan, että Kanadassa voi viettää koko elämänsä ajan erämaissa, eikä siltikään näe sutta ikinä.
Kanadassa kuvaillaankin sutta hyvin salaperäistä, arkaa ja syrjäytyvää elämää
viettäväksi.
Joskus, mutta hyvin harvoin, sudet käyttäytyvät tyystin toisin. Kuten Saskatchewanissa on käynyt.
Kun susi menettää ihmisarkuutensa, niin se tulee "näkyville". Kanadalaisten asiantuntijoiden mukaan
sudesta tulee tällöin hyvin vaarallinen ihmiselle. Tämä on käynyt karmivasti ilmi ja toteen erityisesti
Saskatchewanin susihyökkäyksissä.
