ELÄMÄÄ VEDESSÄ DINOSAURUSTEN AIKAAN

Cladiosaurukset oli osittain vedessä viihtyvä matelijaryhmä ennen dinosaurusten aikaa, myöhäisellä permikaudella. Dinosaurusten aikaan meret jo kuhisivat elämää. Kirjavaan ja monipuoliseen merten eläimistöön kuului kaloja, nilviäisiä, merililjoja, belemniitteja, ammoniitteja ja lukuisia erilaisia merimatelijoita, kuten kala- ja joutsenliskoja.

Kalaliskot (Ichthyosauria) ja sauroptegyrit (Sauroptegyria), joista tunnetuimpiin kuuluvat joutsenliskot eli plesiosaurukset, ilmestyivät maapallolle triaskaudella, ja niiden valtakausi merten johtavina saalistajina kesti ainakin 150 miljoonaa vuotta.

Sauroptegyria (joutsenliskomaiset merimatelijat) pitää sisällään kolme pääryhmää: Placodontia (plakodontit), Nothosauria (notosaurukset eli notosaurit) ja Plesiosauria (plesiosaurukset eli plesiosaurit eli joutsenliskot).

Kalaliskot (Ichthyosauria)

Kalaliskot kehittyivät matelijoista, jotka siirtyivät veteen. Tämä tapahtui varsin samaan aikaan, kuin ilmaantuivat ensimmäiset dinosaurukset, eli 250 miljoonaa vuotta sitten. Kalaliskot hengittivät vedessä liikkuessaan ilmaa välillä veden pinnasta kuin valaat.

Juuri kala- ja joutsenliskot menestyivät kaikista merimatelijoista parhaiten, ja siinä missä dinosaurukset hallitsivat maalla - hallitsivat kala- ja joutsenliskot maailman meriä koko jura- ja liitukauden. Näiden ryhmien varhaisimmat edustajat olivat niin sopeutuneita vedessä elämiseen, ettei niiden maalla eläneitä esi-isiä ole vielä voitu varmuudella nimetä.

Monista sauroptegyreihin kuuluvista lajeista tuli erittäin menestyksekkäitä meripetoja. Näihin kuuluivat plakodontit (Placodontia), joille kehittyi raskas luusto ja vahvat, murskaavat hampaat. Hieman heikommin merielämään olivat siltikin sopeutuneet vielä triaskauden plakodontit. Ne viihtyivätkin enimmäkseen rannoilla ja matalassa vedessä, etsien simpukoita ravinnokseen.

Eusthenopteron

Kuvassa yllä on devonikaudella, 385 miljoonaa vuotta sitten elänyt, varsieväinen kala Eusthenopteron. Se oli petokala ja sillä oli pituutta 1,5 - 1,8 metriä. Sen erityisominaisuuksiin kuuluivat etu- ja takaevissä olleet luut, jotka olivat samanlaiset, kuin ensimmäisillä nelijalkaisilla, sammakkoeläimillä. Näiltä osiltaan se siten muistutti selkärankaisten yläluokan Tetrapoda lajeja, jotka ovat maalla eläviä ja neljällä jalalla kulkevia selkärankaisia. Tetrapodit kehittyivät 360 miljoonaa vuotta sitten kalasammakoista, jotka puolestaan olivat kehittyneet Eusthenopteronin kaltaisista, varsieväisistä kaloista.

Notosauruksille (Nothosauria) kehittyi litteä kallo ja voimakkaat leukalihakset, jotka olivat kiinnittyneet pitkään, taipuisaan kaulaan. Ne pystyivät heiluttamaan kaulaansa veden alla nopeasti sivusuunnassa ja nappaamaan näin vikkeliäkin kaloja. Vedessä liikkumiseen notosaurukset käyttivät pyrstönsä lisäksi, tai jopa sen sijasta, myös eturaajojaan. Notosaurukset olivat todella hyvin vesielämään sopeutuneita räpyläjalkoineen.

Joutsenliskot - plesiosaurukset ja pliosaurukset

Joutsenliskot kehittyivät notosauruksista myöhäisellä triaskaudella, taikka aivan jurakauden alussa.

Joutsenliskot olivat kooltaan aikanaan suurimpia vesieläimiä. Niillä saattoi olla pituutta 15 metriä. Niillä oli paksu ruumis ja raajat, jotka muistuttivat eviä. Joutsenliskoilla kaikki neljä raajaa kehittyivät räpylöiksi, joiden avulla ne uivat.

Joutsenliskoissa oli kaksi pääryhmää. Pitkäkaulaiset joutsenliskot, plesiosaurukset (Plesiosauroidea), joilla oli lähes naurettavan pitkäksi venynyt kaula. Pitkäkaulaisiin joutsenliskoihin kuuluneilla, liitukaudella eläneillä elasmosauruksilla oli jopa yli 80 niskanikamaa. Niiden pää oli pieni ja liikkui näppärästi saalistuksessa.

Lyhytkaulaiset joutsenliskot, pliosaurukset (Pliosauroidea) perivät puolestaan esi-isiensä suuren kallon ja saattoivat pyytää suuriakin saaliseläimiä.

Samaan aikaan, kuin katosivat dinosaurukset 65 mvs - katosivat myös joutsenliskot maailman meriltä.

Krokotiilit, kilpikonnat ja liskot

Vesieläimistä puhuttaessa ei voida sivuuttaa krokotiileja, joista ensimmäiset kehittyivät triaskaudella noin 220 mvs - karkeasti arvioiden samoihin aikoihin ensimmäisten dinosaurusten kanssa. Jotkin krokotiileista tosin elivät myös maalla. Jurakaudella krokotiileista esimerkiksi teleosaurukset omaksuivat liikkumistavakseen vedessä eräänlaisen vedenalaisen lentämisen, joka oli ominaista myös joutsenliskoille ja kilpikonnille: takaraajat toimivat ikään kuin vedenalaisina siipinä.

Liskot ovat nykyisin maaeläimiä, mutta niidenkin joukossa on ollut menestyneitä vesieläimiä. Osa varaaneista palasi myöhäisellä liitukaudella mereen ja kehittyi upeiksi mosasauruksiksi.

Kilpikonnat ovat siirtyneet mereen kahdesti; ensin jurakaudella ja sitten liitukaudella - ja tämä jakso on jatkunut aina tähän päivään asti. Liitukaudella muutamat merikilpikonnalajit kasvoivat hyvin suuriksi. Kilpikonnien elinkaari, jossa vastakuoriutuneet poikaset viettävät varhaiset vuotensa kaukana merellä, saattaa selittää sen, miksi kilpikonnat välttyivät liitukauden lopun valtavalta sukupuuttoaallolta.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright Mike Beauregard

Archelon

Archelon oli valtava merikilpikonna, joka ilmestyi Pohjois-Amerikkaa ympäröiville merialueille noin 70 miljoonaa vuotta sitten. Archelonin pituus oli 4 metriä ja leveys 4,9 metriä. Esihistoriallisella ajalla elänyt ja jo ammoin sukupuuttoon kuollut Archelon on ollut toiseksi suurin kilpikonna kautta aikain, sitä isompi on ollut vain Etelä-Amerikan suolattomien vesien esihistoriallinen kilpikonna Stupendemys. Archelonin lähin sukulainen nykykilpikonnissa on merinahkakilpikonna (Dermochelys coriacea).

Wyomingin dinosauruskeskuksessa esillä olevat panssarihait, Gemuendina ja Bothriolepis elivät jo huomattavan kauan aikaa ennen dinosauruksia, 400 - 350 miljoonaa vuotta sitten.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © incidencematrix

Hait

Hait eivät ole matelijoita, mutta ne ovat tärkeä osa merten elämän historiaa. Kun suuret pliosaurukset kuolivat sukupuuttoon liitukauden keskivaiheilla, niin niiden paikan valtasivat valtavat hait, lamnidit, jotka olivat jopa nykyistä suurta valkohaitakin vahvempia.

Kalafossiilit

Fossiilit ovat kuin kiviin ja kallioihin kirjoitettuja kertomuksia elämästä menneinä aikoina. Hänelle, joka osaa katsoa, tutkia ja lukea fossiileja - ne kertovat paljon menneiden aikojen maailmasta.

Yllä kuvasta näemme, miltä näyttävät kalafossiilit. Nämä kalat elivät miljoonia vuosia sitten. Kalat ovat vanhimpia selkärankaisia, mutta niiden fossiilit ovat suhteellisen harvinaisia. Kaikki elävä aines voi fossiloitua, mutta tietyillä eliöillä on siihen paremmat edellytykset kuin toisilla.

Tietyissä olosuhteissa myös jalanjäljet voivat fossiloitua. Dinosaurusten fossiloituneita jalanjälkiä ja jälkijonoja löydetään melko usein, ja niitä on melkein kaikissa osissa maailmaa.

Mastodonsaurus

Krokotiilin näköinen sammakkoeläin Euroopan vesiltä keskitriaskaudelta.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Mastodonsaurus - Copyright deviantART/Nobu Tamura

Dolichorhynchops bonneri

Dolichorhynchops bonneri oli myöhäisliitukaudella elänyt joutsenlisko, jolle paleontologit ovat antaneet nimen "Dolly". Dollyn silmät sijaitsivat aika edessä - nokkamainen kuono oli pitkä ja siinä oli hyvin teräviä hampaita paljon.

Helicoprion

Helicoprion oli yksi esihistoriallisen merimaailman mystisiä kummajaisia. Se eli jo huomattavasti ennen dinosauruksia, 250 - 300 mvs. Se oli petokala, tarkemmin sanottuna varhainen haikala tai kuitenkin haikalojen esimuoto, joka saattoi saavuttaa kolmen metrin pituuden ja jolla hampaita riitti vaikka muille jakaa. Hyvin vähän tiedetään tästä lajista, siitä on löydettykin vain fossiloituneet hampaat. Joissa nyt sitten onkin katsottavaa senkin edestä. Kuva Copyright Todd Marshall.

Stethacanthus

Haikala, joka eli jo 375 mvs. Sillä oli selässään alasinkoriste, jonka tarkoitusta on vain arvailtu. Ehkäpä sillä tavan mukaan tehtiin vaikutusta tyttöhaikaloihin.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Stethacanthus - Copyright deviantART/Nobu Tamura

Sarcosuchus

Liitukaudella 110 mvs. Afrikassa elänyt krokotiili Sarcosuchus saavutti 12 metrin pituuden ja 8 tonnin painon. Krokotiilin kaltaisista liitukauden matelijoista vain hirviömäinen Deinosuchus oli sitäkin suurempi, 15 metrin pituudellaan ja 9 tonnin painollaan. Sarcosuchus ja Deinosuchus popsivat suihinsa kalojen lisäksi rantavesille ja liian lähelle eksyneitä dinosauruksiakin.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright Andrés Tonini

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright Boogeyman13

Mosasaurus

Mesotsooisen maailmankauden (251 - 65 mvs.) päätti liitukausi (145,5 - 65 mvs.) Liitukauden lopulla, 70 - 65 mvs. eli Nykyisen Euroopan ja Pohjois-Amerikan vesillä matelijoihin kuulunut petolisko, Mosasaurus. Vahvoine leukoineen se muistutti suuresti nykypäivän krokotiileja. Pituutta tällä vesiliskolla oli 18 metriä. Mosasaurukset olivat omana aikanaan matalien vesialueiden valtiaita ja niiden kohtalona oli hävitä maan päältä yhtä aikaa dinosaurusten joukkotuhon kanssa.

Mosasaurit olivat liskoja, eivät kaloja. Niille oli kehittynyt raajoista lyhyet evät ja pitkän hännän päässä niillä oli pyrstöevä. Ne hengittivät happea samoin kuin maalla elävät liskotkin, eikä niillä ollut kiduksia kuten kaloilla. Mosasaurus olisi kyennyt sukeltamaan syvällekin, mutta se pysytteli pintavesissä ja rannoilla.

Tylosaurus, Charles R. Knight, Public domain - Painting for the American Museum 1899.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Tylosaurus - Copyright © Craig Dylke

Tylosaurus

Tylosaurus oli merissä elävä mosasauri, lihansyöjäpetolisko, mutta ei dinosaurus. Se kasvoi jopa 15 metriä pitkäksi. Tylosaurus oli mosasaureista kaikkein suurin. Se oli levinnyt ympäri koko maailman merien ja eli liitukaudella 88 - 78 mvs. Tylosaurukset liikkuivat ja saalistivat laumana ja mitkään muut merten pedot eivät uskaltaneet lähestyä tällaista laumaa. Tylosaurusten muodostama lauma on ollut kaikkien aikojen vaarallisin ja tehokkain lauma kaikkien saalistajien joukossa. Uintinopeus 64 km/h ja puruvoima 3 000 kg neliötuumalle.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Craig Dylke

Enchodus

Lohikaloihin kuulunut Enchodus-suku ilmestyi maailman merille liitukaudella 144 - 66 mvs ja katosi sukupuuttoon eoseenin aikana 56 - 33,9 mvs. Näillä varsinaisiin luukaloihin kuuluneilla lohikaloilla oli suuri pää, suuret silmät ja saalistajalle ominainen, virtaviivainen olemus.

Enchoduksen erityinen piirre olivat sen pitkät, kaarevat hampaat, jotka muodostivat leukojen sulkeutuessa häkkimäisen ansan saaliskaloille. Suurimmilla suvun lajeilla oli pituutta 1,5 metriä, pienimmillä vain muutama tuuma.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © NobuTamura

Kaiwhekea

Noin 7 metrin pituinen Kaiwhekea eli 70 - 69 mvs. Se kuului joutsenliskoihin (Pleiosauria).

All rights reserved
*Kuva Copyright
© Flickr/Phil Wilson
© Website/Cliff Knecht Artist Representative
Art used with permission.

Liopleurodon - "Sileäsivuinen hammas"

Jurakaudella 165 - 150 mvs. elänyt pliosaurus eli joutsenlisko Liopleurodon oli hirviömäisen kokoinen peto ja merimatelija. Sillä oli pituutta 6 - 10,5 metriä ja painoa 5 000 kg. Lajin pituudesta keskustellaan vielä, sillä Liopleurodonista on löydetty vain osittaisia fossiileja. Kokonaispituutta on arvioitu lajin 150 cm pitkän kallon mukaan.

Eurooppaa huuhtelevilla merillä Liopleurodon oli jurakaudella oman aikakautensa hallitsevia saalistajia. Sillä oli iso pää, nopeaan uintiin sopeutunut vahva ruho ja neljä evää. Sen hampaat olivat neulanterävät ja purenta hyvin voimakas. Ylä- ja alaleuassa oli 28 poikkileikkaukseltaan kolmiomaista hammasta, joissa oli pitkät juuret. Hampaat muistuttivat miekkavalaiden hampaita, joten näillä eläimillä saattoi olla yhteisiä piirteitä ravinnonhaussa. Liopleurodonit kenties saalistivat laumana ja saattoivat myös tehdä yhdessä yllätyshyökkäyksiä rannalle.

Liopleurodon synnytti kerralla vain yhden ison poikasen, jota se sitten suojeli ja hoivasi.

Liopleurodon polveutui maamatelijoista. Kun ne sopeutuivat elämään veden alla, niiden raajat muuttuivat vähitellen evämäisiksi. Uidessaan pliosaurus kauhoi vettä vuoron perään vahvojen lihastensa liikuttamilla, pitkillä ja leveillä etu- ja takaevillään.

Liopleurodonilla oli samanmuotoinen pää, kuin krokotiililla. Se oli litteä ja kolmiomainen. Onkin mahdollista, että Liopleurodon käyttäytyi saalistaessaan samoin kuin krokotiili: saatuaan hampaillaan murskaavan otteen saaliistaan se kiertyi ja pyöriskeli ympäriinsä, jolloinka saaliseläin repeytyi sen suussa. Repeytyneen palasen Liopleurodon nielaisi saman tien pureksimatta. Liopleurodon edisti ruoansulatustaan syömällä lihasmahaansa pieniä kiviä.

Lähteinä
Dinosaurus - Löydä esihistoriallinen maailma - Gummerus 2015
Dinomania - Tactic Publishing 2014

Tutustu Liopleurodoniin ja muihin purijoihin ja purijakuninkaisiin!

Brachypterygius

Myöhäisjurakaudella eli jurakauden lopulla 161,2 - 145,5 miljoonaa vuotta sitten elänyt suku Brachypterygius kuului kalaliskoihin (Ichthyosauria). Suvun lajien koot vaihtelivat, ollen pituudeltaan 2,5 - 5,5 metriä. Kalaliskot näyttivät delfiinien ja haiden välimuodolta. Niillä oli pitkä kuono, evät ja kaksihaarainen pyrstö.

Brachypterygius.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Dmitry Bogdanov

Plesiosaurus pitkine kauloineen.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Matt Brown

Plesiosaurus

Varhaisella jurakaudella elänyt joutsenlisko, jolla pituutta 3 - 5 metriä. Varsin vähän tiedetään Plesiosauruksesta. Esimerkiksi se, että lisääntyikö se vedessä - vaiko munimalla maalla, on selvittämistä vailla.

Elasmosaurus - "Ohutpeitteinen lisko"

Kaikkein pisin tiedetyistä joutsenliskoista oli Elasmosaurus. Sen 14 metrin pituudesta peräti puolet oli ohutta kaulaa. Kaulassa oli 70 luuta. Elasmosaurus liikkui merillä verkkaisesti uiskennellen, puskien läpi vesimassojen voimakkailla evillään. Se vaaniskeli saaliikseen kalaparvia ja herkutteli myös kalmareilla. Myös Elasmosaurus helpotti ruoansulatustaan, nieleskelemällä pieniä kiviä.

Elasmosaurus pystyi taivuttamaan pitkää kaulaansa, mutta se ei ollut yhtä notkea kuin nykyisten käärmeiden ja kilpikonnien kaula.

Kronosaurus

Suurin tunnettu lyhytkaulainen joutsenlisko, pliosaurus, jonka pituus 13 metriä. Litteän kallon pituus oli lähes neljäs osa eläimen koko pituudesta. Uidessaan Kronosaurus kiidätti itseään eteenpäin kauhoen ja meloen voimakkailla evillään. Se eli varhaisella liitukaudella matalissa merissä ja saalisti kilpikonnia ja joutsenliskoja, joita se nappasi suuriin, teräviin hampaisiinsa. Kuva Copyright Todd Marshall.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuva Copyright - Photo by Peter W. Cross © Flickr/VISIT FLORIDA Editor

Megalodon eli suurihammashai - maailman purukuningas kautta aikain

Esihistoriallisella ajalla noin 23 - 3,6 mvs. elänyt 20 metriä pitkä ja enimmillään noin 60 tonnia painanut jättiläishai Carcharocles megalodon on kyennyt puremaan hirvittävällä voimalla. Eikä sitä laisinkaan ihmettele, kun katsoo tämän hirviön kokoa. Megalodon eli huomattavasti myöhempään aikaan, kuin dinosaurukset.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright U-M Museum of Natural History

Elämää vedessä devonikaudella ennen dinosauruksia

Yllä kuvassa meren elämää ennen dinosauruksia, devonikaudella 419 - 358 miljoonaa vuotta sitten. Devonikausi oli kalojen valtakautta, sillä silloin kalalajisto runsastui huomattavasti. Meriin ilmestyivät luukalat ja hait sekä nilviäisiin kuuluneet ammoniitit. Myös trilobiitit, brakiopodit sekä sulkakorallit olivat yhä tavallisia merieläimiä. (Wikipedia)